torstai 22. lokakuuta 2020

VALTATIE 66 JA VAUHDIN HUUMA



 

If you ever plan to motor west,
Travel my way, take the highway that is best
Get your kicks on Route sixty-six!



Matkaesseessään Balladi Route 66:sta (2002) Christopher Hitchens paljastaa, että Joseph Hellerin menestysteoksen Catch-22 nimi oli alkujaan Catch-18, mutta kustannustoimittaja ehdotti viisaasti myyvempää ja mediaseksikkäämpää nimeä. Hitchens jatkaa lukumystiikan parissa ja käy tunnetun hittipiisin (Get your kicks on) Route 66 kimppuun. Hitchens tarjoaa esimerkkejä mahdottomista vaihtoehdoista: ”Get your jive on Route 55? Ei hyvä. Get to heaven on Route 77? Feel free on Route 33? Liian tylsää.”


Jos Route 66 olisi ollut vaikkapa Route 61, olisi melkoisella varmuudella koko hitti jäänyt säveltämättä. Tosin Bob Dylan runoili sävelteoksen Highway 61 (1965), mutta ei päässyt lähellekään edellä mainitun teoksen menestystä, kuten Hitchens huomauttaa. Erään äänestyksen mukaan kaikkien aikojen suosituin Route 66 -levytys on edelleenkin Nat King Colen, toiseksi on kivunnut The Rolling Stones vuoden 1964 versiolla. Yllättäen ehkä eniten piisiä tahkonnut Chuck Berry on vasta kolmantena.


Tarina kertoo, että laulun sepittäjä Bobby Troup oli vaimonsa Cynthian kanssa kursailemassa (”sodanjälkeisen vapauden huumassa”) valtatiellä 66, kun vaimo kuskia kannustaakseen kuiskasi tämän korvaan: ”Get your kicks on Route 66”. Ja kun matka oli tehty, oli myös laulu levyttämistä vaille valmis. Ensimmäisenä työhön tarttui heti siltä istumalta Nat King Cole tunnetuin tuloksin. Vuosi oli 1946.



Vanha valtatie 66, uusi on puoli kilometriä lännempänä, oikealla notkelmassa virtaa pahainen Pahajoki. Kuva SJT.



Jos sä pohjanmaalle aiot matkustaa
Pienen laulun tahdon sulle omistaa
Se on blues valtatien kuuskytkuus



Jussi Raittisen runoileman suomenkielisen version Valtatie 66 -laulusta levyttivät Jussi & The Boys 1975. Teksti arvostelee syystäkin Orivedeltä Lapualle johtavan kantatien 66 huonoa kuntoa. ”Vielä TVH:lle värssyn omistan, kun on tehnyt meille tien noin surkean. Tehkää uus valtatie kuuskytkuus.” Valtatie 66 löytyy jo vuoden 1938 tiekartasta. Mutta pitkään se oli mutkainen ja huonokuntoinen hiekkatie, oikaisu- ja parannustyöt valmistuivat vasta 1980-luvulla.


Asuin lapsuuteni ja nuoruutenikin valtatie 66 varrella, niin Lipakolla kuin Pahajoellakin. Kauhulla muistan vieläkin koulumatkat polkupyörällä pitkin pimeää, kuraista ja kuoppaista tietä, johon vaihtelua tarjosivat vain talviset lumituiskut. 1970-luvulla kunta valaisi metsässä kiertävän pururadan, mutta tienvarsi pysyi yhä pimeänä. Kesäisin tie saattoi olla idyllikin. Tytöt pyöräilivät värikkäissä kesähatuissaan uimarannalle ja pojat istuivat lippalakit takaperin päissä maitolaiturilla kirjaamassa ohi ajavien autojen rekisterinumeroita sinikantisiin vihkoihin.


Vaikea oli ymmärtää tuollaista intohimoa täysin turhaan hommaan. Autoja oli vielä 1960-luvullakin vain muutamissa taloissa, joten liikennettä oli vähän. Parhaina päivinä saattoi maitoauton lisäksi bongata pari henkilöautoa. Kun taas huonoimmillaan saalis oli aamuin illoin liikennöivä Vaasa-Virrat linja-auto. Todellinen juhlapäivä oli kun paloauto kiiti ohi sireenit ulvoen. Tosin se sai pojat unohtamaan vihkonsa ja syöksymään suin päin pyörineen punaisen paholaisen perään.


Pahajoen maitolaiturilla oltiin hyvin perillä myös rapakon takaisesta valtatie 66:sta, sillä televisiossa pyöri 1960-luvun alussa suosittu tv-sarja Route 66. Jälkeenpäin olemme saaneet tietää järkytykseksemme, että sarjaa ei kuvattu aidon Route 66 valtatien varrella lainkaan. Mutta taustamusiikissa helähteli myös Bobby Troupin hitti Route 66.



Nykyinen ”valtatien tasoinen kantatie 66”. Kuva SJT.



Now you go through Saint Looey, Joplin, Missouri
And Oklahoma City is mighty pretty,
You’
ll see Amarillo, Gallup, New Mexico,
Flagstaff, Arizona. Don't forget Winona,
Kingman, Barstow, San Bernandino.



Ehkä syystäkin on huomautettu, että laulussa mainittujen paikkakuntien joukosta puuttuu tärkeitä kaupunkeja ja jotkut ovat siellä vain riimin takia, kuten Winona, jonka ohi esseistimme Hitchenskin ajelee huomaamatta koko kyläpahaista. Myös samaa yliolkaisuutta voidaan todeta suomenkielisessä versiossa, Juupajoki ja Pahajoki loistavat poissaolollaan, mutta niinkin ohiajettava paikka kuin Tiistenjoki on muka ”aika preatty”.


On ensin Ruovesi ja Visuvesi,
Virrat ja Alavus ja Kuortanekin meni.
On myös Toriseva, sen kohdalla on kuoppia
Sekä Jäminkipohjaa ja kohta jo hohtaa
Tiistenjoki city se on aika pretty.



Tarina kertoo myös, että kun Jack Kerouac kuuli radiosta Nat King Colen lurittelamana tuon maagisen käskyn ”get your kicks on Route 66” hän oitis lähti legendaariselle alkoholinhuuruiselle ”roadtripilleen” halki Amerikan. Matkan tuloksena oli sensaatiomainen romaani, On the Road, jonka teksti hakee poljentonsa aikansa jazzin sykkeestä. Mutta ehkäpä ilman rannikolta rannikolle kaikunutta hittisävelmää olisi saattanut kokonainen kulttuurin haara – beat generation – jäädä syntymättä. Ja vuosihan oli 1957.


Vaihtoehtoisessa tapahtumakulun mallissa olisimme keikkuneet Pahajoellakin läpi koko 60-luvun samettihousuissa ja mustissa baskereissa lukien kadotetun sukupolven – Hemingway, Fitzgerald – romaaneja. Aikaviive ei ollut niin suuri kuin nykyään helposti kuvitellaan, On the Road ilmestyi suomeksi Markku Lahtelan suomentamana jo 1964. Muutkin beat-runoilijat olivat jotenkuten tunnettuja. Siitä huolimatta meillä oli samettihousut ja mustat baskerit. Kunnes sain ajokortin kesäkuussa 1966 – se muutti kaiken.


Soratie


Kiidän halki tienoon. Tuuli ulvoo siivekkeissä

ja maisema vilisee silmissä. Kaasua! Kaasua!

Taivas tai helvetti, väliäkö sillä, kunhan vain

reseptoreissani tärähtää ja räjähtää. Siinä meni

mummola, Pahajoen koulu ja Korpisen kauppa,

Sapsalampi, Virrat ja Jäminkipohja!


Auto ei makaa, ei seiso eikä istu – sillä on oma

läsnäolemisen olonsa. Se on pysäköity.

Siinä se on rannassa, olen sen siihen pysäyttänyt,

auringonpaahtamalle soratielle. Ja metsä puhui

kun kirkas järvensilmä kimmelsi metsän läpi

– höpisi omiaan – uhkasi kasvaa tien umpeen!


SJT 1966


https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2016/05/tien-paalla.html


Christopher Hitchens: Rakkaus, köyhyys ja sota, suom. Kimmo Paukku, Hanna Sola. Avain, 2007.



Tekstin kirjoittaja kokonaan sametissa, Pahajoki 1966. Kuva Janne Kantokorpi.



Tällaiselta näytti valtatie 66 Alavuden Harrin kohdalla vuonna 1907, sellaiselta se varmaan näytti jo silloin, kun J. L. Runeberg ja Z. Topelius sitä myöten matkasivat. Kuva Signe Brander.