lauantai 27. maaliskuuta 2010
KUINKA SIINÄ TAAS KÄVIKÄÄN
Ei yhtään edustajaa Etelä-Pohjanmaalta valtion taidetoimikuntiin! Se on pöyristyttävää! Senhän pitäisi jo lain mukaankin olla mahdotonta!
Varoitin kolumnissani (Ilkka 29.4.2009) eteläpohjalaisia kulttuuripönöttäjiä jo hyvissä ajoin ennen kuin valtion taidetoimikuntia oltiin kasaamassakaan, että tällä kertaa ehdokasasettelua ei pidä sössiä, tai me olemme jälleen kerran pakkasten tultua kehnot housussa. Pakkasia on riittänyt ja lunta on tullut tupaan, nyt jo kolmannen kerran, siis EI YHTÄÄN EDUSTAJAA YHTEENKÄÄN TOIMIKUNTAAN!!!
Me emme täällä 'syvässä eteläpohjassa' kykene tätä asiaa näköjään hoitamaan. Ei, vaikka lakikin edellyttää taidetoimikuntien kokoonpanojen olevan alueellisesti kattavia. Kuvataiteelle tämä on täydellinen katastrofi. Tämän huonommin ei voi mennä. Me olemme kulttuuritoimijoittemme kautta lopettamassa ammattimaista kuvataidetta lakeuksilta.
Eikö edes paikallisen lehdistön olisi pitänyt tämä katastrofi huomata ja vetää vastuullisia opetusministeriötä myöten kuultavaksi. Mutta ei, lehdistö keikuttaa samaa tuutilullaa, että näin täällä pitääkin mennä. Hyvin menee, mutta menköön!
Onneksi jotkut (siis aniharvat) taiteilijat ja kirjailijat (Kuivaniemi, Maasalo) ovat lehtien palstoilla asiaan puuttuneet. Kiitos heille. Kuivaniemi kehottaa kolumnissaan (Ilkka 17.3.2010) keskittymään kolmen vuoden päästä tulevaan uuteen jakoon. Mutta minä en enää usko, että me olisimme kolmen vuoden kuluttua yhtään sen valmiimpia kuin olimme nytkään. Taiteen alueella meille kulttuuri on pelkkää askartelua ja teeskentelyä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Seppo, niin kauan olen tätä menoa katsellut, että käsittääkseni kulttuurin dissaus on tarkoituksellista. Sillä ei ole päättäjien mielestä mitään merkitystä.
VastaaPoistaEikä tämä nyt ole varmaan mikään uutinen vaikkapa 1950-luvun tai sitä aiempien sukupolvien silmissä. Tänään juuri puhuin yhden kanssa, ja tärkeintä ovat olleet nimet joiden perässä on manttaalien määrä.
Minä en tiedä voiko tälle mitään. Luulen että yksi kerrallaan kaikki sukupolvet taiteilijoita ovat jotain yrittäneet, mutta ei isäntämentaliteetin alta saa mitään läpi, se on muuri.
Ongelma on vielä siinä, että kaikki nämä Pohjanmaan suuret poijat ja flikat ovat nimettävissä, mutta sitä ei kukaan voi eikä saa sanoa, koska poliitikon hipiä on herkkä ja tulee herjauskanne niin että soi.
Surullista tämä on. Me niin uskoimme uuteen taide-elämään, että kaikki muuttuu paremmaksi, syvällisemmäksi ja avoimemmaksi. Me uskoimme kaikkiin lupauksiin, kuin vähäjärkiset!
VastaaPoistaMutta yhä vähemmän kukaan enää tietää, missä kaikkialla se jarrutus ja taiteen mitätöiminen tapahtuu. Onko se ihan naapurissa?
Nykyään tuntuu, että kaikki se työnvaiva, matkustaminen, näyttelyiden pitäminen ja kaikki tämä kirjoittaminen on ollut täysin turhaa. Parempi olisi ollut pysyä Pahajoella ja tonkia takapihaa!