torstai 2. tammikuuta 2014

VUOSIKALENTERI 2014


Vuosikalenteri 2014 ei sisällä tätä kuvaa. Laituri Kyrkösjärvellä. Kuva SJT.



Hämmästyttävää
talviaikaa – yölläkin
lämpöasteita!


Autoliikkeet eivät minulle lähetä hehkeitä vuosikalentereitaan, vaikka minulla autokin on. Ajan ehkä liian pitkään samalla kotterolla – edellisellä Sitikalla kurvailin peräti 21 vuotta. Joten minun on tyydyttävä – sähkön suurkuluttajana – paikallisen energiayhtiön arkisen harmaaseen kalenteriin, joka ilmiselvästi on tehty vain siksi, että sellainen on tapana tehdä. Tänä vuonna paikallinen vesilaitoskin on liittynyt hankkeeseen ja hoitaa imagonsa samalla kalenterilla.

Jo viime vuonna panin merkille, että saman yhtiön teoksen – Vuosikalenteri 2013 – kuvat olivat vaatimattomia ja huonosti toteutettuja, kuvankäsittely oli ilmeisesti unohtunut kokonaan. Viime vuoden kuvat olivat sentään helposti tunnistettavia – tuttuja näkymiä lähiympäristöstä. Tämän vuoden kalenterissa on tyydytty ”kuvankaappaukseen” ja kuvat ovat mitäänsanomattomia yksityiskohtia mistä tahansa pohjoisesta maasta. Ainoastaan lokakuun kuvasta olen tunnistavani Kyrkösjärvessä olevan laiturin, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa oletuksen vääräksi. Kuvan taustan sumusta erottuu ikään kuin talon kuvajaisia, ja Kyrkösjärvellähän ei taloja ole – ainakaan vielä!

Kuvat ovat tasoltaan vaatimattomia ja osin epätarkkojakin. Tammikuun kuvassa on pari paksun lumiharson verhoamaa lepänoksaa käpyryppäällä somistettuna. Kuvan ajankohtaisuus on mennyt täysin vikaan, kun lunta ei ole vielä ripettäkään – ei edes naapurin kiviaidan varjossa. Toki lunta ehtii vielä tulla. Helmikuun kuvassa on huurteisia järvikaisloja vastavaloon kuvattuna. Valtaisa puhkipalanut auringonkehrä mollottaa taustalla. Sellaista säätä mieluusti helmikuulta odottaisi. Kalenteriosan yläkulmassa on kolme riviä muistiinpanoille – MUISTA! lukee kulmassa punaisella. Yhtäkkiä muistan jotakin, joka olisi ollut hyvä muistaa jo joulun pitkinä pyhinä. Kirjoitan tyhjille riveille: Valohämyä -näyttelyn avajaiset, Nelimarkka–museo 8.2.2014.

Maaliskuun kuvassa on lyijynväristä sulaa vettä ja iänikuista lumisohjoa. Huhtikuussa aurinko siivilöityy männynrunkojen ohi kanervikkoon ja toukokuussa saamme nähdä kukassa olevan omenapuun latvuksen umpupilvistä taivasta vasten. Asiat näyttäisivät sujuvan niin kuin niiden pitääkin sujua. Ei ole mitään syytä valittaa, jos asiat ovat niin kuin ne ovat – ja ainahan ne ovat! Kesäkuusta pistää silmään, että Sepon nimipäivä on 10.6. Jos se olisi vaikkapa 9.6., niin asiat eivät olisi enää niin kuin ne ovat. Ihmeellistä!

Tämäkään kuva ei ole Vuosikalenterissa. Pyykit. Kuva SJT.


Kesäkuu yllättää muutenkin, kuva on tarkka ja ilmeikäs. Laiturinnokassa on valkoinen laskostettu froteepyyhe, puinen vesikiulu ja saunavihta. Taustalla lainehtii sumea vesi. Mutta heinäkuun kuvan suttuinen päivänkakkara on pettymys pettymysten joukossakin. Sekin tulee nyt mieleen, että pieni runo olisi tällaisessa esityksessä paikallaan – se antaisi mahdollisuuden tehdä päivästä merkityksellisemmän ja avaramman. Joten täräytän tähän oman haikun:

Matkalla kotiin
näen polulla kakkaran
paistavan päivää.


Runouden ystävä ehkä huomaa, että haiku on pastissi – se viittaa Bashōn kuuluisaan haikuun, jota käsittelin blogissani Pienten valaistumisien polku http://seppo-zen-selallaan.blogspot.fi/2013/10/pienten-valaistumisien-polku.html  Elokuun kuvassahan ei voi olla muuta kuin tähkäpäitä – ja vieläpä tuon viljalajien turhakkeen vehnän vihneettömiä tähkyläryppäitä. Vihneetön tähkä on kuin... No, ei tule äkkiseltään mitään mieleen. Mitään muutakaan muistettavaa ei ole, joten muistiinpanorivit jäävät tyhjiksi.

Syyskuun kuvassa on vanha kulunut vanerivasu täynnä punaisia marjoa, vaan epäselväksi jää, mitä marjoja ne ovat. Ja lokakuun kuvassahan oli tuo tuttu laituri, jollaisia löytyy jokaisen järven ja joen rannasta. Marraskuun ja joulukuun kuvat ovat niin tylsiä lumisessa ja jäisessä harmaudessaan, että toivottavasti kenellekään ei koita noin synkkää vuoden loppupäätä. Kirjoitan viimeisen kalenterisivun riveille toivorikkaan haikun:

Aurinko nousee
karvainen reuna näkyy
jo metsän takaa!


Vuosikalenteri 2014, Seinäjoen Energia & Seinäjoen Vesi.

Eikä tämä. Syksyn valoa. Kuva SJT.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti