torstai 24. kesäkuuta 2010

YERBA MATEA FIRENZEN COOPISTA

´




Via Galluzzin Coopista löydän kaksi puolen kilon pakettia yerba matea. Ostan ne molemmat. Yerba maten outo menestystarina ei ala Firenzestä, vaan Paraguayn viidakosta, jonne Nietzschen sisar Elizabeth perusti 1880-luvulla puhdasrotuisten arjalaisten siirtokunnan Nueva Germanian. Elizabethista kertoo paljon se, että Hitlerin tiedetään herauttaneen ainoan kyyneleensä rutikuivasta silmästään juuri hänen arkkunsa äärellä.

Filosofi Nietzsche sanoutui jyrkästi irti sisarensa natsipuuhasteluista; hänhän piti itseään mieluusti sekarotuisena puolalaisena. Mutta sisar ratsasti veljensä maineella minkä ehti ja yritti houkutella filosofinkin viidakkoa raivaamaan. Ja raivaamista totisesti riitti sille pienelle köyhimysten joukolle, joka oli Elizabethin propagandan sokaisemana uhrannut viimeiset rahansa uljaan tulevaisuuden puolesta. Moskiitot levittivät kuumesairautta ja myrkylliset käärmeet purivat.

Viidakko ei antanut juuri mitään, maa oli viljelymaaksi kehnoa ja ainoa asuttavaksi kelpaava rakennus oli johtajatar Elizabethin siirtolaiskartano Försterhof. Paikalliset viranomaiset eivät apua tarjonneet, joten muita ystäviä ei rankoissa oloissa ollut kuin viidakon alastomat intiaanit, ainoat todella puhdasrotuiset koko Nueva Germaniassa.

Intiaanit olivat ikimuistoisista ajoista alkaen keränneet viidakosta villinä kasvavaa yerbaa (yrttien yrttiä). Yerba kasvoi viidakossa kohisten, joten saksalaisten mieleen tuli ajatus, että voisiko sitä viljellä. Edes intiaanit eivät osanneet siihen vastata, se tiedettiin että istutetut siemenet eivät itäneet. Eräänä päivänä Fritz Neumann -niminen häiskä huomasi kuin vahingossa, että siellä missä pesi paljon lintuja, siellä kasvoi myös runsaasti yerbaa. Neumann käsitteli siemenet lintujen ulosteessa ja näin yerban viljely oli keksitty.

Mutta sekään ei pelastanut Nueva Germaniaa, sillä keksintö levisi nopeasti kaikkialle ja yerban hinta romahti. Myös suomalaiset kokeilivat yerban viljelyä siirtomaassaan Colonia Finlandesassa Argentiinan Misionesissa, mutta eivät onnistuneet ihannevaltiossaan sen paremmin kuin saksalaisetkaan. Sata vuotta sisäsiittoista elämää viidakossa toi esiin saksalaisen herrakansan rodulliset piirteet, korvat pitenivät ja jalat lyhenivät; he alkoivat näyttää albiinojäniksiltä. Sen sijaan rodunjalostuksessa suomalaiset onnistuivat paremmin: he siittivät potria jälkeläisiä intiaanien kanssa.

Mutta Elizabeth oli jo ajat sitten jättänyt Nueva Germanian ja siirtynyt Weimariin 1984 perustamansa Nietzsche-arkiston johtoon, jossa toimessa hän hääri kuolemaansa (1935) saakka. Sanottiin, että Nietzsche oli maailman vaarallisin filosofi ja Elizabeth maailman vaarallisin sisar. Elizabeth kirjoitti Mussolinille kirjeitä, joissa ylisti diktaattoria suureksi neroksi, joka oli yhdistänyt maan jota hänen veljensä oli rakastanut enemmän kuin mitään muuta maata. Mussolini vastasi, että hän oli suuri Nietzschen ihailija ja luki filosofia joka ilta maate pannessaan. "Nietzschen uljas moraalisääntö 'Eläkää vaarallisesti' teki minuun syvän vaikutuksen. Uskoakseni olen noudattanut sitä elämässäni." Mutta tiettävästi Il Duce ei koskaan ilmaantunut Elizabethin yerba-kutsuille, vaikka kutsuja suorastaan sateli jälkimmäisen toimesta.

Herrakansaako meidän on kiittäminen siitä, että meillä on saatavana kohtuuhintaista yerbaa ja mate-pannu kuumana tänäkin iltana. Mainoksessa Elizabeth istuu kuppi kuumaa yerbaa kädessään ja lupaa, että se lisää energiaa ja terävöittää ajattelua ja että tangon tanssijoille se on aivan välttämätön stimulantti. Lisää asiaa löytyy Ben MacIntyren mainiosta kirjasta Herrakansa viidakossa.

”Minä en ole ihminen. Minä olen dynamiittia!”
Friedrich Nietzsche

Ben MacIntyre (2002), Herrakansa viidakossa. Nemo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti