PERFORMANSSI

.

Aapo Isotalon, Olli Kiviluodon ja Tuuli Tuikan performanssi Lakeuden Ristin vaiheilla 11.7.2009.

Se oli Seinäjoella, Tangomarkkinoiden aikaan, kun tapahtuma otti paikkansa. Siis se oli seuraavana päivänä, kun olin saanut juuri harjattua sähkömoottorisahaballerinan lennättämät purut ja lastut kuosistani. Tangoa ei kuulunut missään eikä näkynytkään, paitsi että Lakeuden Ristiltä lähti pitkä teltta jonnekin Jouppilan vuoren suuntaan. Teltan päädyssä luki suurilla kirjaimilla: TANGOBASAARI.

Kaupungintalon kupeesta kuului yksitoikkoista karusellimusiikkia. Katuun oli teipattu suurikokoinen kangas ja kolme punanenäistä klovnia puuhasteli sen vaiheilla. Tämä performanssi ei käynyt hermon päälle, päin vastoin. Tämä oli suorastaan liikuttavan lämminhenkistä ja vapauttavaa katutaidetta. Yleisöäkin alkoi kerääntyä esityksen ympärille ja kaupungintalon portaille.

Tälläkin osui viisastelija korvan juureen: Jos Seppo tämä on taidetta, niin koko taide on humpuukia. Mitä turhaa rajaamaan, vastasin, koko elämä on humpuukia. Mistähän kaukaa nämä ovat, ihmetteli joku kolmas. Varmaankin Unkarista, sanoi neljäs, siellä päin on näitä yhdellä pyörällä ajajia ja katuun maalaajia.

Performanssin suorittajat työskentelivät hartaasti omiin tehtäviinsä keskittyneinä, monotonisena toistuva musiikki vaivutti katsojat lähes transsiin. Noin tunnin kestäneen tapahtuman lopputulemana oli yksipyöräisellä ajettu värikylläinen akryylimaalaus, öljymaalaus Lakeuden Rististä ja muutamia pienempiä väriliitutöitä. Mutta kokonaisuus on aina enemmän kuin osiensa summa.

Wikipediasta saamme tietää, että performanssi (performance art) on yleisön edessä esitettävä esitys, joka on 1960-luvun happeningin perillinen. ”Performanssi on niin vakiintunut osa tämän päivän kulttuuria, että jos sitä ei olisi, se keksittäisiin.” Mutta jo keskiajalta alkaen periytyy monitaiteellisten Tableaux vivant -esitysten traditio. Ehkäpä me koimme Lakeuden ristin varjossa juuri tällaisen 'elävä taulu' -esityksen.