Kirjoittaja tunnelmoimassa rantakoivun idyllisessä katveessa Pahajoella 1970. K. Korpisen maalaus samasta paikasta 1975, koivu on lahonnut ja idyllin kanssakin on niin ja näin.
Kaksi vanhaa,
vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
Lauri Pohjanpää
Alavutelaisen taiteilijan
Kaarlo Korpisen syntymän 100-vuotispäivän merkeissä on Alavuden
kaupungintalon valtuustosalissa ollut nähtävillä tänä kesänä
taiteilijan teosten näyttely. Korpinen oli itseoppinut
harrastajamaalari, joka ei pyrkinyt maalauksillaan näyttelyihin eikä
juuri muutenkaan esille, mutta maalasi pyynnöstä ja omaksi ilokseen
maisemia ja pihapiirejä ja joskus muotokuviakin. Pahajoella vanhan Valtatie
66 varrella on edelleenkin tyypillinen omakotitalo, jossa
Korpinen ikänsä asui ja työskenteli, viljeli maatilkkua ja kävi
tilapäisissä töissä, kuten monet muutkin pahajokiset.
Kaarlo ”Kassu”
Korpinen oli kuitenkin Pahajoella ainut, jota kutsuttiin
taiteilijaksi. Isänikin maalasi toisinaan akvarelleja ja muun
maalausurakoinnin ohessa myös Alavuden yhteiskoulun juhlasalin
seinämaalauksen. Mutta ei häntä kukaan taiteilijaksi kutsunut.
Ehkäpä hän oli karjalaisena muutenkin outo ja etäinen ilmestys.
Kun taas Korpisen Kassu oli mukava ja pidetty mies. Hän oli monessa
mukana, ohjasi nuorisoseuralla näytelmiä ja lausui runoja iltamissa
ja muissa juhlissa. Näytelmäharrastus oli nuorisoseurojen suosittua
ja näyttävää toimintaa aina 1960-luvulle television tuloon
saakka. Naapurikylän Matti Asunmaa – äitini serkku – oli
näytellyt pienen roolin jopa elokuvassa Härmästä poikia
kymmenen. Elokuvan hääkohtauksessa
Matti Asunmaa esittelee juuri sen kaikkein häjyimmän ilmeen, jolla meitä lapsia peloteltiin – että kohta Matti tulee ja tuijottaa!
Jokivarren
Nuorisoseuralla – siis Jokivarren Nuorisoseuralla Pahajoella,
miksei samantien Tienreunan, Metsänlaidan tai Pellonpientareen
Nuorisoseura – älkää minulta kysykö! Juuri Jokivarren
Nuorisoseuralla näin ensimmäisen kerran pikkupoikana Korpisen
Kassun maalauksia. Mutta paljon suuremman vaikutuksen minuun teki
runonlausunta. Lavalle ilmestyi pitkään ”berberiin”
sonnustautunut laiha hahmo, musta baskeri päässään, ja alkoi
lausua: Kaksi vanhaa, vanhaa varista nuokkuu hiljaa...
Taianomaista oli verkkaisten sanojen putoaminen hiljaiseen saliin. Se
oli aivan muuta kuin tuo näytelmien ainainen huutaminen ja
mellastus.
Yksi
Pahajoen idyllisimmistä maisemista avautuu Hevonkoskensillan
pielestä yli joen suvannon Martinkosken suuntaan. Kassu Korpinen on
maalannut näkymän 1975 juuri tuosta kaksihaaraisen rantakoivun
katveesta, jossa niin monet haaveksijat ja rakastuneet tapasivat
itsensä kuvauttaa. Maalauksessa koivu on jo vanhuuttaan katkennut,
joten idylli on näiltä osin mennyttä. Sattumalta löysin
haperoituneen valokuvan vuodelta 1970, jossa nuori taiteilijanalku S.
J. Tanninen notkuu samaisen rantakoivun haarukassa. Koivu on kuvassa
vielä pystyssä ja auringonlaskussa rypevä maisema on lähes
sietämättömän kaunis. Nykyään koivusta on vain laho kanto
jäljellä ja läpipääsemättömät pöheiköt ovat vallanneet
rantapenkereet.
Kirjoitin
runon Tuulenpiiskapuu
samaisesta lahoavasta rantakoivusta joskus 1990-luvulla, siitä on
useita versioita ja ne kaikki ovat yhä vaiheessa – work in
progress.
Tuulenpiiskapuu
Joen töyräällä
se seisoi
paljaaksi
kulunein juurin
tuulen
piiskaama puu.
Sen varjoissa
unelmoitiin,
kuu kuumotti
ja piisamit
läiskivät
vettä kuin hullut.
Sen runkoa vasten valokuvattiin
hääparit, vastasyntyneet
ja isän uusi moottoripyörä.
Yhä torsonakin
se nojaa tuuleen,
joen uomassa
ei vettä sen
vertaa että
häntäänsä kastaisi.
Isoäiti katsoo
ikkunasta
yli puutarhan
ja peltoaukean
äärettömyyksiin
saakka.
Hänen
katseessaan oleksii
olemisensa
ankaruudessa
koko
idänpuoleinen maisema.
Pöydällä
samat leipomukset
ja samat
rasvassa tirisevät
mummonmunkit.
Samat raskaat
mullanhajut,
paistetun
sipulin ja
väljähtyneen
kahvin tuoksut.
Ikkunalla sama
kollikissa,
sama punainen
pelargonia
ja sama auringonlasku.
Pekka Piisami, Pahajoki 22.8.1998
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti