VALTION APURAHAT JA TAITEILIJAELÄKKEET

´
Valtakunnalliset apurahat ja taiteilijaeläkkeet on taas kerran jaettu. Ja rahat menivät helsinkiläisille taiteilijoille. Tämä on jo tuttu tilanne maakuntien Suomessa. Ensin on Helsinki ja sitten muu Suomi. Helsingissä on henki, äly ja luovuus – muualla pelkät kädentaidot ynnä muut konstit. Asuin itsekin (1960–70 -luvuilla) Helsingissä kymmenkunta vuotta, joten tiedän mistä puhun. Helsinki oli koko maailma, joskus hämärästi muistin Pahajoella asuvan isoäidin, äidin ja jonkin muunkin sukulaisen. Mutta kylmä tosiasia oli, että koko muu maa Kehä III:n takana oli pelkkää mummolaa.

Virallinen jargon menee näin: Koska valtakunnallisia apurahoja on eniten hakemassa helsinkiläisiä taiteilijoita, niin kohtuus on että rahat jaetaan heille. Alueellisen tasapainon nimissä heitetään joku apuraha maaseutujen hämäräänkin. Sen verran, että pysyvät perkeleet hiljaa. Näitä sattumiakaan ei ole Pohjanmaalle osunut enää Vaasan läänin romuttamisen jälkeen. Heikki Mäki-Tuuri taitaa olla viimeinen valtion työskentelyapurahaa (1994–1998) nauttinut pohjalaistaiteilija. Kokonainen sukupolvi lahjakkaita taiteilijoita on jo vanhenemassa valtakunnallisen apurahajärjestelmän saavuttamattomiin.

Pohjalaiset maakuntaliitot (kaikki kolme) eivät ole saaneet omaa edustajaa Valtion kuvataidetoimikuntaan. Koko Länsi-Suomen lääni on yhtä mustaa aukkoa – eikö lääneillä ole enää mitään sanomista maakuntien Suomessa. Voi vain ihmetellä, että miksi taiteilijoilla/taiteilijajärjestöillä ei ole omissa asioissaan minkäänlaista päätäntävaltaa. Toki tätä jäsenasiaa muodollisesti tiedustellaan Pohjalaiselta Taiteilijaliitoltakin. Paikallisien taiteilijaseurojen mielipidettä ei edes kysytä.

Juhlapuheissa vakuutetaan, että kulttuurisektori on ainoa alue jossa kasvulle ei ole rajoja, taide luo henkistä ja fyysistä hyvinvointia, jokainen taiteeseen sijoitettu euro tuo kaksi takaisin. Mutta uskooko yksikään virkamies tai kulttuurivaikuttaja näihin argumentteihin. Entä maakuntaliitot, ajaako siellä kiivaasti pyörivät EU-projektit ja 'paitahihaiset' konsultit taiteilijoiden yli mennen tullen.

Alueelliset taidetoimikunnat perustettiin 1968 tasaamaan valtion apurahajärjestelmää, mutta kuten Uusi Suomi (16.10.08) uutisoi: ”Yleiskehityksen voidaan sanoa olevan positiivinen, mutta alueellisten taidetoimikuntien resurssoinnista ei ole pidetty huolta.” Joten uudistamisen tarvetta on. Lähinnä kosmeettiset 'läänintaiteilijan' virat pitäisi lopettaa pikimmiten. Nekin rahat voisi jakaa apurahoina taiteilijoiden luovaan työhön. Mitään estettä sille ei olisi. Jokainen apurahan saanut taiteilija on myös 'läänintaiteilija'.

Entä sitten taiteilijaeläkkeet. Olin itse paikalla Smolnassa parikymmentä vuotta sitten, kun kulttuuriministeri omalla suullaan vakuutti, että kaikki valtion 5-vuotisen taiteilija-apurahan saaneet taiteilijat tulevat saamaan myös taiteilijaeläkkeen. 1990-luvun alun lamassa taiteilijaeläkkeiden määrää leikattiin rajusti – taiteilijoiden eläkkeillä piti pelastaa valtio! Eläkkeet luvattiin palauttaa heti kun valtiolla menee paremmin, mutta ne ovat vieläkin palauttamatta. Nyt sitten ansioituneita taiteilijoita on liikaa ja eläkkeitä jaettavana liian vähän, kaikille 5-vuotisen saajillekaan ei niitä riitä. Miten helvetissä se on mahdollista! Ja juuri meille pitkään valtion vuosiapurahoilla työskennelleille 'ansioituneille' taiteilijoille ei mitään muuta eläkettä ole kertynytkään (yli 40 vuoden työrupeamasta huolimatta), niin kuinka se voi olla 'ylimääräinen' taiteilijaeläke.

Me taiteilijat olimme jälleen kerran jo uskomassa nämä leukoja tärisyttäneet puheet. Mutta taiteilijoiden asiat ovat huonommin tänään kuin 20 vuotta sitten. 1.1.2006 tuli voimaan laki 143/95, jonka myötä 5-vuotisistakin kertyy eläkettä. Mutta lakia sovelletaan vain apurahoihin, joiden kausi on alkanut aikaisintaan 1996 alusta, kun esim. S. J. Tannisen 5-vuotinen oli sopivasti alkanut muutama vuosi aikaisemmin (1993). Miten tämä näin kätevää voi olla? Juhlapuheissa taiteilijat ovat yhä kansakunnan rikkaus, tekopyhästi sanotaan: ”Yhteiskuntaa voidaan arvioida sen mukaan, miten se kohtelee taiteilijoitaan.”

Tänä vuonna 2009 sorvataan taas uusia valtion taidetoimikuntia 1.1.2010 alkavalle kaudelle. Entisen Vaasan läänin alueeltakin on hankittava pätevä ehdokas ja sen taakse yksissä tuumin taiteilijajärjestöt ja maakuntien liitot – vai eikö nämä liitot kykene lainkaan yhteistyöhön. Kaikki joutava 'politikointi' pois. Nyt pitäisi olla jo asialla, tai muuten meillä kaikilla on jälleen kerran syyspakkasten koittaessa kehnot housussa. Vai jätetäänkö suosiolla koko valtio helsinkiläisten hoitoon?

Osa ko. tekstistä on ilmestynyt kolumnina Ilkassa (29.4.09), mutta eräänä kuumana päivänä kirjoitin suivaantuneena hieman lisää. En tiedä pysyinkö kohtuuden rajoissa, pahoittelen sitä. Ja aivan turhaan.