Nykyään
maalataan (kopioidaan ja tulostetaan) jos jonkin sortin valokuvia
rakennusten ulkoseiniin yleisön huokailtaviksi. Tässä kuvassa on
miljööseen ja arkkitehtuuriin sopiva seinämaalaus, jossa kohtuus
ja taiteellinen ilmiasu ovat balanssissa. Non Art Group, Pietarsaari
1987. Kuva SJT.
Modernius on ohimenevää, pakenevaa
ja satunnaista – se taiteen puolisko, jonka toinen puolisko on
ikuinen ja pysyvä.
Charles Baudelaire
Kysymyksen
heitti ilmaan englantilainen älykkö ja taidekriitikko John Ruskin
kirjassaan Modern
Painters (1843)
noin 170 vuotta sitten, kun modernia ei ollut oikeastaan vielä
keksittykään. Kuvia kumartamaton Ruskin vastasi itse kysymykseen
laajaan kokemukseensa vedoten: ”Keskiverto taideyleisön kyky
arvioida taideteoksia on pyöreä nolla”.
Viime
kesänä BBC uutisoi Britanniassa järjestetystä äänestyksestä,
jossa yleisö sai valita kaikkien aikojen rakastetuimman kansallisen
taideteoksensa. Yllättäen äänestyksen voitti marginaalitaiteilija
Banksy katuteoksellaan Balloon
Girl (2002),
jossa yksinkertaisin keinoin – sapluunan läpi väriä ruiskuttaen
– seinään hahmoteltu tyttö tavoittelee karannutta
sydämenmuotoista ilmapalloa.
Banksyn
sapluunatöherrykselle hävisivät sellaiset mestariteokset kuin John
Constablen The
Hay Wain (1821),
J. M. W. Turnerin The
Fighting Temeraire (1938)
ja Thomas Gainsboroughin Mr
and Mrs Andrews
(1750). Kuten myös modernia nykytaidetta edustavat David Hockneyn A
Bigger Splash
(1967), Henry Mooren Reclining
Figure
(1970) ja Anish Kapoorin ArcelorMittal
Orbit
(2012). Onpa listalla pari äänilevyn kanttakin: The Beatles: Sgt.
Pepper’s Lonely Hearts Club Band
(1967) ja The Pink Floyd: The
Dark Side of the Moon
(1973).
Äänestystulos
sai The Guardianin taidekriitikon Jonathan Jonesin kirjoittamaan
(26.7.2017) ärhäkkäästi: ”Britannian rakastetuin taideteos on
Banksy. Se on todiste tyhmyydestämme.” Jones jatkaa
artikkelissaan, että ei edes Donald Trumpin valitseminen USA:n
presidentiksi tai häpeällinen äänestys Britannian erottamiseksi
EU:sta saanut häntä uskomaan ihmisten totaaliseen tyhmyyteen.
”Mutta tämä äänestys on saanut minut vakuuttumaan, että
Ruskinilla oli sittenkin pointti.”
Banksyn
teos on hyvä esimerkki siitä, miten helppoa on sortua pitämään
vähäisiä – ja usein kliseisiäkin – mielenliikutuksia
taiteena. Kaikki mielenliikkeet eivät kuitenkaan ole
taidekokemuksia. Jos taiteelta ei osaa mitään vaatia, ei siltä
juuri mitään saakaan. Ongelmana on usein myös tämän päivän
haasteeton ja vähään tyytyvä taide, joka ei juuri muuhun pyrikään
kuin ”tykkäämisen” klikkauksiin.
Voiko
tällaisessa (taide)maailmassa sanoa yleisöä tyhmäksi – ehkä se
on viisastunut yhdessä yössä, kuten sanonta kuuluu. Vain jotkut
harvalukuiset älyköt – kuten Jonathan Jones – hangoittelevat
vastaan. Muut kriitikot ja asiantuntijat ovat vetäytyneet
norsunluutorneihinsa heiluttamaan valkoista lippua antautumisen
merkiksi.
Suomessa
ei moista äänestystä tarvitse järjestää lainkaan –
lopputuloksenhan jo arvaamme.
Ilmestynyt
kolumnina Ilkassa 11.10.2017.
Lisähuomioita:
Ajatuksenjuoksu
olisi pitänyt viedä loppuun saakka ja todeta, ettei vain
taideyleisö ole tyhmää vaan myös taiteilijat, kriitikot ja
asiantuntijat ovat tyhmiä. Tämän
päivän visuaalinen taide on lähes kokonaisuudessaan taantunut
esittäviksi eli itsensä ulkopuolelle viittaaviksi teoksiksi.
Sellaisen taiteen kokemien ei vaadi kokijaltaan älyllistä (tai
henkistä) kykyä tai juuri muutakaan vaivannäköä – nykyään
taideteoksen haltuun ottoon riittää pelkkä hempeily ja kiukuttelu
(someraivo).” Mutta jälleen kerran annettu merkkimäärä
tuli yllättäen täyteen, ja se jäi sanomatta.
Tyhmyys
on kirjoittajalle vaikea aihe. Tyhmäksi nimittely yleisellä
tasollakin tuntuu tyhmältä, vaikka tyhmyys eri muodoissaan on
vahvasti esillä inhimillisessä olemisessa ja toiminnassa. Kaikki me
teemme tyhmyyksiä, silti yksityisen ihmisen nimittely tyhmäksi on
rumaa, vaikka olisi syytäkin. Toisaalta Erasmus Rotterdamilainen
kirjoitti Tyhmyyden ylistyksen jo vuonna 1509. Joten aihetta ei voi
loputtomiin karttaa.
Erasmuksen
tavoin voisi puhua jopa tyhmyyteen lankeamisen kiusauksesta – sen
lisäksi että tyhmyys tuottaa euforiaa se tarjoaa mahdollisuuden
vapautua vastuusta ja järkevän ajattelun pakkopaidasta. Timo
Vihavainen kirjoittaa (24.9.2016) blogissaan: ”Tosiasia on, että
aasinvaljaisiin
ei asetu pelkästään kansan tyhmin osa, vaan myös huomattava määrä
sen älyllistä eliittiä. Mitä se sieltä hakee, taitaa vielä olla
tutkimatta, mutta mutu-tuntuman
perusteella nämä kansaan menemiset lienevät nimenomaan
emotionaalisesti palkitsevia ja samalla oikeutus antautumisesta
tyhmyydelle, mikä tunnetusti tuottaa suorastaan euforisen tilan.”
http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2016/09/huuto-ja-vihellys.html
Historioitsija
Carlo M. Cipolla päätyi tutkimuksissaan tulokseen, että kaikkialla
maapallolla x-määrä ihmisistä on ”patatyhmiä” eli siis
typeryksiä. Cipollan mukaan ”olemme auttamattomasti typerysten
ympäröimiä. Heitä on kaikkialla, ihan jokaisessa ikä-, ammatti-
ja yhteiskuntaluokassa. Ja he ovat aina valmiina aiheuttamaan
monenlaista harmia ja vahinkoa itselleen ja muille. Typerykset ovat
ehdottomasti maailman vaarallisin ihmislaji, jonka määrää tai
tuhovoimaa ei missään tapauksessa tule aliarvioida”.
Onko
tyhmyys ja typeryys sama asia? Joidenkin mielestä näin ei ole, vaan
ajatellaan että tyhmyys tulee annettuna kun taas typeryys olisi
hankittu ominaisuus. Carlo M. Cipollan teos The Basic Laws of
Human Stupidity (1976/1912) on
kääntynyt suomeksi muotoon Inhimillisen typeryyden peruslait.
Joten olkoot tyhmyys ja typeryys kuin veljet keskenään. Suomen
kielen sanan ”tyhmä” alkuperä on sanassa ”tuhma”. Tyhmyys
on tuhmaa, mutta onko se myös typeryyttä. (Onko siinä jotakin
ironiaa, että kirjoittajan nimi Cipolla on suomeksi sipuli?)
Charles
Baudelairea on pidetty yleisesti ”modernin” lanseeraajana 1860
julkaistun artikkelinsa Modernin elämän maalari nojalla.
Miten lienee asian laita, kun John Ruskinin teos Modern Painters
ilmestyi jo 1843. No, emme jää tätä pohtimaan. Walter Benjaminin
mukaan Baudelaire maksoi modernisuudesta (auran tuhoutumisen
shokkielämyksestä) kalliin hinnan runoudessaan, joka leijui
taivaalla kuin ”tähtikuvio ilman atmosfääriä”.
Myös
Baudelaire syyllistyi soimaamaan yleisöään tyhmäksi. Runoilijaa
järkytti ajan sensaatiomaisin kuvallinen keksintö valokuva, joka
tuhosi ”pimeässä kopissa” kuvan teoksellisen ”auran” ja
latisti näkemisen pelkäksi inventaarioksi. Välineellisesti
tuotettu (jäljennetty) kuva kadotti niin tekijänsä käsialan kuin
myös suoran läsnäolon ominaisuutensa (”aureatic objects of
adoration”). Jotakin sellaista oli voinut saada aikaan vain
”suuren massan tyhmyys”. ”Kostonhimoinen jumala oli kuullut sen
rukoukset”, ja antoi sille valokuvan – tyhjän reiän
näkemättömän tuijotuksen. Baudelaire ei voinut pahimmassa
painajaisessaankaan aavistaa millaiset seuraukset sillä tulisi
olemaan.
Myöntää
kai täytyy, että olen itsekin toiminut valokuvaajana ja
kuvankäsittelijänä (photosoppaajana) ja julkaissut
karkeasti arvioiden noin 5000 valokuvaa kirjoissa, lehdissä ja eri
julkaisuissa. Mutta siitäkin syystä on hyvä suhtautua käyttämäänsä
mediumiin ankaralla kriittisyydellä.
The medium bears the artist.
Dan Flavin
Walter
Benjamin: Silmä väkijoukossa, suom. Antti Alanen, Odessa
1986.
Carlo
M. Cipolla: Inhimillisen typeryyden
peruslait, (The
Basic Laws of Human Stupidity, 1976),
suom. Leena Mäntylä, Minerva 2013.
Matthijs
van Boxsel: Tyhmyyden ensyklopedia, suom. Antero Helasvuo,
Atena 2005.
Erasmus
Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys, suom. Kauko Kare,
Karisto 1998.
Taidekasvatuksesta supistetaan.Kuinka uudet sukupolvet voivat oppia ymmärtämään taidetta tai lukemaan visuaalisia viestejä syvällisesti/monipuolisesti. Kun opettajaksikin kelpaa jonkin harrastekursin käyneet kopiojat.
VastaaPoistaPidän tyhmistä. Tyhmät tekee upeata taidetta kun eivät juutu arpomaan. Eivät ymmärrä ns. eliitin taidetta, koska eivät ole opiskelleet, ja miksi pitäisikään, miksi pitäisi edes opiskella taidetta sen enempää kuin urheiluhistoriaa. Ei ainakaan ole mieltä vaatia hallitsemaan moista mariginaalialaa, vaikka se kiinnostavaa onkin, tehdäkseen osuvaa taidetta. Juntit tykkää tyhmien taiteesta, vaistomaisesti arvostaa. Juntit ei tykkää teeskentelevästä eliitin taiteesta, elämälle vieraasta ja ylimielisestä. Mutta ei junttejakaan ole syytä arvostaa, ainakaan junttiudesta.
VastaaPoistaTaide on inhimillinen perusominaisuus. Se on sitä, ettei tyydy tähänastiseen. Tekee toisin, vaikka sitten huonommin, kunhan ei jankuta.
Cipollan tutkimusten mukaan tyhmyreitä on oletettu määrä (ehkä 70%) kaikissa ihmisryhmissä, joten minkäänlainen eliitti ei siltä suojaa. Tietenkin huonokin taide on taidetta, se on huonoa taidetta. Kirjoitin siitä aiheesta laajasti edellisessä blogissani: http://seppo-zen-selallaan.blogspot.fi/2017/09/viattoman-silman-paluu.html
VastaaPoista