Valtavat lumimassat ovat sulaneet vedeksi ja vesikin haihtunut kuiviin pilviin. Paljas ja rouhea maa puskee esiin ja hiihtäjän on yhä vaikeampi löytää tuota valkoista mannaa suksiensa alle. Innokkaimmat sivakoitsijat ovat jo pääsiäisen aikaan päätyneet jokakeväiseen tapaan Kyrkösjärven länsipuolen rosoiselle jäälle.
Ennätyslumiseen talveen nähden tekojärvessä on vettä vähän, näkyvää ulappaa ainoastaan idänpuoleisessa turvevoimalaitoksen lauhdevesiuomassa, joka pysyy sulana talvellakin. Muualla jää on rojahtanut vasten järven pohjaa, kalliosaarekkeet, kivet ja vanhat mustuneet kannot törröttävät jään läpi. Sumuisen utuinen maisema on kuin viime öisen unen hataraa jatkoa.
Järven kivisiin saariin on kasvanut vähitellen aluskasvillisuutta ja puustoakin, pensaiden lisäksi koivuja ja käkkyräisiä mäntyjä. Samalla hiihtämällä törmään kolmeen saareen, joissa mänty tai männyt ovat kasvaneet liian suuriksi ja talven myrskyt ovat kaataneet koko saaren. Ne ovat kuin pommin jäljiltä. Nyt kun vielä jää kantaa pitäisi kaupungin puutarhatoimen käydä nostamassa ne pystyyn. Tai mitä ikinä kaatuneelle saarelle tehdäänkään.
Koivua kasvavat saaret ovat pystyssä. Monessa sellaisessa saaressa on erikoinen jätepuusta ja lainapeitteistä kyhätty kesäasumus. Yhdessä on oikein lautalattia ja laveri peräseinällä. Oven päälle on raapustettu tussilla: ”Nauti mutta älä tuhoa. Ethän sonni sisätilaan. Kiitos!”
Ainoassa pihapuussa on itsetehty linnunpönttö.
Ottaessani kuvia laavuasumuksesta huomaan järven kaupungin puoleiseen metsikköön nousseen jo asuintaloja; sinne on tulossa luksuslähiö tenniskenttineen, grillikatoksineen ja ”merellisine” näköaloineen. Tosin talot jäävät tekojärven pengerryksen taakse, joten järvelle näkyy vain ylimpien kerrosten ikkunoista. Vaan kukapa sitä kaiken aikaa järvelle katselisi, tai ylipäänsä minnekään.
Ajatuksissani olen sivakoinut jo liian hauraalle jäälle ja vasen mono haukkaa vettä. Äkkiä takaisin. Viikko sitten järvellä oli vielä satamäärin hiihtäjiä, tänään olen nähnyt vain kaksi. Jäisellä uimarannalla kirmaa yksi koiran juoksuttaja ja joku huonomuistinen veneilijä tyhjää väärinpäin jäänyttä venettään rantapusikossa. Lopultakin takaisin rannassa. On lämmintä ja tyyntä, voimalaitoksen savu nousee suoraan taivaaseen. Kevättä lopultakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti