Taide ei muuta ainoastaan näkemistä, vaan se muuttaa myös sen,
mitä näemme.
Alva Noë
Vaikeasti
suomennettavia filosofian ja taidefilosofian kirjoja ilmestyy useilta
kustantajilta niin tiuhaan, että kommentaattori ei perässä pysy.
Muutama vuosikymmen sitten ei tällaisesta runsaudesta osannut edes
uneksia. Nykyään tie syvempään tiedostamiseen on avoinna meille
kaikille. Työpöydältä tarttuu käteeni aivan uunituore Wolfram
Eilenbergerin ”Taikurien aika” (2019).
”Taikurien aika”
käsittelee filosofian suurta murrosta ensimmäisen maailmansodan
jälkeen lähinnä neljän kumouksellisen ajattelijan, Ernst
Cassirerin, Martin Heideggerin, Ludwig Wittgensteinin ja Walter
Benjaminin elämän ja työn kautta. Kirja on kuin jännitysromaani –
värikäs kuvaus värikkäistä poikkeusihmisistä. Se tuo mieleen
Don Quijoten, jopa lukujen alaotsikot ovat vauhdikkaita kuin
Cervantesin veijariromaanissa ikään.
1900-luvun alussa
oltiin ongelmallisessa tilanteessa, kun länsimaisen filosofian
perusta oli niin maailmankatsomuksellisesti kuin tieteellisestikin
romahtanut tai ainakin ”se oli suuren remontin tarpeessa”. Max
Schelerin mukaan ihmiskunnan historiassa oli ensimmäistä kertaa
koittanut aika, ”jolloin ihminen on tullut täysin ja
jäännöksettömästi ongelmalliseksi; jolloin hän ei enää tiedä
kuka on, mutta tietää ettei tiedä sitä.”
Ongelman kimppuun
kuin härkää sarvista kävivät etunenässä nuo edellä mainitut
sankarit. Silloin syntynyt filosofia vaikuttaa elämäämme yhä tänä
päivänä. Tosin osa meistä ”tiedeuskovaisista” kuvittelee,
että tiede on löytänyt pysyvän perustan, jonka harjalla keikkuen
(kulttuuri)evoluutio johtaa meidät yhä vain parempaan ja
onnellisempaan maailmaan. Näin ei ole, tieteemme, kulttuurimme ja
kohtuuttomat elämäntapamme ovat saattaneet meidät syviin
ongelmiin.
Mitä tällä
kaikella oli tekemistä taiteen kanssa? Myös taiteilijoiden
etujoukko – avantgardistit – tiedostivat tilanteen ja kokivat
verekseltään, millaiseen maailmaan oli ajauduttu. Joten ei ollut
mikään ihme, että myös taide räjähti 1900-luvun alussa. Siinä
missä filosofian myös modernin taiteen oli aloitettava tyhjän
päältä. Edes näköhavaintoon ei voinut – eikä voi – enää
luottaa.
Erityisesti
maalaustaiteessa murros johti täydelliseen muodonmuutokseen.
Perinteinen esittävä aines jauhaantui ekspressionistien ja
kubistien myllyissä lähes tunnistamattomaksi viivojen ja pintojen
vuoropuheluksi. Lopputuloksena oli täysin abstrakti taideteos, joka
viitasi vain omaan henkistyneeseen maailmaansa. Tosin taustalla
kummittelivat Wittgensteinin sanat: ”Symbolista ei voi määrätä,
minkä ilmaisemiseen sitä saa käyttää. Kaiken, mitä jokin
symboli voi ilmaista, se saa ilmaista.”
Filosofian ja
taiteen tehtävä on vapauttaa ihmiset aktiivisen mielekkyyden
läpäisemään olemassaoloon ja avata filosofin eetosta seuraten
ikkunan ”toisenlaiseen maailmaan”, sillä ”onnellisen ihmisen
maailma on eri maailma kuin onnettoman”.
Ilmestynyt
kolumnina Ilkassa ja Pohjalaisessa 1.11.2019.
Meistä tuntuu, että vaikka kaikkiin mahdollisiin tieteen
kysymyksiin olisikin vastattu, elämänongelmiamme ei olisi vielä
edes sivuttu.
Ludwig Wittgenstein
Ilman filosofiaa
kuvataide – ja mikä tahansa taide – on pelkkää kuvausta ja
pahimmillaan silkkaa teeskentelyä. Toinen juuri äskettäin
ilmestynyt teos – joka sopii mainiosti edellä esitellyn kirjan
kumppaniksi – on sarjakuvakirja Filosofia aloittelijoille
(2019). Se on kelpo teos, ja lajityypissään melko harvinainenkin.
En ole sarjakuvan tuntija, joten aikaisemmin olen törmännyt
filosofiaa käsittelevään sarjakuvaan vain kirjan Logicomix,
nerouden ja hulluuden rajalla (2009) yhteydessä. Logicomix
on perinteinen ruudusta ruutuun etenevä sarjakuva, johon on helppo
eläytyä.
Kirjoitin siitä blogin 2013:
Helppolukuinen on
myös Filosofia aloittelijoille, vaikka se pitää sisällään
koko länsimaisen filosofia historian antiikin Kreikasta nykypäivään.
Kirjaa on kritisoitu sarjakuvallisuuden puutteesta, että se on
paremminkin piirroksilla kuvitettu tietoteos. Toisaalta Filosofia
aloittelijoille on
runsaudensarvi, josta olisi ollut mahdotonta rakentaa yhtenäistä
sarjakuvakertomusta.
Mustavalkoisina piirroksineen kirja tuo mieleen 1950-luvun julkaisut.
Kansainvälinen alkuteos
Philosophy for Beginners on
ilmestynyt 1991.
Filosofia on ei-kenenkään-maa tieteen ja teologian välissä, ja
sitä uhkaavat hyökkäykset kummaltakin puolelta.
Bertrand Russell
Wolfram
Eilenberger: Taikurien aika, Filosofian suuri vuosikymmen
1919-1929, suom. Tommi Uschanov, Siltala 2019.
Richard Osborne,
Ralph Edney: Filosofia aloittelijoille, suom. Risto
Koskensilta, niin&näin 2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti