MITÄ MAAILMA ESITTÄÄ

Mallarmén mukaan maailma on olemassa tullakseen kirjaksi. Meidän maalareiden mukaan se on olemassa tullakseen maalaukseksi. Säveltäjien mukaan se haluaa välttämättä tulla partituuriksi. Muutaiteilijoiden mukaan se tietenkin tahtoo tulla muuksi: valokuvaksi, videoksi, installaatioksi, käsitteeksi ja ties miksi. Uskokoon ken tahtoo.

Äkkipäältä luulisi, että maailmalla on ongelmia tulemisensa kanssa. Miksi se haluaa nimenomaan tulla taideteokseksi, eikö pelkkä maailmaksi tuleminen sille riitä. Tällainen tuleminen vaatii olettamuksen, että maailmalla ja taideteoksella on selkeä ero, jonkinlainen ylittämätön raja. Juuri tästä saattaa johtua sekin, ettei maailma halua tulla esimerkiksi teatteriksi, sirkukseksi, oopperaksi ja ties miksi kaikeksi. Ei edes maailmaksi; mikä siis todella vaatii lisätutkimuksia.

Maailman ja taideteoksen ero voidaan havaita neljässä esiintulemisen syyssä, joista kolme ensimmäistä ovat materian, muodon ja tarkoituksen syyt. Mutta vasta neljäs syy (causa efficiens) saa aikaan efektin eli todellisen lopullisen ilmaantumisen. Vapaasti suurhiihtäjä Heideggerin latua seuraten, voidaan sanoa (kaiken) läsnä olevan sisältävän itsessään ilmitulemisensa syyn, kuten nyt vaikkapa kukan puhkeaminen kukkaan. Kun taas taideteoksen ilmaantumisen syy ei ole teoksessa itsessään vaan toisessa, taiteilijassa. ”Kolme edellä mainittua syyllisyyden tapaa kiittävät taiteilijan harkintaa siitä, että ne tulevat esille ja siitä, miten ne tulevat esille ja mukaan teoksen esiintuomiseen.”

Myös Galileon mukaan maailma on kirja (Il Libro della Natura), joka on kirjoitettu geometristen muotojen ja matemaattisten merkkien salakielellä. Vaikka tämä 'maailmankirja' on kaiken aikaa avoinna silmiemme edessä, niin vain ani harvat osaavat tulkita kirjan vaikeaselkoista 'tieteen kieltä'. Tätä samaahan kuule usein väitettävän myös taiteesta (ns. pätevää puhetta taiteen harrastajille), että taiteen auvoiset kunnaat avaavat kyllä ymmärryksemme salvat, kunhan vain opettelemme erityisen 'taiteen kielen'.

Mutta suuri epäilys on herännyt; ei ole olemassakaan sellaista yksiselitteistä kieltä, joka avaisi sen kummemmin maailman kuin taiteenkaan salat. Ei ole edes sellaista paikkaa (ymmärryksen vinttikamaria), jossa sellaista kieltä esitettäisiin. Borges viittaa eräässä tekstissään Mallarmén kirjaan (siis yhteen näistä joksi maailma on tullut) ja sanoo sitä loistavaksi mutta lähes yhtä lukukelvottomaksi kuin mitä on Galileon 'maailmankirjakin'.

Tällaisessa puheessa menevät helposti sekaisin lukukelvoton ja ymmärryskelvoton; onhan paljon loistavan lukukelpoisia kirjoja, joista ei kuitenkaan ymmärrä höhkäsen pölähtämää.
Itse en ole tähän ymmärryspuoleen satsannut mitään; jos luova taiteilija askartelee ymmärryksen kanssa, niin kyllä häneltä jää ensimmäinenkin taideteos tekemättä.

Eräässä toisessa yhteydessä Borges viittaa ongelmaan pöydän olemassaolosta, jota filosofit ovat sinnikkäästi pohtineet vuosituhansien ajan. Ongelman ratkaisemiseksi Platon kehitti ideamaailman, jossa on kaiken muun ohella myös ideaali pöytä; nämä puuseppien värkkäämät arkimaailman pöydät ovat vain alkeellisia kopioita ideaalista pöytien pöydästä. Siis, jos aikoo hankkia pöydän, ei kannata kääntyä filosofin puoleen vaan puusepän, joka ei meidän kaikkien pöydän ääressä istuvien onneksi ole kuullut kyseisestä ongelmasta mitään.

Muita lukukelvottomia kirjailijoita: James Joyce, Christian Morgenstern, Hugo Ball, E. E. Cummings, John Cage, Bern Porter, W. Bliem Kern, Bill Bisset, Pierre Klossowski, Johannes Madsen, Kalle Päätalo.......

Kroklowafzi? Semememi!
Seiokrontro-prafriplo
Bifzi, bafzi; hulalemi:
quasti basti bo...
Lalu lalu lalu lalu la.

Ote Morgensternin eeppisestä runosta Das Grosse Lalula (1905).