perjantai 1. marraskuuta 2019

KUN TAIDE RÄJÄHTI




Taide ei muuta ainoastaan näkemistä, vaan se muuttaa myös sen, mitä näemme.
Alva Noë

Vaikeasti suomennettavia filosofian ja taidefilosofian kirjoja ilmestyy useilta kustantajilta niin tiuhaan, että kommentaattori ei perässä pysy. Muutama vuosikymmen sitten ei tällaisesta runsaudesta osannut edes uneksia. Nykyään tie syvempään tiedostamiseen on avoinna meille kaikille. Työpöydältä tarttuu käteeni aivan uunituore Wolfram Eilenbergerin ”Taikurien aika” (2019).

”Taikurien aika” käsittelee filosofian suurta murrosta ensimmäisen maailmansodan jälkeen lähinnä neljän kumouksellisen ajattelijan, Ernst Cassirerin, Martin Heideggerin, Ludwig Wittgensteinin ja Walter Benjaminin elämän ja työn kautta. Kirja on kuin jännitysromaani – värikäs kuvaus värikkäistä poikkeusihmisistä. Se tuo mieleen Don Quijoten, jopa lukujen alaotsikot ovat vauhdikkaita kuin Cervantesin veijariromaanissa ikään.

1900-luvun alussa oltiin ongelmallisessa tilanteessa, kun länsimaisen filosofian perusta oli niin maailmankatsomuksellisesti kuin tieteellisestikin romahtanut tai ainakin ”se oli suuren remontin tarpeessa”. Max Schelerin mukaan ihmiskunnan historiassa oli ensimmäistä kertaa koittanut aika, ”jolloin ihminen on tullut täysin ja jäännöksettömästi ongelmalliseksi; jolloin hän ei enää tiedä kuka on, mutta tietää ettei tiedä sitä.”

Ongelman kimppuun kuin härkää sarvista kävivät etunenässä nuo edellä mainitut sankarit. Silloin syntynyt filosofia vaikuttaa elämäämme yhä tänä päivänä. Tosin osa meistä ”tiedeuskovaisista” kuvittelee, että tiede on löytänyt pysyvän perustan, jonka harjalla keikkuen (kulttuuri)evoluutio johtaa meidät yhä vain parempaan ja onnellisempaan maailmaan. Näin ei ole, tieteemme, kulttuurimme ja kohtuuttomat elämäntapamme ovat saattaneet meidät syviin ongelmiin.

Mitä tällä kaikella oli tekemistä taiteen kanssa? Myös taiteilijoiden etujoukko – avantgardistit – tiedostivat tilanteen ja kokivat verekseltään, millaiseen maailmaan oli ajauduttu. Joten ei ollut mikään ihme, että myös taide räjähti 1900-luvun alussa. Siinä missä filosofian myös modernin taiteen oli aloitettava tyhjän päältä. Edes näköhavaintoon ei voinut – eikä voi – enää luottaa.

Erityisesti maalaustaiteessa murros johti täydelliseen muodonmuutokseen. Perinteinen esittävä aines jauhaantui ekspressionistien ja kubistien myllyissä lähes tunnistamattomaksi viivojen ja pintojen vuoropuheluksi. Lopputuloksena oli täysin abstrakti taideteos, joka viitasi vain omaan henkistyneeseen maailmaansa. Tosin taustalla kummittelivat Wittgensteinin sanat: ”Symbolista ei voi määrätä, minkä ilmaisemiseen sitä saa käyttää. Kaiken, mitä jokin symboli voi ilmaista, se saa ilmaista.”

Filosofian ja taiteen tehtävä on vapauttaa ihmiset aktiivisen mielekkyyden läpäisemään olemassaoloon ja avata filosofin eetosta seuraten ikkunan ”toisenlaiseen maailmaan”, sillä ”onnellisen ihmisen maailma on eri maailma kuin onnettoman”.

Ilmestynyt kolumnina Ilkassa ja Pohjalaisessa 1.11.2019.


Meistä tuntuu, että vaikka kaikkiin mahdollisiin tieteen kysymyksiin olisikin vastattu, elämänongelmiamme ei olisi vielä edes sivuttu.
Ludwig Wittgenstein

Ilman filosofiaa kuvataide – ja mikä tahansa taide – on pelkkää kuvausta ja pahimmillaan silkkaa teeskentelyä. Toinen juuri äskettäin ilmestynyt teos – joka sopii mainiosti edellä esitellyn kirjan kumppaniksi – on sarjakuvakirja Filosofia aloittelijoille (2019). Se on kelpo teos, ja lajityypissään melko harvinainenkin. En ole sarjakuvan tuntija, joten aikaisemmin olen törmännyt filosofiaa käsittelevään sarjakuvaan vain kirjan Logicomix, nerouden ja hulluuden rajalla (2009) yhteydessä. Logicomix on perinteinen ruudusta ruutuun etenevä sarjakuva, johon on helppo eläytyä. 

Kirjoitin siitä blogin 2013:

Helppolukuinen on myös Filosofia aloittelijoille, vaikka se pitää sisällään koko länsimaisen filosofia historian antiikin Kreikasta nykypäivään. Kirjaa on kritisoitu sarjakuvallisuuden puutteesta, että se on paremminkin piirroksilla kuvitettu tietoteos. Toisaalta Filosofia aloittelijoille on runsaudensarvi, josta olisi ollut mahdotonta rakentaa yhtenäistä sarjakuvakertomusta. Mustavalkoisina piirroksineen kirja tuo mieleen 1950-luvun julkaisut. Kansainvälinen alkuteos Philosophy for Beginners on ilmestynyt 1991.

Filosofia on ei-kenenkään-maa tieteen ja teologian välissä, ja sitä uhkaavat hyökkäykset kummaltakin puolelta.
Bertrand Russell


Wolfram Eilenberger: Taikurien aika, Filosofian suuri vuosikymmen 1919-1929, suom. Tommi Uschanov, Siltala 2019.
Richard Osborne, Ralph Edney: Filosofia aloittelijoille, suom. Risto Koskensilta, niin&näin 2019.