maanantai 7. kesäkuuta 2021

ENSO – THE CIRCLE OF LIFE



Enso A & B, 2020, 2 x 110 x 142 cm. Kuva SJT.

Teos nähtävissä Pohjalaisen Taiteilijaliiton näyttelyssäProsessi”, Nelimarkka-museo,    Alajärvi 12.6.–22.8 2021.



On todella jotain, jota ei voi ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä.

Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan että se on.

Ludwig Wittgenstein



Olen vakuuttunut, että monet havaintoni maailmasta ovat tosia; niiden todellisuuden puolesta täytyy olla monia todisteita – en vain tiedä mitä tai missä ne ovat.


Joten käännyn takaisin olemisen kehälle ja kierrän kunnes saavun aukiolle, josta löydän itseni sellaisena kuin olen.


Ehkä sekään ei riitä vaan olemisen ympyrää on piirrettävä ja maalattava yhä uudelleen ja uudelleen.


Heidegger liittää fenomenologiasta tutun ”ymmärtämisen kehän” osaksi mielen rakennetta kuvaamaan ”täälläolon ajallisuutta tuttuuden ja vierauden välissä”. Hans-Georg Gadamer näkee hermeneuttisen kehän prosessina, jossa merkitykset tulkitaan yhä uusilla merkityksillä kierros kierroksen jälkeen. Merkitysten virrasta ei löydy kivijalkaa, jolle voisi perustaa ”tukevan todellisuuden”.


Ratkaisevaa ei ole päästä kehästä ulos, vaan oikea tapa tulla kehään. Tämä ymmärtämisen kehä ei ole ympyrä, jossa mikä tahansa tietämistapa liikkuu, vaan se on itsensä täälläolon eksistentiaalisen esirakenteen ilmaus.

Martin Heidegger (Oleminen ja aika, s. 197)



Myyttinen tarina kertoo, että Romulus valjasti härän auran eteen ja piirsi kyntäen ympyrän, jonka sisään Rooma rakennettiin. Tuloksena oli hämmästyttävä ympyränmuotinen mutta samalla neliömäinen kaupunki – urbs quadrata. Onnistuiko Romulus ratkaisemaan kreikkalaisia suuresti askarruttaneen ympyrän neliöimisen ongelman. Neliönmuotoista ympyrää ei voi ajatella, vaikka sen voi sanoa ääneen – neliöympyrä.


Enso on zeniläinen meditaatio- ja hengitysharjoitus, jossa yhden uloshengitysjakson aikana piirretään tai maalataan yhdellä vedolla elämää, aikaa, maailmankaikkeutta jne. symboloiva ympyrän kehä. Buddhalaisuudessa ympyrä on valaistumisen ja ei-minkään symboli – äärettömyydestä nollaan.


Tarkoituksena on ylittää sisäisen ja ulkoisen kokemuksen raja.


Se alkaa tästä tai mistä tahansa.


Ja kun joskus tulen tienristeykseen ja löydän paikan, jossa harhaanmenoni alkoi, silloin aloitan uudelleen alusta työn ja tien, niin luontevasti ja vakavasti, kuin vain alusta-alkaja voi...

Rainer Maria Rilke (Viareggio 8.4.1903)



Ympyrä on tärkein geometrinen symbolikuvio. Neliötä tai kolmiota on vaikea luonnosta löytää, mutta täydelliset ympyrät – aurinko ja kuu – ovat kiertäneet ihmisten elämystaivaalla aikojen alusta saakka. Myös hedelmät ovat usein pyöreitä. Pimeästä näkemisestä runoileva Juan de la Crux koki granaattiomenan pyöreän kehämäisyyden symboloivan jumaluutta, jolla ei ole alkua eikä loppua. Todella nähdäkseen runoilijan oli astuttava tietämättömyyden pilveen, sysimustaan yöhön, "ja hän ymmärsi suuria asioita (grandes cosas entendi)."


In the joy of night,

in secret so none saw me,

no object in my sight,

no other light to guide me,

but what burned here inside me.

Juan de la Crux



Pelkäänpä, että taiteilijanvapauksin turvin olen saattanut tutun ympyräkuvion dekonstruktion häikäilemättömiin kouriin ja samalla jäävännyt siltä metafyysiset merkitykset. Kuten moneen kertaan olen turhaan vakuuttanut, maalaukseni eivät viittaa mihinkään itsensä ulkopuolelle. Mutta monet ovat taas sitä mieltä, että sellainen – mitään esittämätön taideteos – ei ole edes mahdollinen.


Kysymys nousi esiin jo ensimmäisten abstraktien maalausten yhteydessä. Näkemisen prosessista tuli osa taidekokemusta, kiista, joka jakoi taidemaailman. Siihen tarttui 1950-luvulla kaksi keskeistä abstraktin taiteen maalaria – kuin härkää sarvista. Olivatko he eri mieltä vai onko sekin vain näköharhaa:


There is no such thing as a good painting about nothing.
– Mark Rothko

There is no such thing as a good painting about something.
– Ad Reinhardt



Siis voiko taideteos – kuten maalaus – olla riittävä sellaisenaan – tathata – eikä vain jonkin poissaolevan sijaistajana. Ehkä me emme ole vielä huomanneet sen sellaisuutta. Ehkä lopullista ratkaisua ei olekaan. Jokainen on näkemisensä kanssa yksin. Sen kanssa voi näköjään elää – ja on pakkokin. ”Kun jotakin nähdään (todella nähdään), näkijänä olen aina minä.”


Intersubjektiivisten kokemusten kautta taideteos vaikuttaa kokijaansa eräänlaisen ”kvasisubjektin” tavoin. Se voi muutta koko elämismaailman. Mutta filosofi lopettaa tylysti nämä mietteet toteamalla, että kun viestimme jotakin, emme koskaan saa tietää, ”mitä toisessa päässä tapahtuu”. Vaikka koko reaalitodellisuus on rakennettu tuon oletetun tietämisen varaan.


Kaikki on avoinna esillä, ei ole mitään selitettävää. Meille tärkeimmät asioiden aspektit ovat niiden yksinkertaisuuden ja jokapäiväisyyden vuoksi kätkössä. Emme voi huomata niitä, koska ne ovat aina silmiemme edessä.

Ludwig Wittgenstein


Yön ja päivän välissä
täytyy totuuden kerran ilmetä.
Kirjaa se kolmella tavalla:
sanomattomana, sellaisenaan,
viattomana – jääköön se silleen.

– Hölderlin



Linkit:

https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2015/08/idan-ja-lannen-maalarit.html

https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2015/05/tangram-versus-tanngram.html

https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2014/04/valohamya.html





Enso – The Circle of Life. Kuva SJT.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti