Avoimet
ovet – Open Doors
6.–7.9.2014
klo 12–18
Villenraitti
8, 60200 Seinäjoki
Järjelle
on luonteenomaista luonnollinen kyvyttömyys ymmärtää elämää.
Henri Bergson
Jälleen
on se aika vuodesta, kun taiteilijoiden työhuoneiden ovet avautuvat
yleisölle – näin myös Villenraitin taidetalossa. Avoimet ovet
on osa – nyt jo seitsemännen kerran järjestettävää –
valtakunnallista Konstrundan -tapahtumaa, jossa 230 taiteilijaa
esittelee työtään ja taidettaan 115:ssä eri kohteessa. Suomen
suurimman taidetapahtuman vierailukohteet ja oheistapahtumien
ohjelmat löytyvät Konstrundanin kotisivuilta.
http://konstrundan.fi/fi/etusivu/
Myös
Villenraitin ”Angstilassa” – kuten taloamme myös on nimitelty
– on pitkin päivää yllätysohjelmaa taidenäyttelyn ja
työskentelytilojen esittelyn ohessa. Taidenäyttely koostuu talon
asukkaiden Olli Kiviluodon, Petri Loueksen ja S. J. Tannisen
teoksista. Talon kokoelmissa on nähtävissä myös pohjoismaisen Non
Art Group taiteilijaryhmän taidetta: Magdalena Margrét
Kjartansdóttir, Jorma Korpela, Juhani Manninen, Peraxel Persson, Pia
Mesterton Graae, Heikki Mäki-Tuuri, Helene Stigel ym. Lauantaina
illan ja yön koittaessa ”Kellariklubilla” kuullaan elävää
musiikkia, vierailijoina Tuukka Tanninen (esittää musiikkia
bandinsa uudelta levyltä) ja Tiia Viitasaari (huilu). Ja
tietenkin myös talon ääni- ja valotaiteilija Petri Loues
erikoisine soitinkeksintöineen.
Paikkoja
on jo hieman siistitty, lähinnä näyttelytilaa ”Klubia” ja
pihaosastoa. Nurmea on leikattu ja joutoheinää kaadettu. Angstilan
puutarha ei ole mikään tarkoin niistetty mallipuutarha, kaukana
siitä. Lähinnä puutarhan tilannetta kuvaa ”kauhun tasapaino”,
jossa tilanne on 6–5 luonnon hyväksi. Mutta me sinnittelemme
perässä, kaadamme puita, karsimme pensaita ja yritämme hillitä
villiintymistä. Mutta kaaos vaanii harmittomaltakin näyttävän
kukkasen ytimessä ja nurkan takaa kurkkii outo pensas valmiina
riistäytymään valloilleen. Puut keikkuvat tuulessa kuin
yrittäisivät nousta juurilleen ja syöksyä talon kimppuun.
Myrskyöinä voi kuulla miten ne oksillaan raapivat raivoisasti
peltikattoa ja ikkunaruutuja.
Kutsumme
puutarhaa Veistostarhaksi siellä sijaitsevien kolmiulotteisten
taideobjektien vuoksi. Talossa on asunut 20 vuoden aikana
kolmisenkymmentä eri alan taiteilijaa, mutta ei yhtään
kuvanveistäjää. Joten puutarhan ”veistokset” ovat
kaksiulotteisten taiteilijoiden – maalarit, muusikot, runoilijat
ym. – aikaansaamia. Kuvanveistäjillä on erikoinen tarve tehdä
objekteja, joiden ympäri voi kiertää. Me maalarit emme sellaisia
osaa oikein taiteeksi katsoakaan – kuvahan on vain yhdellä
puolella objektia. Veistostarhaan kannattaakin varata mukaan Arthur
C. Danton mainio ”näkyviltä
ominaisuuksiltaan erottumattomien objektien argumentti”, jolla voi
erottaa taideteokset muista puutarhassa oleksivista (maailmallisista)
objekteista. Pimeään aikaan taskulamppu on välttämätön, sillä
monien epäillään puutarhaan eksyneen.
Alussa
olevan sitaatin mukaan järjellä ei voi maailmaa ymmärtää, joten
siihen pulaan me tarvitsemme alituisesti taidetta ja muuta
hyväätekevää ”järjettömyyttä”. Mutta ensin on kyettävä
erottamaan taideteos maailman muista esineistä, mikä on nykyään
perin vaikeaa, kuten Danto huomauttaa. Tuon ongelman myötä meistä
kaikista – niin taiteilijoista kuin katsojistakin – on tullut
(taiteen)filosofeja. Meille ei enää riitä taideteoksen
ulkopuolelta katsominen – representaation tunnistaminen – ei, me
analysoimme ja luomme kuvauksia teoksen ominaisuuksista. Me olemme
osa taideteoksen tapahtumisen prosessia – me olemme taideteoksen
sisäpuolella. Osaammeko me enää edes kysyä, mikä on taidetta!
Tätä
kaikkea me puimme syvällisesti ja pinnallisesti Avoimien ovien
-tapahtumassa Villenraitilla. Paikalla olevilta taiteilijoilta voi
kysyä mitä tahansa, ja taiteilijat vastaavat
mitä
tahansa.
Mikään
ei ole niin todellista kuin todellisuus.
S. J. Tanninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti