Mustaselja kukkii, tangovieras Argentiinasta ja kesän ensimmäinen maamuna.
Istuksin puutarhan perällä avokatoksessa ja kirjoitan runoa. Lämmintä on lähes 30 astetta, ripsii hieman vettä ja ukkonen naurahtelee kaukana horisontissa. Iltapäivä on vasta alkamassa. Kaupungin suunnalta kuuluu etäisenä kajeena kaihoisat tangon sävelet – tänä kesänä yhtä aikaa suomalaiset ja argentiinalaiset; nehän ovat niin hämmästyttävällä tavalla samanlaiset ja erilaiset, että mielipiteen varassa elävää suorastaan huimaa. Erojen filosofillekin siinä on mietittävää. No, aivan samantekevää tästä kulmasta haarukoiden.
Sade yltyy, ukkonen lyö kovemmat tahdit kuin tangokansa. Pakko myöntää, olin itsekin eilen illalla tangoilemassa, tosin en kuullut siivuakaan tangoa. Dave Lindholm trubaduroi Uppalan kartanon tyylikkäällä terassilla, tunnelma oli suorastaan välimerellinen. Siitä ajauduttiin kelttiläiseen menoon Geltic Pubiin ja sieltä tsekkiläiseen kaaokseen Hospodaan. Hospodassa ei ollut yhtään tangoihmistä, vaikka se on sadan metrin päässä Lakeuden kutsun aukiolta, jonka liepeillä majailee kaikki nuo kymmenet tuhannet tangoajat. No, Hospodassa oli oikein mukavaa.
Tänään on suuren juhlan päivä, kolmatta vuottaan kasvava mustaselja (Sambucus nigra) on lopultakin täydessä kukassa, korkeudessaankin se lähentelee jo kolmea metriä. Sen kaverit, jotka istutin viime syksynä, ovat vasta metrisiä, joten marjoja ei taida tulla vielä tänä syksynä. Mutta ei se mitään, me varromme. Maailma koostuu jumalien kirjoituksista – ja meillä on aikaa tulkita niitä kokonainen iäisyys, jotakin tuollaista kirjoitti sveitsiläinen naturalisti Charles Bonnet joskus 1700-luvulla. Pitäisi perustaa yhdistys, joka lainaisi mitä tahansa milloin tahansa.
Naapureiden grilleistä tulee vahvat käristyvän lihan ja makkaran hajut. Tällainen puutarhakaupunginosan kesäelämä on kasvissyöjälle ankaraa aikaa. Aivan turha tässä on lähteä kilpailemaan lyömällä marinoitua tofua grilliin – tappio on myönnettävä jo alkukesästä. Mutta mitäs tässä, humalanlehdet keikkuvat tuulessa ja ukkonen kovistelee vieläkin kaupungin laitamilla. Minulla on marsu yövieraana, se säikkyy ukkosta. Tarjosin sille paperikassia suojaksi, se livahti kassiin ja on siellä vieläkin. Vien sille voikukanlehtiä, niitä se ei voi vastustaa. Ja yhtäkkiä ukkosesta ei enää ole häivääkään, aurinko paistaa ja naapurissa nauretaan – se on taas tätä kesää ikuisesti...
Ja mikäs se tuossa nurmikolla eksistoi – kesän ensimmäinen nurmimaamuna (Bovista nigrescens). Alkaa sieniajat, se onkin jo syksyä se. Äkkiä meni tämäkin kesä.
Muistamatonta
Joutavaa
lörpöttelyä iltapäivisin
inkontinenssia ja räväkkää naurua
ja illaksi jotakin
huumaavaa – Cavaa.
Murehtimista
suosikkituolissa
ikään kuin jotakin olisi tekeillä
vaikka mitään ei tapahdu –
koskaan.
Kun palaan
kaikki muuttuu
hankin uuden naisen ja auton
ja illaksi jotakin huumaavaa
– Cavaa.
Pitkät
valoisat suvi-illat
toikkaroin metsissä ja kannokoissa
vihreillä sammalmatoilla –
humalassa.
Jos näytät
tien niin seuraan
sinua vaikka maailman ääriin
ja illaksi jotakin huumaavaa
– Cavaa!
Mindfullness
Chilly chatting
in the afternoons
incontinence
and vigorous laughs
and something
stunning for the night – Cava.
Grieving in
your favorite chair
as if
something were going on
although
nothing will ever happen – never.
But when I come
back everything is different
I'll get a new
woman and a car
and something
stunning for the night – Cava.
The long
enchanted summer evenings
I will ramble
in the bushes
through a
green carpet of moss – drunken.
And if you will
show me the way
I'll follow
you to the end of the world
and something
stunning for the night – Cava!
SJT, The First of May in Madrid 1998