Hämmästyttävää
talviaikaa
– yölläkin
lämpöasteita!
Autoliikkeet
eivät minulle lähetä hehkeitä vuosikalentereitaan, vaikka minulla
autokin on. Ajan ehkä liian pitkään samalla kotterolla –
edellisellä Sitikalla kurvailin peräti 21 vuotta. Joten
minun on tyydyttävä – sähkön suurkuluttajana – paikallisen
energiayhtiön arkisen harmaaseen kalenteriin, joka ilmiselvästi on
tehty vain siksi, että sellainen on tapana tehdä. Tänä vuonna
paikallinen vesilaitoskin on liittynyt hankkeeseen ja hoitaa imagonsa
samalla kalenterilla.
Jo viime
vuonna panin merkille, että saman yhtiön teoksen – Vuosikalenteri
2013 – kuvat olivat vaatimattomia ja huonosti toteutettuja,
kuvankäsittely oli ilmeisesti unohtunut kokonaan. Viime vuoden kuvat
olivat sentään helposti tunnistettavia – tuttuja näkymiä
lähiympäristöstä. Tämän vuoden kalenterissa on tyydytty
”kuvankaappaukseen” ja kuvat ovat mitäänsanomattomia
yksityiskohtia mistä tahansa pohjoisesta maasta. Ainoastaan lokakuun
kuvasta olen tunnistavani Kyrkösjärvessä olevan laiturin, mutta
tarkempi tarkastelu osoittaa oletuksen vääräksi. Kuvan
taustan sumusta erottuu ikään kuin talon kuvajaisia, ja
Kyrkösjärvellähän ei taloja ole – ainakaan vielä!
Kuvat ovat
tasoltaan vaatimattomia ja osin epätarkkojakin. Tammikuun kuvassa on
pari paksun lumiharson verhoamaa lepänoksaa käpyryppäällä
somistettuna. Kuvan ajankohtaisuus on mennyt täysin vikaan, kun
lunta ei ole vielä ripettäkään – ei edes naapurin kiviaidan
varjossa. Toki lunta ehtii vielä tulla. Helmikuun kuvassa on
huurteisia järvikaisloja vastavaloon kuvattuna. Valtaisa
puhkipalanut auringonkehrä mollottaa taustalla. Sellaista säätä
mieluusti helmikuulta odottaisi. Kalenteriosan yläkulmassa on kolme
riviä muistiinpanoille – MUISTA! lukee kulmassa punaisella.
Yhtäkkiä muistan jotakin, joka olisi ollut hyvä muistaa jo joulun
pitkinä pyhinä. Kirjoitan tyhjille riveille: Valohämyä
-näyttelyn avajaiset, Nelimarkka–museo 8.2.2014.
Maaliskuun
kuvassa on lyijynväristä sulaa vettä ja iänikuista lumisohjoa.
Huhtikuussa aurinko siivilöityy männynrunkojen ohi kanervikkoon ja
toukokuussa saamme nähdä kukassa olevan omenapuun latvuksen
umpupilvistä taivasta vasten. Asiat näyttäisivät sujuvan niin
kuin niiden pitääkin sujua. Ei ole mitään syytä valittaa, jos
asiat ovat niin kuin ne ovat – ja ainahan ne ovat! Kesäkuusta
pistää silmään, että Sepon nimipäivä on 10.6. Jos se olisi
vaikkapa 9.6., niin asiat eivät olisi enää niin kuin ne ovat.
Ihmeellistä!
Tämäkään kuva ei ole Vuosikalenterissa. Pyykit. Kuva SJT.
Kesäkuu
yllättää muutenkin, kuva on tarkka ja ilmeikäs. Laiturinnokassa
on valkoinen laskostettu froteepyyhe, puinen vesikiulu ja saunavihta.
Taustalla lainehtii sumea vesi. Mutta heinäkuun kuvan suttuinen
päivänkakkara on pettymys pettymysten joukossakin. Sekin tulee nyt
mieleen, että pieni runo olisi tällaisessa esityksessä paikallaan
– se antaisi mahdollisuuden tehdä päivästä merkityksellisemmän
ja avaramman. Joten täräytän tähän oman haikun:
Matkalla kotiin
näen polulla kakkaran
paistavan päivää.
Runouden ystävä ehkä huomaa, että haiku on pastissi
– se viittaa Bashōn
kuuluisaan haikuun,
jota käsittelin blogissani Pienten
valaistumisien polku
http://seppo-zen-selallaan.blogspot.fi/2013/10/pienten-valaistumisien-polku.html Elokuun kuvassahan ei voi olla
muuta kuin tähkäpäitä – ja vieläpä tuon viljalajien
turhakkeen vehnän vihneettömiä tähkyläryppäitä. Vihneetön
tähkä on kuin... No, ei tule äkkiseltään mitään mieleen.
Mitään muutakaan muistettavaa ei ole, joten muistiinpanorivit
jäävät tyhjiksi.
Syyskuun kuvassa on vanha
kulunut vanerivasu täynnä punaisia marjoa, vaan epäselväksi jää,
mitä marjoja ne ovat. Ja lokakuun kuvassahan oli tuo tuttu laituri,
jollaisia löytyy jokaisen järven ja joen rannasta. Marraskuun ja
joulukuun kuvat ovat niin tylsiä lumisessa ja jäisessä
harmaudessaan, että toivottavasti kenellekään ei koita noin
synkkää vuoden loppupäätä. Kirjoitan viimeisen kalenterisivun
riveille toivorikkaan haikun:
Aurinko
nousee
– karvainen
reuna näkyy
jo
metsän takaa!
Vuosikalenteri
2014, Seinäjoen Energia & Seinäjoen Vesi.
Eikä tämä. Syksyn valoa. Kuva SJT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti