tag:blogger.com,1999:blog-29785495809079453332024-03-29T04:03:07.453-07:00SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNSEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.comBlogger318125tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-83578114108047977442024-01-04T01:15:00.000-08:002024-02-12T04:57:16.439-08:00JOUTILAISUUDESTA<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJBDLk1tkyqgFLxlac08Gnzhq17SQ268xTkzU2ZV2BzVvOFosuLoRZGb443wDsk3NhlmJc4jiFWFwQcsBmACI2G6L4zl7OLvIaX5dl5qIoYn0YEZXUIUHlVe8DIyHGdWXRXggQrwRwT9SS_SLjJoLfQUa2N7zIWXjca8Z7qYrymNUynYgf516qRsd0gowL/s1563/JOUPISKA%20w%202.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="994" data-original-width="1563" height="255" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJBDLk1tkyqgFLxlac08Gnzhq17SQ268xTkzU2ZV2BzVvOFosuLoRZGb443wDsk3NhlmJc4jiFWFwQcsBmACI2G6L4zl7OLvIaX5dl5qIoYn0YEZXUIUHlVe8DIyHGdWXRXggQrwRwT9SS_SLjJoLfQUa2N7zIWXjca8Z7qYrymNUynYgf516qRsd0gowL/w400-h255/JOUPISKA%20w%202.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"></span></span></p><p style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #1a1a1a;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Jouppilanvuoren
legendaarinen meditaatiolava. Monet ovat täällä mietiskelleet ei-mitään ja saaneet runsaasti
kosmista säteilyä avaruudellisiin ideoihinsa. Alhaalla laaksossa
maailmoi Kultavuoren asuntoalue. Kuva SJT.</i></span></span></span></p><p style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #1a1a1a;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i><br /></i></span></span></span></p><p style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #1a1a1a;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i><br /></i></span></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Of
Man’s first disobedience, and the fruit </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>of
that forbidden tree, whose mortal taste </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>brought
death into the World, </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>and
all our woe with loss of Eden. </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">John
Milton, Paradise Lost (1667)</span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Usein
kuulee ihmisten ylistävän joutilaisuuden auvoisuutta. Kunhan pääsen
lomalle, en tee yhtään mitään. Usein kuvitellaan myös, että
parasta ei-minkään tekemistä on aurinkoisella hiekkarannalla
makoilu. Vieressä seisoo väljähtynyt kaljapullo ja mahan päällä
levitoi lukematon salapoliisiromaani. Vaan toisin on todellisuudessa,
kuten Brian O’Connor kirjoittaa esseessään <i>Joutilaisuus</i>
(2022). Kaiken aikaa olemme ryhtymässä ties mihin tekemiseen, sillä
joutilaisuus on tylsää ja sopimatontakin. Elämä ei olekaan
olemista, vaan tekemistä. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Joutilaisuuden
viehätys johtuu äärimmäisestä itsekkyydestä. Marxin (kuten
Kantin, Hegelin ja monen muunkin joutilaisuuden demonisoijan) mukaan
joutilaisuus ei ole vaihtoehto missään olosuhteissa, ainoa tie
edistykseen ja onneen on työ – vaikkapa sitten pakkotyö. Työ
kykenee tarjoamaan ihmiskunnalle tien vapauteen ja onnellisuuteen,
kaiken sen mitä ylipäätään millään elämänalueilla voisi
tavoitella. Työ tarjoaa iloa ja huvia, se on vihonviimeinen vakava
asia – se on ainoa asia. Työ on parempaa kuin taivaanmanna – se
on jopa parempaa kuin paratiisillinen seksi. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Joten
poikkeamme ensin paratiisissa. Erikoista on, että raamattu ei kerro
juuri mitään syntiinlankeemusta edeltäneestä viattomuuden ja
yltäkylläisyyden ajasta. Vaan mitäpä kertomista siinä olisi
ollutkaan – pitkäpiimäistä loikoilua ties minkä puun varjossa.
John Milton (<i>Paradise Lost</i>, 1667) on hieman verhoa raottanut
villeistä paratiisillisista leikeistä ja hillittömistä
eroottisista kirmailuista. Aadamilla oli ennen syntiinlankeemusta
erektio päällä kaiken aikaa, kuten kirkkoisä Augustinus on
vakuuttanut. Ja Lilith ja Eeva hyörivät halukkaina ympärillä
yllään ei rihmankiertämää. Aikaa ei ollut tai jos olikin, niin
kukapa sen kulumista olisi huomannut. Ja ruokaa tippui suoraan
puista.</span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Mutta
näinhän ei voinut jatkua, se oli selvää. Paratiisissa oli myös
käärme. Jotkut arvelevat, että se olisi ollut moneen kyvykäs
vanha rouva Lilith. Jotkut taas ovat tietävinään, että se oli
paikallisen osaston sosialidemokraatti, joka vaati porukkaa
liittymään puolueeseen ja panemaan housut jalkaan! Palkkioksi
demari tarjosi hedelmää tiedon ja tietämättömyyden puusta, josta
nimenomaan ei pitänyt syödä. Siitä oli sovittu itse Jumalan
kanssa. Samassa silmänräpäyksessä Eeva ja Aadam huomasivat
olevansa alasti. Oitis Eeva tokaisi, että ”Aatamilla on rumat
vehkeet”. Martoa myöten punastunut Aadam haroi vaahterasta lehtiä
peittääkseen rumuutensa. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Siltä
tieltä ei ollut enää paluuta. Siitä lähtien kysymykset
moraalisista arvoista ovat olleet pohdinnan ytimessä. Jo hetken
pohdiskelu tekee selväksi, että menestyäksemme järjestäytyneessä
maailmassa meidän ihmisten on muuntauduttava kaikkea muuta kuin
luonnollisiksi olioksi. Ihanteellinen yhteiskunnallinen olio ei ole
jouten, hän ei istu jalat ristissä haaveilemassa, vaan hän touhuaa
aamusta iltaan toimen touhuissa. Jopa filosofit ovat kautta aikain
laatineet argumentteja joutilaisuuden kiroista. Vaikka, kuten
O’Connor huomauttaa, ”jokainen meistä tuntee joutenolon
houkutukset ja joskus lankeaa niihin”. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Itsetietoinen
joutilaisuus on elämäntapa, jota tavoitellaan ja jalostetaan
luomaan mielikuva mukavasta elämästä, joka on massojen
käsittämättömän uurastuksen tuolla puolen. (…) Näistä
piirteistä on helppo päätellä, että joutilaisuus vastustaa
suurta osaa siitä, mitä pidetään oikeana ja normaalina:
joutilaisuudella ei ole mitään tekemistä tuottavuuden, työn,
aseman tai kunnian kanssa. </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">O’Connnor
(s.
15) </span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Ylistäessään
työn luomaa yhteisöllistä hyödyllisyyttä – kovan ponnistelun
ja uupumuksen nautinnollisuutta – Marx kieltää ankarasti
toimeliaisuudesta ”laiskuuteen” vetäytymisen. Modernin ajan
ihminen ei enää osaa edes kuvitella paratiisillista joutilaisuutta,
kirjoittaa O’Brien. ”Marxin täytyy toisaalta teoriansa tähden
kieltää ja mustamaalata nämä nautinnot yhdistämällä ne
kapitalismin vääristämään maailmaan. Uudenlaisessa maailmassa
odottavat kokemukset, jotka eivät kärsi tällaisesta vääristymästä.
Joutilaisuus on Marxin uudenlaisen maailman vihollinen.”</span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Niinpä
Työ julistettiin pyhäksi, se ei ollut vain elämisen vaan myös
teorian kannalta tarpeellista ja hyödyllistä. Työtä oli ryhdytty
kutsumaan ansiotyöksi – ihmisten (nyk. kansalaisten) toimeentulo
oli kytketty työn suorittamiseen. Joten jako-osaakin oli tarpeen
ihmetellä, että keiden taskuissa ne voittomarginaalit pyörivät.
Siitä syntyi alituisia kismoja. Koko elämismaailma oli (ja on)
alistettu työntekemisen uhrimenoille ja palvonnalle. Mitähän vanha
rönöparta Marx sanoisi nykymenosta, kun juuri mikään työnteko ei
enää ole pyhää, nippa nappa edes tarpeellista. Suurin osa työstä
tuottaa turhaa tavaraa, pilaa ilmaston ja saastuttaa vedet. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Hannah
Arendt huomauttaa (<i>Vita activa</i> s. 315), että ”oleminen”
on ainoa suure jonka ihminen voi tiedostaa vain itseään
tutkistelemalla. Tästä syystä niin monet filosofit (Marx,
Nietzsche, Bergson jne.) erehtyivät samaistamaan ”elämän ja
olemisen”. Tällainen ”olemalla oleminen” näytti olevan
toiminnallisempaa ja tuottavampaa kuin tietoisuus, joka yhä tuntui
olevan liian lähellä halveksittua kontemplatiivista mietiskelyä.
Siitä oli enää vain kukonaskel riivattuun oivallukseen, että
elämä oli (ja on) työntekoa valmistamisena – tavaroiden ja
erityisesti turhien tavaroiden tuottamista.</span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Myönnämme
kyllä, että kaikki eivät ole luontaisesti persoja työn perään.
Mutta jotakin tekemistä ihmisille täytyy keksiä, siinä Marx on
oikeassa, että joutilaasta ihmisestä koituu riesaa niin yhteisölle
kuin koko luomakunnallekin. Mutta onneksi on olemassa taide ja
taidemaailma, johon lahjakkaat ja höyrypäiset työnvieroksujat
voidaan sijoittaa (karkottaa) kuin autiolle saarelle. Siellä he
voivat elää merkityksellistä ja virikekylläistä taide-elämää.
Usein sanotaan, että taiteen tekeminenkin on työtä. Mutta eihän
sitä kukaan tosissaan usko.</span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Taiteilijoille
luontainen maailmallisuus ei tietenkään häviä minnekään, jos
»ei-subjektiivinen» taide korvaa asioiden kuvaamisen. Mikäli
taiteilija käsittää »ei-objektiivisuuden» subjektiivisuudeksi
eli tuntee kutsumusta »ilmaista itseään», omia subjektiivisia
tuntemuksiaan, hän </i><i>ei </i><i>ole taiteilija vaan huijari.
Taiteilija, oli hän sitten taidemaalari, kuvanveistäjä, runoi</i><i>l</i><i>ija
tai säveltäjä, tuottaa maailmallisia esineitä eikä hänen
luomistyöllään ole mitään tekemistä erittäin arveluttavan, tai
ainakin täysin epätaiteellisen, itseilmaisun kanssa.
Ekspressionistinen taide on käsitteellinen mahdottomuus toisin kuin
abstrakti taide</i>. </span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #1a1a1a;">–
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Arendt
</span></span></span></span><span style="color: #1a1a1a;"><span style="font-family: Georgia, serif;">(<i>Vita activa</i> s. 326)</span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Vain
harvoilla päänsisäinen suhina on niin voimakasta, että se kestää
pitkäaikaistakin joutilaisuutta suistumatta katastrofiin –
tylsyyteen tai hulluuteen. Vain harvat kykenevät nykyään
Nietzschen tavoin lähtemään vain omien ajatustensa kanssa
iltakävelylle. Monille meistä on alituiseen järjestettävä
ajankulua. Isoäitini tapasi usuttaa sadepäivinä meidät lapset
tylsän lautapelin äärellä ja sanoa, että siinähän teidän
peijoonien aika kuluu rattoisasti. Ikään kuin aika ei olisi kulunut
kuluttamattakin. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Muinoin
asiat olivat toisin, kun työntekemistä jopa hävettiin, huokaa
Nietzsche. Työnteko oli välttämätöntä vain todellisessa hädässä
– hengen pitimiksi. Kuten Tuomas Akvinolainen kirjoittaa. Pontta
ajatuksiinsa hän haki Aristoteleelta (ei Raamatusta), kun hän
vakuuttaa, että ”vain tarve pysyä hengissä pakottaa
ruumiilliseen työhön”. ”Tästä hän päättelee, että
kaikkien ei suinkaan ole tarpeellista ansaita leipäänsä otsa
hiessä, vaan työ on viimeinen ja epätoivoinen keino ongelman
ratkaisemiseksi ja velvollisuuden täyttämiseksi”. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Mutta
<i>animal laboransin
</i>voittokulun
myötä työnteosta tuli elämänprosessin kaikkinielevä
ulottuvuus.
Kaikki ihmisen korkeimmat kyvyt alistettiin eloonjäämisen
materiaaliselle kamppailulle. Luova
taiteellinen työkin ohjautui samoista vieteistä,
”jotka panivat silkkiäistoukat kehräämään silkkiä”.
Kontemplaatio
ei ollut ainoa toiminto, joka katosi ihmisen elämismaailmasta. Jopa
ajattelu muuttui aivojen toiminnoksi, jolla oli merkitystä vain
laskennallisissa tehtävissä. Tosin tietokoneet tekevät nykyään
senkin paremmin. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Maailmassa
kaikki on jotakin varten, mikään ei ole ilman syytä. Myös
ihminen on jotakin muuta kuin itseään varten, siis johonkin muuhun
käyttöön, jonkin muun olemisen vuoksi. Näin ihminen saadaan
määritellyksi osaksi eläinkuntaa, konekuntaa ja mitä tahansa
kuntaa. Myös ihminen tulee ymmärretyksi siten, että hänen
toimintansa ei sisällä mitään sellaista, joka ei selity
riittävällä perustalla, kuten Juha Varto kirjoittaa kirjassaan
<i>Uutta tietoa</i>
(2001). ”Tämä on tarkoittanut, että ihmisen tarkastelusta on
pyritty poistamaan ne piirteet, jotka ovat aina aiheuttaneet ongelmia
niin tieteelle kuin politiikallekin, siis arvaamattomat yksilölliset
piirteet.”</span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kirjoittaja
viittaa Weiliin, jonka mukaan olemme jättäneet vaivalloisen
ajattelun, koska
helpompaa on liittyä yhteiseen uskomukseen ja
mielipiteenmuodostukseen. ”Tuohon<i>
L</i><span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #1a1a1a;"><i>eviathaniin</i></span></span><span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #1a1a1a;">,
joka on niellyt yksilöltä sen rauhan ja yksinäisyyden, jossa hän
voisi ajatella, ja on antanut tilalle yhteisen puitteen, jossa voi
muodostaa kysymyksiä ja antaa vastauksia.” </span></span></span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #1a1a1a;">T</span></span><span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #1a1a1a;">ieteen
ulkopuolella muhii ajatus, että niin ihminen kuin luontokin </span></span><span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #1a1a1a;">on
jotakin muuta kuin mitä tieteen yksipuolinen kuva antaa ymmärtää,
kirjoittaa Varto. ”Tämä ulkopuolinen asetus edellyttää, että
on oltava myös jokin muu, aidosti erilainen todellisuus, joka ei ole
yksiulotteinen eikä edellytä yksilön tuhoamista.”</span></span></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #1a1a1a;"><i>K</i></span></span><span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #1a1a1a;"><i>äytännöllisen
</i></span></span><span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #1a1a1a;"><i>puuhailun
puuttuminen saattaa tuoda uudenlaisen tavan nähdä ympäröivä
maailma. Turhaan eivät kreikkalaiset valinneet käytännöllisen
vastakohdaksi sanaa ”katsella” </i></span></span><span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #1a1a1a;"><i>(</i></span></span><span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #1a1a1a;"><i>theorein),
sillä muutos, joka käytännölliseen nähden tapahtuu, on
touhuamisen muuttuminen tarkasteluksi, aktiivisuuden muuttuminen
passiivisuudeksi, jossa me emme enää tee, vaan annamme
todellisuuden olla sellaisenaan. Ideaalimuodossaan teoreettinen
tarkastelu tarkoittaa olevan jättämistä silleen ja asettumista
tarkastelukulmaan</i></span></span></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">
</span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="color: #1a1a1a;">– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Varto</span></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Vain
muutaman sivun katkelma on säilynyt nykypäivään Senecan
joutilaisuutta pohtivasta kirjoitelmasta vai pitäisikö sanoa
esseestä. Jo 2000 vuotta sitten joutilaat ihmiset aiheuttivat
päänvaivaa, vaikka kirjoittaja toteaakin, että he hyvinkin
saattoivat olla ihmiskunnalle suuremmaksi hyödyksi kuin kaikkialla
hääräävät ”hikipingot”. Viisaan ei kannata edes hakeutua
sellaiseen valtioon, jossa vallitsee jatkuva taistelu ja hajaannus,
jossa oikeudenmukaisuus ja hyvyys eivät ole minkään arvoisia, ”ja
jossa vihollisia kohdellaan säälimättömän julmasti, omia
kansalaisia kuin vihollisia”.</span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kunnon
kansalaisena Senaca ei näe joutilastakaan täysin laiskaksi, sillä
joutilaskin mietiskelee. <i>V</i><i>ita contemplativaa</i>
arvostettiin selvästi enemmän kuin muita olemisen muotoja,
”mietiskelevä” elämä oli yksikertaisesti parempaa kuin
toiminnallinen elämä. Joutilaat
olivat
löytäneet
rauhaan vetäytymisessä
keinon, jossa he olivat
suuremmaksi hyödyksi ihmiskunnalle kuin kaikki nuo kiireisinä
ahertavat. ”Miksi
sanon kaiken tämän? Jotta näkisimme, että mietiskely on kaikille
mieleen. Toiset suorastaan tavoittelevat sitä – meille se on
poukama johon pysähtyä, ei satama.”</span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Mutta
selittämättä jää syy siihen, miksi <u>vita activan</u>
järjestyksen muuttuessa <u>homo faberin</u> tappio päättyi <u>animal
laboransin</u> voittoon, miksi ihmisen aktiviteeteista juuri työnteko
kohotettiin korkeimmalle tasolle.</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="color: #1a1a1a;">– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Arendt</span></span></span></p><p style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Brian
O’Connor: <i>Joutilaisuus, Essee filosofiasta</i>, suom. Tommi
Kakko, niin&näin 2022.</span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #29303b;">Lars
Fr. H. Svendsen: </span></span><span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #29303b;"><i>Ikävystymisen
filosofia</i></span></span><span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #29303b;">,
Tammi 2005.</span></span><span style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal;"><span style="color: #1a1a1a;">
</span></span></span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Hannah
Arendt: <i>Vita activa, Ihmisen olemisen ehdot</i>, käännöstyön
ohjaus Riitta Oittinen, Vastapaino 2002.</span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Seneca:
<i>Joutilaisuudesta</i>, teoksessa <i>Elämän lyhyydestä</i>, suom.
Jarkko Torkki, Otava 2018.</span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">John
Milton: <i>Paradise Lost</i>, 1667.</span></span></p><p style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Juha
Varto: <i>Uutta tietoa, Värityskirja tieteen filosofiaan</i>, TUP
2001.</span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Juha
Varto: <i>Fenomenologinen tieteen kritiikki</i>,
TUP 1995.</span></span></p><p style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #1a1a1a;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i><br /></i></span></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizMsW86dXUC2QUdxEfpuY-y8LdC45oZJcHbg_ZxUmX8PaK12TJOHF4lUpy94cRovAPnhTvJYys7jgKHAeyaa5INR2Ia1RhcwIdUCCycU2dBgI6pey01ED4RsMhVpSiHf7W0BITVYrnXkWiSrvX-_p4PZbb7CR_oI8Rc5bu-B_0P7_gxuNB5W3LitdzoMUU/s1116/Paradise%20Lost%202012.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1116" data-original-width="1094" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizMsW86dXUC2QUdxEfpuY-y8LdC45oZJcHbg_ZxUmX8PaK12TJOHF4lUpy94cRovAPnhTvJYys7jgKHAeyaa5INR2Ia1RhcwIdUCCycU2dBgI6pey01ED4RsMhVpSiHf7W0BITVYrnXkWiSrvX-_p4PZbb7CR_oI8Rc5bu-B_0P7_gxuNB5W3LitdzoMUU/s320/Paradise%20Lost%202012.jpg" width="314" /></a></div><br /><p style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #1a1a1a;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Paradise
Lost, SJT 2012.</i></span></span></span></p><p style="font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p></p><p></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-34698698056852616102023-09-12T23:07:00.003-07:002023-09-25T04:11:39.463-07:00PORFYRIOS JA VIISAAN VALINTA<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnF_j3TKw5FBhM0sXX9wGN91mm4jxeiA-7CCtlANRuQFIYJDESyM0wP2AFce1c9a_JUG5hM86iWyrEUPuipuzCIBWGmAwiEd2ZTutMZbKT5G-xe409aSJy-WpTUQ6816-uuiltmO2XZ-Wa4NPdOpm2thmtaUV2iM6buPcVYRGGXGGX-4koveZpOjCA5L8C/s1642/Annala%20FIX.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="919" data-original-width="1642" height="232" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnF_j3TKw5FBhM0sXX9wGN91mm4jxeiA-7CCtlANRuQFIYJDESyM0wP2AFce1c9a_JUG5hM86iWyrEUPuipuzCIBWGmAwiEd2ZTutMZbKT5G-xe409aSJy-WpTUQ6816-uuiltmO2XZ-Wa4NPdOpm2thmtaUV2iM6buPcVYRGGXGGX-4koveZpOjCA5L8C/w415-h232/Annala%20FIX.jpg" width="415" /></a></div><br /><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Alavutelaisen
maalarin Matti Annalan kuvaus perinteisen ruokatalouden idyllisestä
kulttuurimaisemasta vuodelta 1954. Kuva SJT.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i><br /></i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i><br /></i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Ruumiistaan
ja ulkoisista ärsykkeistä sekä mielihaluista etäisyyttä ottaneen
viisaankin on syötävä, koska itseään ei saa näännyttää
nälkään. Korkeimmillakin hyveen tasoilla on siis harjoitettava
sellaista oikeudenmukaisuutta, joka kohdistuu muihin elollisiin,
koska ravinnon käyttäminen on myös ihmiselämän korkeimpaan
päämäärään pyrkiville filosofeille välttämätöntä. Se on
Porfyrioksen mukaan tehtävä korkeimman oikeudenmukaisuuden
vaatimusten mukaisesti, ja tämä edellyttää suurinta mahdollista
vahingoittamattomuutta kaikkea elollista kohtaan.</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Miira
Tuominen: <i>Porfyrios oikeudenmukaisuudesta</i>, teoksessa
<i>Porfyrios: Sielullisten vahingoittamista vastaan</i> (2022)</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Meille ihmisille löytyy kätevästi ruoka
suoraan olemisympäristöstämme – sitä kasvaa maasta, tippuu
puista, kävelee vastaan. Ja mikä parasta me voimme syödä kaikkea
mahdollista, vaikka toisiamme jos niikseen tulee. Moinen ruokavalio –
sekasyönti – on herättänyt kiivaita kannanottoja jo aikojen
alusta saakka. Toki enin ihmisten ruoasta on löytynyt kasvikunnasta,
paitsi että mitä lähemmäksi nykyaikaa on tultu, sitä
lihaisemmaksi se on käynyt. Nykyään liha onkin niin
itsestäänselvää teollisuustuotantoa – läpikotaisin brändättyä
– että vain harvat ymmärtävät sen perään kysyä.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Jo
antiikin ajoista saakka lihansyöntiä on perusteltu väittämällä,
että eläimet eivät ole ihmisen kanssa samankaltaisia, joten ne
voidaan sulkea oikeudenmukaisen kohtelun ulkopuolelle. Tällaista
aatesuuntaa suosittivat mm. stoalaiset filosofit Khrysippos (279–207
eaa) ja Poseidonios (135–51 eaa). Mutta lihansyönnistä
pidättäytymisellä oli myös vahvat perinteet etenkin Pythagoraan
(582–496 eaa) ja hänen seuraajiensa toimesta. Väkevimpiä noista
osin hävinneistäkin teksteistä on Plutarkhoksen (n. 45–125)
<i>Lihansyönnistä </i>(suom. 2004). Uutta käännöstyötä edustaa
<span style="font-style: normal;">Porfyrio</span><span style="font-style: normal;">ksen</span><i>
</i><span style="font-style: normal;">(232–304)</span><i>
Sielullisten vahingoittamista vastaan</i> (suom. 2022). </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Pythagoras
luennoi intohimoisesti kasvissyönnin puolesta, mutta jostakin syystä
hän vastusti ankarasti papujen syöntiä. Pythagoraan mukaan paras
ruoka oli ”oikeudenmukaisuudella maustettu”, jolloin se ei
aiheuttanut vääryyttä muita olentoja kohtaan. Jumala oli luonut
meidät niin, että pärjäisimme elämismaailmassamme mainiosti
(jopa taidetta luoden) ilman lihansyöntiä ja sitä kautta muille
elolisille koituvaa haittaa. ”Muutoinhan epäoikeudenmukaisuuden
alkusyy olisi asetettuna meidän omaan luontoomme.” Mutta
luontommehan on tyhjä, kirkas kuin lähteensilmä. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Porfyrioksen
mukaan stoalaisten perusteet olivat riittämättömät rajaamaan
oikeudenmukaisuuden käytännön vain ihmislajin piiriin. Ja näin
filosofi laajentaa (sielullisten) vahingoittamisesta pidättäytymisen
vaatimuksen myös eläin- ja kasvikuntaan. Porfyrios seuraa menneisyyden suurta
filosofia Theofrastosta (371 –287 eaa), jota syystäkin on kutsuttu
kasvitieteen isäksi. Theofrastos muotoilee sopimuksen koko
”ruokakunnan” kanssa – siis eräänlaisen ”reilun kaupan
sopimuksen” välttämättömyyden pakosta. Syötävä on, sillä
korkeimmallakaan hengen ja hyveen tasolla ei pidä nälkää
nähtämän.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Sopimuksen
mukaan maataloustuotteisiin voidaan ansaita ”käyttöoikeus”,
ilman että ryhdytään varastamaan. Hoitoa vastaan eläimet voivat
luovuttaa osan ”tuotannostaan”, lehmät maidostaan, kanat
munistaan, mehiläiset hunajastaan jne. Hedelmäpuut ja -pensaatkaan
eivät kaikkia hedelmiään tarvitse, vaan pudottavat ne maahan
vapaaehtoisesti. Oliivipuuta voidaan rajunpuoleisesti ravistaa, jos
luumarjat eivät muuten tipu, mutta on päivänselvää että
eläimestä ei lihaa tipu vaikka kuinka ankarasti ravistaisi. Ja
raakalaisen päätös murhata eläin lihan tähden ei tule missään
tapauksessa kysymykseen. ¹</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Välttämättömyyksien
ottaminen ei kuitenkaan vahingoita kasveja, jos otamme sen minkä ne
pudottavat, eikä se vahingoita hedelmiä ja siemeniä, jos käytämme
niitä kun ne ovat jo varisseet; eikä se vahingoita myöskään
lampaita ja vuohia, jos keritsemällä teemme niille pikemminkin
palveluksen ja hoivaa tarjoamalla saamme osan niiden maidosta. Siksi
vaikka oikeudenmukainen mies ikään kuin pienentää itseään mitä
tulee ruumiillisiin seikkoihin, hän ei tee vääryyttä itseään
kohtaan – juuri tämän koulinnan ja itsehillinnän myötä
sisäinen hyvä nimittäin lisääntyy, eli hän etenee kohti jumalan
kaltaisuutta.</i> (Porfyrios III/26)</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kyseessä
ei ole vain ravinnon hankinta ja mahan täyttö keinoilla millä
hyvänsä vaan ihmisen henkinen kehitys, valaistuminen – eteneminen
kohti jumalan kaltaisuutta, kuten filosofi teroittaa. Porfyrios tuo
tekstissään esille myös vastapuolen ajatuksia – epikurolaisten
argumentit. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Jos
siis olisi ollut mahdollista tehdä ihmisten ja kaikkien muiden
eläinten välille jonkinlainen sopimus siitä että he eivät tapa
meitä emmekä me tapa heitä erottelematta, olisi o</i><i>ll</i><i>ut
hyvä ulottaa oikeus heihin asti – sehän olisi johta</i><i>nut
turvallisuuden parantumiseen. Mutta koska ei ollut </i><i>mitään
keinoa </i><i>j</i><i>akaa </i><i>y</i><i>hteistä lakia sellaisten
eläinten kanssa, jotka eivät ymmärrä järjen puhetta, tällä
tapaa ei ollut hankittavissa meille sellaista etua, joka takaisi
turvallisuutemme suhteessa muihin sielullisiin yhtään sen paremmin,
kuin jos sopimuskumppanina olisi ollut sieluton olio. Siksi ainut
mahdollisuutemme turvallisuuteen on itsellemme pidättämä lupa –
joka meillä nykyäänkin on – tappaa heitä.</i> (Porfyrios
III/26)</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Myöhemmin
Porfyrios kuitenkin toteaa, että useimmat epikurolaisistakin –
aina heidän päämiestään myöten – jätti suureen ääneen
mainostamansa ”suurimmat mahdolliset herkut” väliin ja tyytyivät
ohrakakkuun ja hedelmiin. ”He ovat täyttäneet kirjoituksensakin
kehittelemällä ajatuksia siitä, miten luonto tyytyy vähään ja
miten luonnon välttämättömien tarpeiden hoitamiseen riittää se,
mikä on vaatimatonta ja helposti hankittavissa.” </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Sopimuksesta
eniten hyötyvä osapuoli viljelijä on ollut kiero isäntä, se on
jalostanut, oksastanut ja ympännyt. Hyvällä syyllä siemenetön
viinirypäle tai noin 50 kiloa päivittäin maitoa lypsävä lehmä
(valtaisat utareet kassissa lattiaa viistäen) voisivat kysyä, mikä
järki tässä on. Nykyään lehmien vuosittain lypsämä maitomäärä
ylittää jo keskimäärin 10000 litraa, ja tuota hurjaa
tuotantokautta (ja elämää) kestää reippaat 2 vuotta. Tuollainen
järjetön maidontuotto vaatii puhdasta vettäkin noin 200 litraa
vuorokaudessa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ohraa
pidettiin jo antiikin maailmassa vehnää arvottomampana viljalajina,
köyhien ja sikojen ruokana. Siis filosofisille askeetikoillekin
sopivana ravintona. Otti ohraleipä, sanottiin lapsuuteni Pahajoella,
kun jollakulla meni bisnekset syteen. Vaikkakin ohraleipä oli suurta
herkkua ja tärkein vilja Suomessa aina 1800-luvulle saakka, jolloin
ruis otti sen paikan. Pohjanmaalla suuressa suosiossa oli eri
viljalaeista valmistettu ”sekaleipä”; yhtä kamalaa leipää
olisi voinut leipoa vaikka sahajauhoista. Nykyään suuresti
arvostettua kuningas kauraa pidettiin lähinnä rehuviljana.
(Kelvottoman vehnän nimeä en suostu edes ääneen lausumaan.) </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kuten
on käynyt ilmi Porfyrios ei käynyt taistoa lihansyöntiä
(<i>sarkofagiaa</i>) vastaan yksin. Vuosisata aikaisemmin vaikuttanut
Plutarkhos kommentoi myös eläinten kanssa tehtyä ”oikeudellista
sopimusta”. Itse asiassa sellaista sopimusta ei ole, olemme yhä
edelleenkin toisiamme ja eläimiä tappavia barbaareja. Häpeällistä
elämäämme ylistäviä runoilijoita ei todellakaan tarvita, kuten
Platon jo totesi ihannevaltiota suunnitellessaan. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>M</i><i>eidän,
jotka pidämme elämäntapaamme sivistyneenä ja inhimillisenä, on
vaikea sanoa, mitä meille jäisi kaikista monimutkaisista
toimistamme maalla ja merellä – mikä ilmaa koskeva taito, mikä
hienostunut ruokavalio – jos oppisimme kohtelemaan vahingoittamatta
ja huomioon ottaen kaikkia eläimiä, ikään kuin rationaalisina ja
samanheimoisina. Lääkettä tai parannusta tähän ongelmaan ei ole:
joko luovumme tähänastisesta elämäntavastamme tai luovumme
oikeudenmukaisuudesta. </i><span style="font-style: normal;">(Plutarkhos,</span><i>
De sollertia</i><span style="font-style: normal;">, </span><span style="font-style: normal;">suom.
Tua Korhonen</span><span style="font-style: normal;">)</span></span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Porfyrios
käsittelee myös uhraamista, tuota omituista toimitusta, jossa
tapettu eläin (tai ihminen) poltetaan ja toivotaan käryjen
tavoittavan jumalaiset nenät. Vastoin kaikkia järkisyitä siihen
ryhdyttiin ikään kuin välttämättömyyden pakosta. Jo Theofrastos
oli uhraamista vastustanut (siis jo satoja vuosia ennen Porfyriosta)
perusteella, että se mikä on epäoikeudenmukaista, ei ole myöskään
hurskasta. Ja miten jumalia olisi voinut lepyttää ainainen palavan
lihan katku jumalaisissa nokissa. Ei ihme, että vitsaukset ja
onnettomuudet seurasivat toisiaan.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Ja
jos kerran se, joka vie toiselta sadon, ei ole otollinen uhraamaan,
niin aivan varmasti ei jumalille otollista ole myöskään satoa
kallisarvoisempien varastettujen asioiden uhraaminen – silloinhan
teko on vielä kauhistuttavampi. Ja sielu on paljon kallisarvoisempi
kuin se mikä kasvaa maasta, joten sen riistäminen eläimeltä
uhraamalla ei ole sopivaa.</i> (…) Ja omastamme meidän uhrattava,
ei siitä mikä on toisten. (Porfyrios II/12-13)</span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Theofrastos
ehdottaa hyville jumalille (<i>daimoneille</i>) otollisiksi uhreiksi
kukkasia ja ohranjyviä, otollisia olisivat myös sellaiset
vuodatusuhrit kuten öljyt ja viinit. Uhratkaamme siis mekin,
kehottaa tämä zen-mestariksi äitynyt Porfyrios, mutta uhratkaamme
jotakin jumalien arvoista, ei mitään aistittavissa olevaa,
uhrisavuja eikä sanojakaan – ei edes sisäistä puhetta. Ei mitään
aineellista – hiljaisuuskin riittää. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Palvomme
häntä puhtaalla vaikenemisella ja häntä koskevin puhtain
ajatuksin. Meidän täytyy siis liittyä jumalanyhteyteen ja tulla
hänen kaltaisekseen, ja siten tarjota oma jumalan puoleen
kohottautumisemme pyhänä uhrina – se on samalla kertaa meidän
ylistyslaulumme ja pelastuksemme. Uhraamisen päämäärä on sielun
tyyneydessä ja jumalantarkkaavaisessa ajattelussa.</i> Porfyrios
II/34)</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kaiken
inhimillisen kaaoksen taustalla on lihansyönnin julma kulttuuri,
joka aiheuttaa monenlaisia onnettomuuksia ja sairauksia.
Megalomaanisiin mittasuhteisiin paisunut eläinten teurastus on
johtanut ihmisen sisäiseen epäjärjestykseen ja sen myötä
jatkuvaan sotimiseen ja turhaan tappamiseen. Porfyrioksen aikoina oli
luontoa ja ympäristöä yllin kyllin sotkettavaksi, joten se ei
filosofia huolettanut – ilmastosta puhumattakaan.</span><span> </span></span><span style="font-family: Georgia, serif;">Mutta
eläinten oikeudet ymmärtänyt lihaa syömätön ihminen oli kaikin
puolin parempi kansalainen.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Se,
joka on omaksunut yhteenkuuluvuuden elävän olennon kanssa
ylipäänsä, ei tee vääryyttä myöskään yksittäistä eläintä
kohtaan – mutta se, joka rajaa oikeudenmukaisuuden vain ihmiseen,
on tiukan paikan tullen valmis luopumaan oikeudenmukaisuudesta
kokonaan. Niinpä pythagoralainen lisuke on sokraattistakin
suloisempi: Sokrateen mukaanhan sopiva lisuke on ruoan puute eli
nälkä, Pythagoraan mukaan puolestaan sellainen, jolla ei tehdä
vääryyttä ketään kohtaan ja joka on maustettu
oikeudenmukaisuudella. Sielullisista valmistettua ruokaa välttämällä
välttyy tekemästä ruokaan liittyviä vääriä tekoja.</i>
(Porfyrios
III/26/7)</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>¹
Mainittakoon ohimennen, että nykyisin useimmissa Välimeren maissa
oliivipuiden korjuussa käytetyt imurit tuhoavat vuosittain miljoonia
lintuja. Itse käytän kreetalaista oliiviöljyä, joka edelleenkin
valmistetaan perinteisin menetelmin .</i></span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Ps.
Sen enempää edellinen kuin tämä nykyinenkään hallitus ei suitse
järjettömyyksiin paisunutta liha- ja maitotaloutta. Päinvastoin
tukea jaetaan moiselle uhritaloudelle ja sen tuotteiden kulutukselle.</i></span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Blogit
lihansyönnistä:</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><a href="https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2014/12/lihansyonnista-i.html"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2014/12/lihansyonnista-i.html</span></span></a></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><a href="https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2014/12/lihansyonnista-ii.html"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2014/12/lihansyonnista-ii.html</span></span></a></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><a href="https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2014/12/lihansyonnista-iii.html">https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2014/12/lihansyonnista-iii.html</a></span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Porfyrio</span><span style="font-style: normal;">s</span><i>:
</i><i>Sielullisten vahingoittamista vastaan, </i>suom. Liisa Kaski,
Tutkijaliitto 2022. <br />
Plutarkhos: <i>Lihansyönnist</i><i>ä</i><i>
/Om att äta kött</i>, suom. Tua Korhonen, Antti J. Niemi ja Pia
Åberg, Summa 2004. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5pxhEOUJTY1FhB8YOWMZNQhmNrUWEVBxBiCFygWrF-RjBzMFVm9VPGGjhAMxCIjcRaBuKYl4tJEzXEAE5TAf4LCsfi5p8mNdiVDwd0UDvDIyiFjxSy3I8qwFudYQz6MI-whNMOj0Q70zTcavMiLO_B2TnCR4HGe4cw3xN-v4e-tfGGfQw79_KGn0b5Ck4/s1417/Annala,%20Maisema.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="978" data-original-width="1417" height="233" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5pxhEOUJTY1FhB8YOWMZNQhmNrUWEVBxBiCFygWrF-RjBzMFVm9VPGGjhAMxCIjcRaBuKYl4tJEzXEAE5TAf4LCsfi5p8mNdiVDwd0UDvDIyiFjxSy3I8qwFudYQz6MI-whNMOj0Q70zTcavMiLO_B2TnCR4HGe4cw3xN-v4e-tfGGfQw79_KGn0b5Ck4/w338-h233/Annala,%20Maisema.jpg" width="338" /></a></span></div><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Lapsuuteni
onkipaikka, Matti Annalan maalaus vuodelta 1952. Kuva SJT.</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></p><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i></i></span></span><p></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-63776931860360106432023-09-04T01:19:00.003-07:002023-09-05T23:49:34.062-07:00VAELLUS PAHAJOEN LAAKSOSSA<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf0q9NV4EhkNlDBfzAGVlG1PudX9ofkT9DNdI2uLmW3-Y7i97qT32iuK4XXuldRiVeT4zRplZUtXIVkkbB1yK-PbMzcMVj4zLlFLHgsK_hO4W94CZ0UusERu6n01BWM0Sh7pN7wq77D6vB_qf4PEemqxrgr9KnIv-rBvMOvm5KG5x0Jn3fDTbfwt0M2IuH/s1529/Pahajoki%201.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="859" data-original-width="1529" height="262" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf0q9NV4EhkNlDBfzAGVlG1PudX9ofkT9DNdI2uLmW3-Y7i97qT32iuK4XXuldRiVeT4zRplZUtXIVkkbB1yK-PbMzcMVj4zLlFLHgsK_hO4W94CZ0UusERu6n01BWM0Sh7pN7wq77D6vB_qf4PEemqxrgr9KnIv-rBvMOvm5KG5x0Jn3fDTbfwt0M2IuH/w466-h262/Pahajoki%201.jpg" width="466" /></a></div><i><p><i><br /></i></p><span> </span><span> </span><span> </span>Pahajoen kylän läpi kulkeva legendaarinen vanha Valtatie 66.</i><p></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p></p><p style="line-height: 0.5cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm; orphans: 0; widows: 0;"><br /></p><h3 class="western" style="line-height: 0.52cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i style="font-weight: normal;"><span style="font-size: 12pt;"> </span><span><span style="font-size: 12pt;"> </span><span style="font-size: small;">Still
I want my friends under the pines</span></span></i></span></span></h3><h3 class="western" style="line-height: 0.52cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-size: small; font-weight: normal;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span><i>when
I sit on a rock and listen to them </i></span></span>
</span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif; font-size: small;"><i style="font-weight: normal;">as
the pleasant monkeys.</i></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><span style="font-size: small; font-weight: normal;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span>Wang
Wei </span></span></span>
</p></h3><p style="line-height: 0.5cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm; orphans: 0; widows: 0;">
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH69XzgntmivF00y7zu7h_Q6mMoRcEzY_uEdbNZu3jkinSkzoSexwDicdwwUmUU66IYg2lYLU7GHZS17Wb0-8vIc5XgqyVzzO9ANKWDBs_Jc6Er_UlI9bCOHdi1siTEhMdRsronBI31FZlIghCWsrbeHo9KJNINEnD9oBI9egnqcqkSYrTmmVX5FqhFWMr/s1651/PAHAJOKI%202.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="930" data-original-width="1651" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH69XzgntmivF00y7zu7h_Q6mMoRcEzY_uEdbNZu3jkinSkzoSexwDicdwwUmUU66IYg2lYLU7GHZS17Wb0-8vIc5XgqyVzzO9ANKWDBs_Jc6Er_UlI9bCOHdi1siTEhMdRsronBI31FZlIghCWsrbeHo9KJNINEnD9oBI9egnqcqkSYrTmmVX5FqhFWMr/w491-h276/PAHAJOKI%202.jpg" width="491" /></a></div><br /><h3 class="western" style="line-height: 0.52cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></h3><p>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Jo
huhtikuussa kuulen </i></span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i> peltopyiden
vihellyksen.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Kun
kuivat heinänkorret</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i> pistävät
hangesta kuin neulat.</i></span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><p></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><i style="font-family: Georgia, serif; font-size: 12pt;">Kerrot
kuulumisia kotikylästäni.</i></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Muistan
suuret kirsikkapuut</i></span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>varjostamassa
hänen ikkunaansa.</i></span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Hehkuivatko
ne jo syksyn väreissä.</i></span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Puutarhassa
lumen taakka painaa</i></span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>puiden
oksat maahan saakka.</i></span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Ikävöin
jo kevään vehreyttä, </i></span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>hortensianlehtien
varjoja lattialla. </i></span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC3DByAn_MOiqeK48IfeMPDSUZYDumsXlI-c41-GysnTcP6qpWJWytITMEfzg_Kl4YzB_7SNPRRhy0uG24vkp7Ny1bDvB1P9vwTw7Ryaly8JxAeH9SNcKlKL3zhqjXb3V0PTT5ys7v6N57bpEKX1-JdrJTl__xvGVMW0YAHzQwF98kWK7CtvWQGXbNqlmq/s1550/PAHAJOKI%203.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="970" data-original-width="1550" height="302" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC3DByAn_MOiqeK48IfeMPDSUZYDumsXlI-c41-GysnTcP6qpWJWytITMEfzg_Kl4YzB_7SNPRRhy0uG24vkp7Ny1bDvB1P9vwTw7Ryaly8JxAeH9SNcKlKL3zhqjXb3V0PTT5ys7v6N57bpEKX1-JdrJTl__xvGVMW0YAHzQwF98kWK7CtvWQGXbNqlmq/w484-h302/PAHAJOKI%203.jpg" width="484" /></a></div><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><i style="font-family: Georgia, serif; font-size: 12pt;"><br /></i></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Syy
on aamunkoiton hyisen tuulen </i></span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i> ja
iltahämärän vihmovan sateen.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Karanneet
kyyneleet päihdyttävät</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i> ja
pitävät otteessaan.</i></span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i> </i></span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh03RAUMVarnIpMJwLWwJm5QIqw4wpfV7KlYNb9RBwu0Vhu7yFsuHWuJDvYW1xjYYipvrGH5ItwLmHVQnFE8Ru43OvvnR_BjITHPcQAn5iakDmNe4xp-1Bzs6VIK4TtjwBcrDIcM46vpF9TAzVjlmwDBzYXaX2KuFmpZn8xwoWRUSX0758WN5PaXqWK_L6z/s1479/PAHAJOKI%204.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="911" data-original-width="1479" height="281" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh03RAUMVarnIpMJwLWwJm5QIqw4wpfV7KlYNb9RBwu0Vhu7yFsuHWuJDvYW1xjYYipvrGH5ItwLmHVQnFE8Ru43OvvnR_BjITHPcQAn5iakDmNe4xp-1Bzs6VIK4TtjwBcrDIcM46vpF9TAzVjlmwDBzYXaX2KuFmpZn8xwoWRUSX0758WN5PaXqWK_L6z/w456-h281/PAHAJOKI%204.jpg" width="456" /></a></div><br />
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Polku
vie suoraan joelle,</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i> kaksi
pyöräilijää ylittää sillan.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Voikukanlehdet
ovat jo vaaksanmittaisia.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i> </i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Veneeni
takertuu lumpeisiin.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Palaavat
lapsuuden muistot.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Miten
avarana avautuikaan tienoo.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Miten
korkealle kohosivat puut</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>ja
miten kirkas oli vedestä heijastuva kuu. </i></span></span>
</p><h1 class="western" style="line-height: 0.52cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
</h1><h1 class="western" style="line-height: 0.52cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
</h1><h1 class="western" style="line-height: 0.52cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
</h1><h1 class="western" style="line-height: 0.52cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><i style="font-family: Georgia, serif; font-size: 12pt;"> </i></h1><div><i style="font-family: Georgia, serif; font-size: 12pt;"><br /></i></div>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA9FuxUr8LQjbmTuNLZQI8TG8E-S-IOljWpv0sQVntloZwwP61TE70DYrW4mBOobjCVkXqdg8yPNRCVsd5tDddj2xcsb4FeCzEhFo5rrXahOkme9BJZzO2ru3mlX0FATLktvjO3QlcldZQv99IuBA5jm4Ki2aUAnaNoVqXADIXFJ-T7qAWg2iM6JHij1aP/s1508/PAHAJOKI%205.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="915" data-original-width="1508" height="279" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA9FuxUr8LQjbmTuNLZQI8TG8E-S-IOljWpv0sQVntloZwwP61TE70DYrW4mBOobjCVkXqdg8yPNRCVsd5tDddj2xcsb4FeCzEhFo5rrXahOkme9BJZzO2ru3mlX0FATLktvjO3QlcldZQv99IuBA5jm4Ki2aUAnaNoVqXADIXFJ-T7qAWg2iM6JHij1aP/w459-h279/PAHAJOKI%205.jpg" width="459" /></a></div><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Talossa
suuren kuusen varjossa</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i> harjoitin
hiljaisuutta kun ruusut</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i> kuihtuivat
kukkulan rinteessä.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Kuinka
ovat asiasi nyt, ystäväni.</i></span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqpn05dcqGNGlLEO8a9xC2Hyxk-4HmpN373AMg_nJz1hCYIeGnWpLU3YKb9CiaHJT9E64z2_lj-jX8NvDqJiz-wPGQCw03vAxrafq8h5zU-mqCVyGwu0pf4sVhV5WkMSLvoG7Sxt36XZhYJKHHwJ1fPe0kRZ7bUmsgHtTOvMO8ZmgtRdKGKoNGTI8BIsNK/s1750/PAHAJOKI%206%20B.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="981" data-original-width="1750" height="259" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqpn05dcqGNGlLEO8a9xC2Hyxk-4HmpN373AMg_nJz1hCYIeGnWpLU3YKb9CiaHJT9E64z2_lj-jX8NvDqJiz-wPGQCw03vAxrafq8h5zU-mqCVyGwu0pf4sVhV5WkMSLvoG7Sxt36XZhYJKHHwJ1fPe0kRZ7bUmsgHtTOvMO8ZmgtRdKGKoNGTI8BIsNK/w463-h259/PAHAJOKI%206%20B.jpg" width="463" /></a></div><br />
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Maalasimme
kauan sitten</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i> joen
suvannon maisemaa.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Sinusta
on tullut jo vanha mies.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Nyt
me tiedämme,</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i> kehnoa
on vanhojen miesten elämä.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Ehkä
törmäämme metsässä sienestäjään</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i> ja
unohdumme sille tielle.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Talosi
on hylätty ja asumaton.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Pyöräni
nojaa murheellisena aitaa.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Porttisi
on suistunut saranoiltaan. </i></span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Ja
aurinko laskee jo iltapäivällä.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Hämähäkki
roikkuu tyhjässä ikkunassa.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Piisamit
mellastavat lammessa.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Viileä
viima tuo saniaisten tuoksua.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Ei
ole sanoja tällaiseen tyhjyyteen. </i></span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgll09MlDebeKAv9s11Ugxu_YWB7hWHXP3HFzj_zAcXa_kuQGAanvmWaftLOFCJOHM1TkSCj-ybhqSpYpnneEucDKT56krVEl4F9vGKatBaIJuhlRtOOny5nqKEtbNUOhCBN0wrxOKQmsB60Ec4Si-_aVHw9cXk89SwJ68graLQl7tKWDgqPeJR6NKCdKH6/s1589/PAHAJOKI%207%20B.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="968" data-original-width="1589" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgll09MlDebeKAv9s11Ugxu_YWB7hWHXP3HFzj_zAcXa_kuQGAanvmWaftLOFCJOHM1TkSCj-ybhqSpYpnneEucDKT56krVEl4F9vGKatBaIJuhlRtOOny5nqKEtbNUOhCBN0wrxOKQmsB60Ec4Si-_aVHw9cXk89SwJ68graLQl7tKWDgqPeJR6NKCdKH6/w465-h284/PAHAJOKI%207%20B.jpg" width="465" /></a></div><br />
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Taivas
on kuulas koko laakson mitalta.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Joelta
kuuluu yksinäisen airon kitinä.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Pajut
nuokkuvat, vesi kiitää kepeästi yli kivien.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Pilvet
nojaavat raskaina puiden latvoihin.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Kuljen
kohti kukkulalta nousevaa savua.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Muistathan
pudistella lumet viitastasi.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Kuinka
pitkä aika siitä onkaan, melkein ikuisuus.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Syksyn
lehdet kuistilla ovat yhä lakaisematta.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9hG2sMJPr-p80mo0Z3xPOX0yHWEUvxZ6hrPknAuTAPG6tetVsiF0MZ_QV2NP2OuDXYQJBwhMZx79fvF1fG2VdiLK_A8SbaaUX7u0gSJ68_6anuv8XmK84vCQNeMLkosBpzVoHaJVjxUp_8DWY4pY9ScqkzqVReJ44qBBdCPYe1nB3KtwxHoyt6-1G8Yxw/s1520/PAHAJOKI%208.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="924" data-original-width="1520" height="299" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9hG2sMJPr-p80mo0Z3xPOX0yHWEUvxZ6hrPknAuTAPG6tetVsiF0MZ_QV2NP2OuDXYQJBwhMZx79fvF1fG2VdiLK_A8SbaaUX7u0gSJ68_6anuv8XmK84vCQNeMLkosBpzVoHaJVjxUp_8DWY4pY9ScqkzqVReJ44qBBdCPYe1nB3KtwxHoyt6-1G8Yxw/w491-h299/PAHAJOKI%208.jpg" width="491" /></a></div><br />
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Nojaan
puuhun taloni edustalla</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>ja
katselen alas laaksoon. </i></span></span>
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Kylmä
kuu pilkistää mäntyjen lomitse.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Vaatteet
kostuvat talven usvasta.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Varikset
lentävät kohti länttä.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Uupuneena
suljen oveni.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Hukkasin
nauruni vuorelle.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Kevään
tuulet eivät punaa poskiani.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>En
osaa nauttia viinipullostani,</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>enkä
välitä vaikka kukat kuihtuvat.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Illan
sumutkaan eivät enää tiedä</i></span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>minne
kokoontua.</i></span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.5cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: 0.4cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 13pt;">Runosarja
</span></span><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 13pt;"><i>Vaellus
Pahajoen laaksossa</i></span></span><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 13pt;">
on eräänlainen Wang Wei</span></span><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 13pt;">
-pastissi, kirjoitettu Pahajoella joskus 1980-luvulla, ilmestynyt
teoksessa </span></span><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 13pt;"><i>Ariel</i></span></span><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 13pt;">
(2007). Wang Wei (699-759) oli maalari, runoilija, muusikko, harras
zenin harjoittaja ja kasvissyöjä. Todennäköisesti yhtään hänen
maalaustaan ei ole säilynyt mutta runot ovat, joten voimme ryhtyä
laulamaan hänen kanssaan. </span></span><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 13pt;">Kuvat
SJT.</span></span></p><p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.5cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: 0.7cm;"><br /></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.5cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: 0.2cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.5cm; margin-right: -0.45cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.45cm;">
<br />
</p><br /><p></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-26702811455769455982023-07-09T00:39:00.001-07:002023-07-13T00:38:54.416-07:00NÄKYVÄT JA NÄKYMÄTTÖMÄT KUVAT<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiohLvo6EGhMrjFx2m6Vzwjl93f_j2DM0NWg-2C4Ly-uYM19fDtGHSWMctsiPmrV9yLe2Qd20gp2vxnvnZr95wyATRIoVhUgHGWGFw-Yt1XmHQrg-Xc9JqiAmYREJUHZuv1GCzbdyLBAUId8dnsNyIyaCOKOZIucka-o0e0E4qBI5Qj_CcubBKAuyrArEvY/s1384/MORNING%20MIST%201%20w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="996" data-original-width="1384" height="291" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiohLvo6EGhMrjFx2m6Vzwjl93f_j2DM0NWg-2C4Ly-uYM19fDtGHSWMctsiPmrV9yLe2Qd20gp2vxnvnZr95wyATRIoVhUgHGWGFw-Yt1XmHQrg-Xc9JqiAmYREJUHZuv1GCzbdyLBAUId8dnsNyIyaCOKOZIucka-o0e0E4qBI5Qj_CcubBKAuyrArEvY/w405-h291/MORNING%20MIST%201%20w.jpg" width="405" /></a></div><br /><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>S.
J. Tanninen: Morning Mist, 2020. Aamusumut ovat sumentaneet
maalauksen näkymän, ja kun se on kuva, ei se kirkastu
odottelemalla. Kuva SJT 2023. </i></span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i><br /></i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Jos
valokovasta ottaa kuvan pois </i></span></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>ei
jäljelle jää mitään, kun taas </i></span></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>maalauksella
on yhä maalinsa.</i></span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: medium;">Läpinäkyvät
kuvat</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Valokuvauksen
alkuaikoina valokuvissa käytetyt maalaustaiteesta tutut kuvakulmat
(puolikkaine ihmisineen) herättivät suorastaan järkytystä. Mutta
nopeasti kehittyi kyky erottaa kuva todellisuudesta, vaikkakin
valokuvissa esiintyvien kohteiden yhteys reaalitodellisuuteen
koettiin itsestäänselvänä. Digitaalisen kuvan myötä valokuva
karkasi lopullisesti todellisuudelta, vaikka sitä on yritetty
kammeta takaisin määrittämällä tarkkoja ohjeita median
käyttämien kuvien käsittelyyn (photoshoppaus).</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Valokuvan
kuvallinen näkeminen on ”kuvittelua”, jossa ei vaadita esitetyn
kohteen ”todellista” olemassaoloa, vaikka se useimmiten sisältyy jo
oletettuna tulkintaan. Kuvan kuvittelua (näkemistä) rajaa kuvan
sisäinen muuttumaton näkökulma, joka on kokemuksena erilainen
verrattuna suoraan näkemiseen tai mielikuviin, joita ohjaa katsojan
(näkijän) oma vaihtoehtoinen näkökulma. Sartren mukaan kuvan
merkityssisältö on maaginen, voimme tarkastella kuvaa ohi valokuvan
tai maalauksen esineellisyyden, mutta olemme samalla sen kuvakulman
vankeja.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kuvat
eivät ole ikkunoita, vaikka usein niin oletetaan. Risto Pitkänen
kirjoittaa esseessään <i>Kuvien intentionaalisuudesta ja
kausaalisista kuvista </i>(2009): ”Ikkunalla ei ole sisäistä
näkökulmaa, vaan se, mitä ikkunasta näkyy, riippuu siitä, missä
katsoja on suhteessa ikkunaan. Peili- ja heijastuskuvilla ei myöskään
ole sisäistä, katsojasta riippumatonta näkökulmaa, vaan katsoja
päinvastoin asettaa näkökulman. Tämä on yksi syy, miksi
esimerkiksi veden kalvolla kuvastuva puu ei ole ainakaan sanan
varsinaisessa mielessä kuva, ja syy ei ole suinkaan se, ettei kuvaa
ole rajattu kehyksellä.”</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ennen
kameran keksimistä realistisen tarkasti kohdettaan kuvaavien kuvien
tekemiseen kehitettiin erilaisia menetelmiä, mutta siitä huolimatta
ne eivät olleet valokuvan tavoin läpinäkyviä. Pitkäsen mukaan ne
”varaavat ihmismielelle toisenlaisen paikan kuvan tekemisessä –
mutta ei välttämättä näkemisessä – kuin valokuva”. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Valokuvat
eivät ole ikkunoita, eikä meillä ole normaalisti pienintäkään
houkutusta sekoittaa niitä todellisuuteen. Jos </i><i>läpinäkyvyydellä
tarkoitetaan vain kausaalista läpinäkyvyyttä, valokuvat eroavat
muista kuvista. Valokuvaus valjastaa empiirisen ymmärryksen valon
heijastumisesta kuvan tekemisen käyttöön. (…) Jos valokuvaaja
tekee kuvan Venuksesta, se on aina myös kuva mallista, kun taas
silmän- ja kädenvaraisilla menetelmillä tehty Venuksen kuva on
vain kuva Venuksesta.</i> (Pitkänen, 2009)</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Näkymä
ikkunasta – puitteiden rajauksesta huolimatta – ei ole kuva, vaan
kyseessä on ihan tavallisen näkymän näkeminen, jossa katsoja voi
(ainakin osin) valita näkökulman. On helppo havaita, että kuvat
(valokuvat ja maalaukset) eivät ole ikkunoita näkyvään maailmaan.
Kuvilla on pinta jonka läpi ei voi nähdä, vaikkakin juuri
valokuvat koetaan läpinäkyväisiksi. Vaikka muinoin, kun
valokuvista vielä tehtiin paperikopioita, saattoi kuvien tilaaja
valita kiiltävän tai kiiltämättömän (matta) paperin. Mutta,
kuten kirjoittaja huomauttaa, valokuvatkin ovat läpinäkyviä vain,
kun ne nähdään kuvina. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Sartren
oletuksen mukaan katsoja ei näe yhtä aikaa kuvan kuvaamaa sisältöä
ja konkreettisen kuvan pintaa. Valokuva on tällainen läpinäkyvä
kuva, jonka pinnan katsoja voi ohittaa ja tunkeutua suoraan
tarkastelemaan (kuvittelemaan) kuvan sisältöä. Mutta maalauksen
katsoja ei voi ohittaa maalauksen pintastruktuuria, koska juuri
maalin työstöjäljet (siveltimenjäljet) ovat koko maalaus.
Maalauksen esittävä aines on ikään kuin maalikerroksien
ilmituomaa lisäarvoa. Maalauksessa ei ole mitään maalipinnasta
erillistä katsottavaa, joten maalauksen katsominen on sekä suoraa
näkemistä että kuvittelua. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span>Samalla
tavalla voimme kokea myös sanat, olla joko sanojen tällä tai
tuolla puolen, kuten Sartre huomauttaa. Voimme ikään kuin asua
(velloa) läpinäkyvien sanojen kuvaamassa maailmassa ilman
epäilyksen häivääkään. Toisaalta sanat voivat olla kuin aita
lukijan (kokijan) ja sanojen kuvaaman maailman välissä. Koemme sekä
kuvatun maailman mutta myös sanojen muodostaman rakenteen osana
ilmaistua maailmaa. Lukija tarkastelee maailmaa (ikään kuin)
sanojen muodostaman aidan raoista. Runous saattaisi hyvinkin olla
tällainen kahden tilan – näkyvän ja näkymättömän –
yhtäaikainen kokemus. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><br /></span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Renessanssista
saakka maalausten yhteydessä kummitellut ikkunavertaus päättyi
vasta modernin kynnyksellä abstraktien maalareiden maalattua
illusorisen ikkunan umpeen. Maalausten näkeminen koki jälleen
mullistuksen, nyt maalaukset katsoivat katsojaa ja haastoivat
sijoiltaan menneen silmän uudenlaiseen vuorovaikutukseen. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: medium;">Kuva
ajattelemisen välineenä</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">”<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Taide
on kuvilla ajattelua”, väite on tuttu. Wittgenstein sanoi jopa,
että kaikki ajattelu (tai ajattelun lauseet) voidaan nähdä kuvina.
Tosin hän taisi perua sen myöhemmin, vaikka ”ajatus lauseesta
kuvana oli hyvä idea”. Viktor Šklovski kirjoittaa esseessään
(<i>Taiteesta – keinona</i>, 1917), että väite taiteesta
”kuvallisena ajatteluna” on kestänyt kaikki katastrofit, jopa
”teoreettisen pohjansa romahduksen”. Kirjoittaja näkee
”kuvallisen ajattelun” torppaavan viimeistään siihen
oivallukseen, että taiteen kuvat ovat lähes muuttumattomia, ne
vaeltavat muuttumattomina vuosisadasta toiseen. ”Missään
tapauksessa kuvallinen ajattelu ei ole kaikkien taiteiden eikä edes
kaikkien sanataidelajien yhteinen ominaisuus: kuvat eivät ole se
tekijä, jonka muutos hallitsee runouden historiallista liikettä.”</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Näiden
määritelmien eteen on todellakin uurastettu. Niin musiikkia,
arkkitehtuuria kuin lyriikkaakin on haluttu ymmärtää kuvallisena
ajatteluna. Neljännesvuosisataisen urakan jälkeen
Ovsjaniko-Kulikovskin oli pakko sijoittaa lyriikka, arkkitehtuuri ja
musiikki erilliseen ”kuvattomien” taiteiden ryhmään, tunteisiin
välittömästi vaikuttaviksi, ”lyyrisiksi” taiteiksi. Tällöin
siis paljastui, että taiteen yksi valtava osa-alue ei toimikaan
ajattelun välineenä.</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">(</span>Šklovski,
1917)</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Jaakko
Hintikka on myös pohtinut Wittgensteinin kompastusta ”kuvalliseen
ajatteluun”. Kuvan olennaisin piirre on se, että se keikkuu
näkyvän ja näkymättömän välillä. Nykyään korostetaan –
aivan turhaan – kuvanlukutaitoa, jollainen jokaisella tiedostavalla
kansalaisella pitäisi olla. Sellaista ei ole olemassakaan. Lukemisen
eli sepittelyn sijaan pitäisi ryhtyä näkemään. Kuva ja varsinkin
valokuva on aina poissaolon asialla. Kuvan välittämällä
informaatiolla on ankaria rajoituksia, eikä kuvassa näkymättömäksi
jääneitä osia (alueita) voi jälkikäteen täydentää, vaikka
miten päin tahansa lukisi. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Kuva
toisin sanoen jättää esittämänsä todellisuuden näkymättömät
puolet täysin avoimiksi, välittämättä niistä edes
mahdollisuuksia rajoittavaa disjunktiivista tietoa. Syy tähän on,
että tällaista disjunktiota ei voi esittää alkuperäistä kuvaa
täydentäen. Näkyvistä aspekteista sitä vastoin kuva ei voi
välittää aidosti disjunktiivista tietoa. Vanhaa iskulausetta
mukaillen voisi sanoa, että ”whatever is seen, is seen as it seems
to be, and not </i><i>ot</i><i>herwise”.</i> (Hintikka, 2009)</span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: medium;">Omituiset
maalarit </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Eräs
hauska juttu tupsahti pari päivää sitten baskerinaliseen
autiomaahani. Descartes ilmiselvästi ennusti jo 1600-luvulla
mietiskelyissään (<i>Ensimmäinen mietiskely</i><span style="font-style: normal;">,</span>
1641) modernin (abstraktin) taiteen ilmitulon – ja nimenomaan
maalareiden toimesta, kuten se sitten tapahtuikin lähes 300 vuotta
myöhemmin. Filosofi toteaa, että unessakaan nähdyt kuvat eivät
voi olla kokonaan kuvitteellisia, vaan ne koostuvat todellisten
olioiden mukaan. Mutta entä nuo omituiset maalarit, voisivatko he
kenties tehdä kuvan joka esittäisi jotakin jota ei ole lainkaan
olemassa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Sillä
edes silloin, kun </i><i>i</i><i>tse maala</i><i>ri</i><i>tkin
koettavat keksiä mit</i><i>ä</i><i> omituisimpia seireenejä </i><i>ja
</i><i>satyyreja, he eivät voi antaa niille kaikin puolin uutta
luontoa, vaan he ainoastaan sekoittavat eri eläinten jäseniä.
</i><i>(Picasso?)</i><i> Tai jos he ehkä keksivät jotain niin
uutta, ettei mitään sen kaltaisaltaista olisi nähty ja joka </i><i>siis
olisi täysin fiktiivistä ja epätotta, vähintään niiden värien,
joista he sen kokoaisivat, pitäisi kuitenkin olla tosia.</i>
(Descartes, 1641)</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Esitelmässään<i>
Cogito ja hulluuden historia</i> (1963) Derrida kiinnittää
huomionsa juuri tähän Descartesin mietiskelyjen kohtaan. Mutta
etupäässä hän kritisoi Michel Foucaultin <i>Hulluuden historiaa</i>
(1961). Joten Descartesin ilmiömäinen ennustus abstraktin taiteen
tulemisesta hukkuu näiden kahden intohimoisen riitapukarin peitsien
kalisteluun. ”Tässä on kiinnitettävä huomio siihen, että tästä
näkökulmasta nukkuja ja uneksija ovat hullumpia kuin hullu.”</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Se,
minkä Descartes tuntui sulkevan edellä pois mielettömyytenä,
hyväksytään tässä mahdollisuutena. </i><i>Mutta näissä
representaatioissa, näissä kuvissa, näissä kartesiolaisittain
sanoen ideoissa kaikki voi olla väärää ja fiktiivistä aivan
kuten niiden maalarien esityksissä, joiden mielikuvituksesta
Descartes sanoo suoraan, että ”he ehkä keksivät jotain niin
uutta, ettei mitään sen kaltaista olisi nähty”.</i> (Derrida,
1963)</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Esseessään
<i>Kehoni, tämä paperi, tämä tuli</i> (1975) Foucault käy
puolestaan Derridan kimppuun kuin sika limppuun. Näiden ankarien
filosofien pohdinnassa on Descartesin mietiskelyistä esille kumpuava
kysymys hulluuden mahdollisuudesta aistiharhojen ja mielikuvien
aiheuttajana. Ovatko unessa nähdyt kuvat ylipäänsä kuvia? Ja
voiko unessa oleva ihminen olla hullu? Vai onko hulluus niin
sanotusti valveilla olon asioita. Taiteilijathan – ja erityisesti
terpentiinin katkuiset maalarit – ovat aina olleet enemmän tai
vähemmän hulluja. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Sanoin
Histoire de la folie <span style="text-decoration: none;">-kirjassani,
ettei unen ja hulluuden asema tai rooli kartesiolaisen epäilyn
kehittymisessä ollut lainkaan sama: unen ansiosta saatoin epäillä
paikkaa, jossa olen, paperia, jonka näen ja kättä, jonka ojennan,
mutta hulluus ei suinkaan ole epäilyksen väline tai välivaihe,
sillä ”minä, joka ajattelen, en voi olla hullu”. Hulluus siis
suljetaan pois, kun taas skeptinen perinne teki hulluudesta yhden
syyn epäillä. </span></i><span style="text-decoration: none;"><span style="font-style: normal;">(Foucault
197</span></span><span style="text-decoration: none;"><span style="font-style: normal;">2</span></span><span style="text-decoration: none;"><span style="font-style: normal;">)</span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: medium;">Joksikin
näkeminen</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kuten
on käynyt selväksi, näemme kaiken aina joksikin –
fenomenologisen periaatteen mukaan. Paitsi nuo omituiset maalarit,
kuten Descartes epäili, saattaisivat olla tästä poikkeus. Myös
Merleau-Ponty vihjaa teoksessaan <i>Silmä ja henki</i> (1960/2012),
että juuri maalareilla olisi tuollainen kyky olla näkemättä
näkemäänsä miksikään erityiseksi. ”Ainoastaan taidemaalarilla
on oikeus katsoa kaikkea vailla minkäänlaista arvostelemisen
velvoitetta.” Ehkäpä juuri tästä johtuu maalareiden yleinen
vaitonaisuus (jos he puhuvatkin, he puhuvat asian ohi tai läpiä
päähänsä), kun taas muiden taidelajien tekijöiden on
kyllästymiseen saakka selitettävä tekemisiään. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Irrallisessa
alaviitteessä todetaan, että ”ei ole ilmeistä, minkä
adaptiivisen ongelman kyky nähdä jotakin, mikä ei ole läsnä,
olisi ratkaissut”. Ja jälleen kerran arvoitus jää tyhjän päälle
heilumaan. Mielenkiintoista olisi kysyä sitäkin, että onko muilla
lajeilla (eläinoletetuilla) mahdollisesti myös tämänkaltaisia
näkemisen (tai näkemättömyyden) kykyjä. Ja miksi? Tällainen
näkemisen lahja ei tule toki annettuna, kuten filosofi huomauttaa,
vaan se syntyy vain harjoituksen tuloksena. ”Kysymys ei koske sitä,
oppiiko maalari näkemisen varhain vai myöhään, itsestään vai
museossa, sillä joka tapauksessa hän oppii näkemään vain
katsomalla, oppii näkemisen vain siitä itsestään käsin.”
Harjoitettu silmä näkee maailman ja on siinä kuin kotonaan.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Mikä
siis on tuo salatiede, joka maalareilla on tai jota he etsivät? Yksi
asia on kuitenkin varma. Harjoittaessaan näkemisen magiaa, aina
luolamaalareista alkaen, ovat maalarit maalatessaan ylistäneet vain
yhtä asiaa, ”näkemisen arvoitusta”. Filosofi muistuttaa, että
kuvaa ei katsota niin kuin oliota tai halkeamaa seinässä katsotaan.
Katse harhailee kuvassa kuin olemisen kohteissa, mutta kuvan
esittämät asiat eivät ole täällä, mutta eivät ne ole missään
muuallakaan. ”En oikeastaan katso kuvaa, katson pikemminkin sen
mukaisesti tai sen kanssa.”</span></span></p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Sanalla
”kuva” on huono maine, koska harkitsemattomasti on ajateltu, että
piirros on siirtokuva, kopio, toinen esine, ja mielikuva puolestaan
samanlainen piirros yksityisessä rihkamavarastossamme. Mutta jos
kuva on itse asiassa jotain ihan muuta, myöskään piirros ja
maalaus eivät ole jotain sinänsä olevaa. </i><i>Ne ovat se
ulkopuolen sisäpuoli ja sisäpuolen ulkopuoli, jotka aistimisen
kaksinaisuus tekee mahdolliseksi, eikä ilman niitä voisi lainkaan
ymmärtää, mistä kuvitteellisuuden koko ongelma muodostuu, miten
kuviteltu on ikään kuin kvasi-läsnäoleva ja tulemaisillaan
näkyviin.</i> (Merleau-Ponty)</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Risto
Pitkänen: <i>Kuvien intentionaalisuudesta ja kausaalisista kuvista</i>,
<i>Kuva</i>, TUP 2009.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Viktor
Šklovski: <i>Taiteesta – keinona</i> (1917), <i>Venäläinen
formalismi</i>, SKS 2001.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Jaakko
Hintikka: <i>Onko kaikki ajattelu kuvittelua? Kuva</i>, TUP 2009.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">René
Descartes:<i> Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta</i> (1641),
<i>Teokset II</i>, Gaudeamus 2002.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Michel
Foucault: <i>Parhaat</i>, niin & näin 2014.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Maurice
Merleau-Ponty: <i>Silmä ja henki</i> (1960/2012), <i>Filosofisia
kirjoituksia</i>, Nemo 2012.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Jacques
Derrida: <i>Cogito and the History of Madness, </i></span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">https://archive.org/details/20200118_20200118_1707/page/n27/mode/2up</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIOUIcZOPY0dqFlLb9a3SB9evEyqlOUlw1yJ82FafvUKcuknKbu14xwSAYc6erUbVg7J6rIa7hux9j-cxogJqtzq7jK7-_7dCOtpWhHdiMEsG7fgWe5Vt9bttd1RBKSzPDNH7VIi2n6aiqRuHfEp2yJySxDdjYrrv1HhzEvl6-6PVi1IyLfAeN3m7GZUgP/s1373/DESCARTES%201w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1373" height="262" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIOUIcZOPY0dqFlLb9a3SB9evEyqlOUlw1yJ82FafvUKcuknKbu14xwSAYc6erUbVg7J6rIa7hux9j-cxogJqtzq7jK7-_7dCOtpWhHdiMEsG7fgWe5Vt9bttd1RBKSzPDNH7VIi2n6aiqRuHfEp2yJySxDdjYrrv1HhzEvl6-6PVi1IyLfAeN3m7GZUgP/w401-h262/DESCARTES%201w.jpg" width="401" /></a></span></div><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Filosofi
oudoissa puuhissa. Kuvitusta Descartesin kirjoituksiin näkemisestä
ja optiikasta.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i><br /></i></span></span></p><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i></i></span></span><p></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-9682177211495283622023-06-08T23:07:00.002-07:002023-06-10T10:55:21.719-07:00SYNTYMÄPÄIVÄPOTRETTI<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLkI5kJbViKVrMYGpU4v3JSRRIIHUdi_OKdjI6Yf_Wy6rGr-CCopQxUTO8PoG5P8wCgBuBZHdWyTXkDWJykiiwp8gR34qgQd4hkYXSWrGjvovpohL1MHoS9_q1mzstKNFZJ6vIlH4rkLkgZM4FcqMM8WByQTje4O8orHUqDK7Rhy6rXNa7AMu9Vv0eKA/s1155/SYNT.%20Potr%201.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="766" data-original-width="1155" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLkI5kJbViKVrMYGpU4v3JSRRIIHUdi_OKdjI6Yf_Wy6rGr-CCopQxUTO8PoG5P8wCgBuBZHdWyTXkDWJykiiwp8gR34qgQd4hkYXSWrGjvovpohL1MHoS9_q1mzstKNFZJ6vIlH4rkLkgZM4FcqMM8WByQTje4O8orHUqDK7Rhy6rXNa7AMu9Vv0eKA/w431-h286/SYNT.%20Potr%201.jpg" width="431" /></a></div><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"> ”<span style="font-family: Georgia, serif;"><span><i>On
the Road”, Kalajoki 1966. Kuva J. Manninen.</i></span></span></p><p> </p><p><br /></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: medium;"><i>Oodi
ololle & elolle</i></span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Yhä
muistan sen</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>aamuvirtsan,
miten se</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>lensi
kaaressa yli </i></span></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>koirankopin
kauas</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>naapurin
pellolle.</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Ja
kaikki ne yön,</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>jälkeiset
paineet…</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">SJT,
Pahajoki 1966</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Tällä
kertaa en ryhdy kirjoittamaan uutta tekstiä merkkipäivän ratoksi
vaan valitsen syntymäpäivärunoksi nuorukaisena 1966 aamutuimaan
laulamani oodin. Se on mahtipontisen häikäilemätön, mutta kyllä
se tällaista vanhaa äijää ilahduttaa. Tosin siinäkin kaikuu jo
aavistus, että voima ei ole aina kanssamme – vaan kaikki otetaan
vähitellen pois. Olin tuolloin kirjoittajana jo vanha tekijä, sillä
olin kirjoittanut alituiseen siitä saakka kun Pahajoen kansakoulussa
opin kirjoittamaan. Silloin isoisä Aleksander hankki (tai ehkä
voitti korttipelissä – mistä tuon tiennee) minulle Rheinmetall
merkkisen kirjoituskoneen. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Sain
hetimiten kuulla, että mikään tässä maailmassa ei ole niin
turhaa kuin runolle ryhtyminen. Vähän myöhemmin ryhdyin myös
maalaamaan. Siihen saakka meillä kotona oli vain isäni maalaamia
kömpelöjä akvarelleja, joissa pitkäkaulaiset joutsenet kelluivat
Kiimajärven aalloilla. Ne muistuttivat, että olimme kaukana
kotimaisemista – vieraalla maalla. Maalaaminen oli lähes yhtä
joutavaa ajanhukkaa kuin runoilukin, mutta pelloillaan askartelevat
naapurit eivät nauraneet sille yhtä makeasti kuin runoudelle.
Maalaaminen sentään vaati jotakin taitoa. Siihen eivät kaikki
pystyneet. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">En
väittänyt vastaan, ja turhaa se olisi ollutkin. Runojahan ei varta
vasten kirjoiteta, ne tulevat jos tulevat, kuten lapselta ”kakka”,
kuten eräs runoilija on todennut. Maalaaminen taas vaati näkemisen
taitoa, kaikki tulevat opinnot keskittyivät siihen. Jos ei näe, on
väärällä alalla. Minulle oli pitkään täysin arvoitus, mikä
oli se ”taide” jokamikä olisi pitänyt nähdä. Taideakatemian
koulussa haukuimme toistemme teoksia jahdatessamme sitä ”jotakin”.
Olin osallistunut jo valtakunnallisiin näyttelyihin ja
näyttelykutsuja tipahteli ulkomaita myöten, enkä vieläkään
nähnyt. Tilanne oli kinkkinen. Vanha mestari Unto Pusa lohdutti,
että se vie vähintäänkin kymmenen vuotta ennen kuin tajuaa, ettei
mitään osaa eikä mitään näe. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Näkeminen
oli vaikeaa muillekin, vaikka harvoin siitä ääneen keskusteltiin.
Amerikkalainen maalari Jasper Johns antoi eräässä haastattelussa
tyhjentävän lausunnon: ”Joskus näen <i>sen</i> ja sitten
maalaan, joskus taas ensin maalaan ja sitten vasta näen <i>sen</i>.<span style="font-style: normal;">”
Helkkari soikoon, syvällä kusessa ollaan, ajattelin. </span>Taide
olikin vaikea pala selätettäväksi. Oli kai syytä ryhtyä etsimään
muita hommia.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kunnes
sitten eräänä yömyöhänä näin näyteikkunassa
painojäljennöksen Paul Kleen maalauksesta. Siinä silmänräpäyksessä
heräsin kuin raskaasta unesta. Yhtäkkiä näin kaiken. Tila ei
ollut tokikaan pysyvä, sillä varjot ja epäilys yrittivät tuon
tuostakin hiipiä tiedostukseeni. Joten näkemisen välinettä
(taitoa) on täytynyt virittää ja harjoitella. Valaistuminen on
harvoin pysyvä olotila, auvoisena avautuva valtatie – pikemminkin
se on pienten valaistumisaskelten polku. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Oliko
kaikki sattumaa? Sattumaa ei ole, kuiskasi filosofi kaapista. Michel
Foucault’n mukaan Kleen teokset kokoavat ja hajottavat
maalaustaiteen elementteihinsä, joissa paljastuvat kaikki
maalaustaidetta koskevat käytännöt ja tieto. Foucault vertaa sitä
Velásquezin taiteen vastaavaan vaikutukseen omalla vuosisadallaan. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Sikäli
kuin Klee saa näkyvässä muodossa esille kaikki eleet, teot,
ääriviivat, linjat, piirteet ja pinnat, joista maalaus voi
muodostua, hän tekee itse maalausaktista maalaustaiteen auki
levitetyn, säkenöivän tiedon.</i> (Michel Foucault 1966)</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Nykyään
taiteen pahoin ruohottunut polku on yhä vaikeimmin löydettävissä.
Jo pitkään on menty ”yleisö edellä” ja tehdään sellaisia
näyttelyitä, joista ”taide” on kaikin mahdollisin keinoin
niistetty pois. Salakavalasti kysytään, mitä muuta ”taide”
voisi olla kuin hankalaa ja ikävää taidetta, olisiko se viihdettä,
somistusta, urheilua tai mitä tahansa. Pelätyin tilanne on se,
jossa ”taide” paljastuukin taiteeksi ja karkottaa vaivoin
”yleisötyön” nimissä paikalla houkutellun ”tyhmän yleisön”
huissin helkkariin. Entä jos yleisö ei olekaan niin tyhmää?</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Taide
toimii vain taiteena. Taiteena se paljastaa näkymättömäksi
haalistuneen elämismaailman ja avaa aivan uusia maailmoita. Jean-Luc
Nancyn mukaan taide voi olla ”kauneutta”, ”ylevyyttä”.
”tarkoituksenmukaisuutta ilman tarkoitusta”, ”makuarvostelma”,
”aistimellinen ilmentymä” ja ”totuuden asettumista teokseen
tekeille”, mutta mikään näistä ei yksin tee taiteesta taidetta
eikä kenestäkään taiteilijaa. Jotkut vielä tänä päivänäkin
väittävät, että taide on ”kommunikaatiota, kantaa ottava viesti
yhdeltä toiselle”, mutta se ei ole sitäkään.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Taide
on aina maailmaa luovaa, mutta se paljastaa, mitä maailman luominen
todella on: jotain välttämättä moninaista, taittunutta ja
epäjatkuvaa, värin tai äänensävyn häivähdystä, taipunutta
ilmaisua tai massaa, välähdystä, tuoksua, vaimeaa laulua tai
hiipivää askellusta. Se on erään maailman syntymä (ei systeemin
rakentamista). Maailma on aina niin monta maailmaa kuin tarvitaan
maailman tekemiseen.</i> (Jean-Luc Nancy, 2021)</span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Taide
on mysteeri, emme ehkä koskaan saa selville sen todellista laitaa.
Ehkäpä se on synergian kaltainen kyky (tai oire), joka on vain
joillakin ja joillakin toisilla taas ei. Jotakin tästä kyvystä
kertoo sekin, että antiikin Kreikan ihmisillä oli tapana maalata
kammottavan räikeillä väreille meidän mielestä niin täydelliset
tuon aikakauden veistokset. Samalla on syntynyt epäilys, että tuo
kyky saattaa kadota yhtäkkiä jonnekin sinne mistä se on tullutkin.
Yhtenä aamuna vain toikkaroimme kaikkien näiden taideteosten
ympäröiminä, emmekä tajua miksi hitossa olemme ne tehneet. </span></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Muutama
viikko sitten kevätauringon paistaessa kuumasti vinttikammion
seinään kirjoitin yhden ihan uudenkin runon. Sen naiivi symboliikka
sopii näihin aikoihin tai mihin tahansa aikoihin. Joten heitetään
sekin kesätuulen vietäväksi. </span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: medium;"><i>Oodi
keväälle</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Aurinko
paistaa </i></span></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>ja
seinä on lämmin.</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Kelpaa
meidän kusiaisten </i></span></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>siinä
kirmata.</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Minne
tässä oikein mennään?</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Viis
siitä, kunhan mennään.</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Joku
tulee vastaan ja joku </i></span></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>viilettää
ohi – samanlaisia</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>molopäitä
kaikki tyynni.</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Se
yksi, joka uskaltautui nurkan</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>taakse,
ei koskaan palannut.</i></span></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">SJT,
Hallila 2023</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ps.
Eräs ystäväni kysyi tässä taannoin tekoälyltä, mitä on taide?
Ja tekoäly vastasi viisaasti ja tyhjentävästi kuin paraskin
nykyajan ”virallinen taideasiantuntija”. Ja sehän ei voi nähdä
(siis tekoäly), ei kerta kaikkiaan voi. </span></span><span style="font-family: Georgia, serif;">Jos ja kun tekoäly oppii näkemään, toteutuu Auguste Renoirin ennustus: Kun taide loppuu, loppuu kaikki muukin.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Linkit:</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>S.
J. Tanninen – Online Gallery </i></span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><a href="https://sites.google.com/view/s-j-tanninen-online-gallery/etusivu?authuser=0"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">https://sites.google.com/view/s-j-tanninen-online-gallery/etusivu?authuser=0</span></span></a></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Jean-Luc
Nancy: <i>Singulaarinen pluraalinen oleminen</i>, suom. Viljami Hukka
& Anna Nurminen, Tutkijaliito 2021. </span></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Michel
Foucault: <i>Onko ihminen kuollut?</i>, suom. Simo Määttä, niin &
näin 2014.</span></span></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP-hmYy3b6NRdfcQTkjDkpof1TYDPq6FybuRyjQ5jlmedLZY1qvI3vNHJZy4NRNabUlfnkqyHQMf0i_8C0pizRAsu3WCtdF9vc2sXdqsX_-2jQ0RrDY9ygITmo28zIDgCk4NdzbWOW4yUoHbAWy3f13xD55flzJe6984KRgvQzGi4fhmNnca2AVCzYvg/s1726/VINTTI%202%20w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="914" data-original-width="1726" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP-hmYy3b6NRdfcQTkjDkpof1TYDPq6FybuRyjQ5jlmedLZY1qvI3vNHJZy4NRNabUlfnkqyHQMf0i_8C0pizRAsu3WCtdF9vc2sXdqsX_-2jQ0RrDY9ygITmo28zIDgCk4NdzbWOW4yUoHbAWy3f13xD55flzJe6984KRgvQzGi4fhmNnca2AVCzYvg/w421-h223/VINTTI%202%20w.jpg" width="421" /></a></span></div><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Villenraitin
työhuone, vinttikammion ripustusta 2023, Kuva SJT.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i><br /></i></span></span></p><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"></span></span><p></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-28001629078572546262023-03-08T01:04:00.000-08:002023-12-08T00:01:29.029-08:00VAIKKA HUUTAA HÄMYPÄÄT<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieTDcc6GWsJPH2zNpw6UdycnDyI0N4BNWU9nAqtWayG4ezf2BAARP_GaYIUctLbTBrhS30bfq5RUYWfqiXagHy9K6Unf67BKgLKplHXY_Cs_5ywEQcn7poZzHMhpSTkszO_FWh_EmzPGpT-3xdPg3P-QIDxQL25X2vu6TsEXdwumpA7vP7N-QI73Qt2g/s1157/NIETZSCHE%201%20w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="934" data-original-width="1157" height="336" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieTDcc6GWsJPH2zNpw6UdycnDyI0N4BNWU9nAqtWayG4ezf2BAARP_GaYIUctLbTBrhS30bfq5RUYWfqiXagHy9K6Unf67BKgLKplHXY_Cs_5ywEQcn7poZzHMhpSTkszO_FWh_EmzPGpT-3xdPg3P-QIDxQL25X2vu6TsEXdwumpA7vP7N-QI73Qt2g/w417-h336/NIETZSCHE%201%20w.jpg" width="417" /></a></div><br /><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Ystävykset
Lou Salomé, Paul Rée ja Nietzsche – jälkimmäisen
sommittelemassa kuvaussessiossa vuodelta 1882. Kosioveikot on pantu
aisoihin ja Lou – 21-vuotias tytönhupakko – heiluttelee piiskaa.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><br /></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><br /></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Laula!
Älä enää puhu!</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Totisesti
minä häpeän, että minun täytyy vielä olla runoilijakin. </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">
<span> <span> </span><span> </span></span>(Nietzsche)</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tarmo
Kunnas on tutkinut Nietzscheä moninaisten muiden projektiensa ohessa
vuosikymmenten ajan. Tästä sinnikkäästä paneutumisesta on
tuloksena uusin teos <i>Nietzsche ajattelijana. Aamuruskosta
epäjumalten hämärään</i> (2022). Se avaa oivaltavan näkymän
filosofin kryptiseen ajattelun, elämän ja taiteen kaaokseen.
Nietzschen lukeminen ei ole helppoa, se vaatii runoilijan sielun ja
anarkistin mielenlaadun. Kunnaksen tekstistä löytyvät nämä
kaikki.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Kaikki
totuudet ovat yksinkertaisia! </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Eikö
siinä ole jo kaksinkertainen valhe?</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">
<span> </span><span> </span><span> </span><span> </span>(Nietzsche)</span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tuskin
lienee sellaista elämän aluetta, johon Nietzschen ajattelu ei olisi
vaikuttanut. Varsinkin taiteissa ja politiikassa hän aiheutti suurta
hämmennystä. Nietzschen parhaina vuosina hänen teostensa
vastaanotto oli vähäistä, mutta 1800-luvun lopun dekadentti
ilmapiiri tunsi yhä kiihtyvää kiinnostusta outoon runoilevaan
filosofiin. <i>Näin puhui Zarathustr</i>a -kirjaa myytiin alkujaan
vain 70 kappaletta. Toisen maailmansodan aikoihin hänen teoksestaan
otettiin jo 150 000 kappaleen painos sotilaiden manttelien taskuun.
Tuolloin se oli jo kovempaa kamaa kuin Goethen <i>Faust</i> (1832 tai
<i>Uusi Testamentti</i> (362). Tämä kaikki loi filosofin ylle
sotakiihkoilijan leiman. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Zarathustra</i>
oli alaotsikkonsa mukaan <i>Kirja kaikille eikä kenellekään</i>.
Kirjasta innostuneiden joukossa oli lukijoita ääripäästä
ääripäähän, aina Mussolinista Marlon Brandoon ja kahvilassa
istuvasta snobista peräkamarissa piilottelevaan hissukkaan. Kaikki
löysivät Nietzschen hurjasta tekstistä alkuvoimaa elämäänsä ja
eetokseensa. Mutta harvassa olivat ne, jotka saattoivat sanoa kirjan
ymmärtäneensä. Nietzschen teksti on intohimoisen runollista,
paradoksaalista ja provokatiivista; siinä yhdistyvät muoto ja vimma
tulisieluiseen kapinaan. Turhaan ei kirjoittaja uhonnut panneensa
saksan kielen tanssimaan ja laulamaan. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Tehkää
niin kuin tuuli, kun se syöksyy ulos vuoriluolistaan: </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>se
haluaa tanssia oman pillinsä mukaan, meret värähtelevät </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>ja
hypähtelevät sen askelten alla.</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"> <span> </span><span> </span><span> </span>(Nietzsche)</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Pohjoismaissa
Nietzschen ajattelu sai nopeasti vastakaikua. Tanskalainen Georg
Brandes luennoi Nietzschestä ja julkaisi kirjoituksia jo 1889, kun
filosofi oli vielä omassa maassaankin varsin tuntematon. Brandesin
tekstejä julkaistiin jo pian suomeksikin. Myös Knut Hamsun oli
Nietzsche-basillin saanut ja levitti sitä tehokkaasti. August
Strindbergin kapinahenkeen Nietzschen individualistinen vitalismi
istui kuin nenä päähän. Kirjailijathan olivat keskenään
kirjeenvaihdossakin aina hulluuden viimeiselle partaalle saakka.
”Tällaisilla miehillä ei ollut yksinkertaisesti muuta tietä kuin
tehdä itsestään hullu”, kuten Nietzsche oli aiemmin ennustanut.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tuolloin
ideat ja vaikutteet lensivät ajan kulttuuri-ilmapiirissä
vauhdikkaasti kuin voikukan siemenet. ”Kun Nietzschen kirjoitukset
jättivät kotisatamansa ja saapuivat Pohjolaan, ne pukivat ylleen
moraalista kylmyyttä sietävän vaateparren”, kirjoittaa Kunnas.
Pohjoismaisessa ympäristössä uudet nietzscheläiset vaikutteet
tasoittuivat ja tasapäistyivätkin. Häikäilemätön vitalismi,
epämoraalisuus ja ennustukset eurooppalaisen kulttuurin rappiosta
olivat tuiki outoja ilmiöitä Pohjolassa. Siinä missä Strindberg
sai lisää vettä myllyynsä, toiset etsivät sovinnollisimpia
ratkaisuja. Ja toisaalta kuten Kunnas kirjoittaa, ”kirjalliset ja
filosofiset vaikutukset ovat aina luovaa väärinkäsitystä”. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Suomessa
nietzscheläisiä kirjailijoita olivat ainakin Eino Leino, Joel
Lehtonen, L. Onerva ja Volter Kilpi. Ja toki monet muutkin olivat
vaikutteita saaneet. Aarni Kouta alkoi jo koulupoikana suomentaa <i>Näin
puhui Zarathustra </i>-teosta.
Kirjan käännös ilmestyi jo 1907 ja seuraavana vuonna
<i>Antkristus</i>. Jo esikoiskokoelmassaan <i>Tulijoutsen</i> (1905)
Kouta onjo aivan ytimessä ja kirjoittaa esikuvansa mukaan vaatien,
että jo oman autuutensa tähden on vieraat taivaat särjettävä.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><br /></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Katoo
heikot hämyhaaveet, </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>päivän
tieltä väistyy yö. </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Syvyytensä
hänkin näyttää, </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>vihansa
ja voimansa, </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>särkee
kuvat vieraan taivaan, </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>elää
omaa autuuttaan. </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">
<span> </span><span> </span><span> </span>(Kouta, <i>Tulijoutsen</i>, 1905)</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Eino
Leino oli tietenkin ilmiselvä nietzscheläinen, mutta Lehtonen ei
ehkä niinkään. Kunnas nostaa esiin Lehtosen traagisen
omaelämäkerrallisen romaanin <i>Mataleena</i> (1905), jossa
äidiltään lapsena temmattu poika palaa aikuisena äitiään
tapaamaan. Kirjailija laulaa synnyinmaalleen kolkon ylistyslaulun.
Kunnaksen mukaan Lehtosen pessimismi on jopa synkempää kuin
Nietszhen. ”Kertoja ei suuntaa rukoustaan kristilliselle Jumalalle
vaan pakanalliselle jumaluudelle, joka muistuttaa hymyilevää
Apolloa, taiteen ja unen Jumalaa.” Täälläolon ominaisuuksiin ei
kuulu tasapuolisuus ja reiluus. Suurimmalle osalle ihmisistä maailma
paljastaa vain vilauksen haisevaa takapuoltaan. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Luteet
ovat siinä ruumeniksi piehtaroiduilla pehkuilla polttaneet hänen
laihaa poveaan ja kivun kaluamia reisiluitaan kuten tuli, torakat
ovat pimeinä öinä juosseet hänen janoa palaville huulilleen,
öisessä, avuttomassa synkeydessä ovat hänen kivusta hourut, alati
kivistävät aivonsa lennättäneet hänen silmäinsä eteen helvetin
tulipunaisia haaruja. Unta, taivaan kastetta, on harvoin öillä
hänen sieluunsa laskeutunut. Lapset ovat itkeneet yöllä, silloin
on hänen laiha kätensä alkanut kehtoa liekuttaa. Aamulla ovat
lapset nousseet hänen ympärilleen iloisesti telmämään, hihkumaan
ja lattialla jyskäen tappelemaan. Nirskuttava porsas on hänen
päänaluisiaan ja maitokuppiaan tonkinut.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"> <span> </span><span> </span><span> </span>(Lehtonen, Mataleena, 1905)</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Nietzsche
ennakoi monia tieteen visioita ja modernin taiteen kumousta. Hänen
vaikutuksensa on ilmiselvä ekspressionismin nousussa, mutta myös
niiden uusien tyylisuuntien – symbolismi, surrealismi ym. – jotka
kykenivät tunkeutumaan arkirealismin läpi syvempään estetiikkaan.
Nietzsche hyökkäsi kovin sanoin ”todellisuutta” jäljentävää
taidetta vastaan. Sellainen jäljennetty todellisuus on silkkaa
valhetta. Ehkäpä hän ennusti myös abstraktin taiteen tulemista
pilkatessaan realistista maalaria, jolle ei uurastuksensa tulokseksi
jää kuin ”kuva” eli ei yhtään mitään. ”Vaan luonnon
arvoitusta ei liene kuva koskaan ratkaissut.”</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Todellisuuden
hahmottamiseen ei matematiikan lausekkeet riitä, siihen tarvitaan
myös luovaa mielikuvitusta, ”maalarin sivellintä ja runoilijan
sulkakynää”. Todellisuus ei ole eri aikoina yksi ja sama
pysyvästi esiin kammettu totuus, vaan sillä on myös tapana
kätkeytyä. Ja varsinkin taiteen maailma kulkee sykleissä; sen
minkä jotkut löytävät, jotkut toiset ovat jo seuraavassa mutkassa
valmiit hukkaaman. Usein todellisuuskäsityksemme on silkkaa
erehdystä, joten sen paljastaminen vaatii näkijän taitoja ja
intuition varaan heittäytymistä. Harpin, viivoittimen ja mitan
lisäksi ”järkiperäisen” todellisuuden hahmottamiseen tarvitaan
aimo annos intuitiota. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Jos
minulle on milloinkaan tullut henkäys luovasta henkäyksestä ja
tuosta taivaallisesta pakosta, joka pakottaa sattumatkin yhtymään
tähtien piiritanssiin. Jos minä milloinkaan olen nauranut luovan
salaman naurua, jota pitkä teon jylinä seuraa nurkuen mutta
kuuliaisena. Jos minä milloinkaan olen Maan jumalaisen pöydän
ääressä pelannut noppaa jumalien kanssa, niin että maa järähteli
ja halkesi ja pärskytti ilmoille tulivirtoja: sillä jumalten pöytä
Maa on järähtelevä luovista uusista sanoista ja jumalien
nopanheitoista.</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">
<span> </span><span> </span><span> </span>(Nietzsche)</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Zarathustra
(alias Nietzsche) on kielellisen ilmaisun kapinallinen. ”Hän
ymmärtää, että esteettisen vision, taiteellisen asenteen ja sanan
käytön avulla ihminen tavoittaa uusia totuuksia, mutta hän
halveksii aikansa runoilijoita heidän epäluovan vanhakantaisuutensa
vuoksi”, kirjoittaa Kunnas. Valheellisuus vaani alati kieltä,
joten on luotava uutta ilmaisua, jotta uudet ja tärkeät asiat
tulevat esille. Vaikka totuus saattaa olla valhe, valheellisuus on
vielä pahempaa. ”Eivätkö kaikki sanat ole kevyelle valheellisia?
Laula! Älä enää puhu!”, saarnaa Zarathustra. Perinteinen
asiaproosa on yksitotista – geometrista henkeä – varten, ei
taiteellisen luovuuden käyttöön.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Punoutuuko
täälläolon ylle uskonnon tai tieteen nimissä levitetty taiteen
verkko yhä lujemmaksi ja hienommaksi vai onko sen määrä repeytyä
riekaleiksi ”nykyajaksi” kutsutussa levottoman barbaarisessa
melskeessä ja pyörteessä? </i></span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">
<span> </span><span> </span><span> </span>(Nietzsche)</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Lou
Salomé oli Nietzschen tuskallisin rakkaus, juuri sellaista ”sielua”
hän oli kaivannut. Ja sellainen putosi kuin taivaasta hänen eteensä
Roomassa keväällä 1882. Lou oli kaunis, älykäs ja maailma
maailmoi hänen katseessaan. Seurustelu niissä merkeissä jatkui
vain tovin. Pariskunta vieraili Nietzschen kotiseudulla
Tautenburgissa, mutta sisar Elisabeth – tuo pahanilmanlintu –
teki kaikkensa tuhotakseen moiset seurustelut. ”Jos sinulla ei ole
onnea minulle annettavana, niin ehkäpä sitten kärsimystä”,
runoili myrtynyt rakastaja.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kuvioon
ilmestyi kolmaskin pyörä Paul Rée, joka noihin aikoihin oli
julkaissut kirjan, jossa hän onnistui kieltämään vapaan tahdon.
(Nietzsche ei löytänyt siitä kirjasta mitään hyvää). Lou, joka
ei uskonut rakkauteen, antoi rukkaset kummallekin kosioveikolle,
mutta ehdotti kuitenkin yhteisasumista, eräänlaista kaikesta
intohimosta vapaata älyllistä kommuunia. Siihen loppui myös Réen
ja Nietzschen ystävyys, jos sellaista oli ollutkaan. Yllättäen Lou
meni naimisiin jonkun Friedrich Andreasin kanssa, sillä ehdolla että
mitään romanttisia höpsötyksiä ei sitten harrasteta. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Jostakin
ruusupuskasta siihen ilmestyi vielä eteerinen runoilija Rainer Maria
Rilkekin. Sellainenkin mielipide esitettiin, että Lou Salomé ei
ehkä ollutkaan niin häikäisevä kaunotar kuin oli annettu ymmärtää
ja että hänen kohtalokas lumovoimansa olisi ollut noitamaista
sorttia. ”Ilman tätä naista en koskaan olisi löytänyt
kutsumustani”, kuiskasi Rilke sieltä puskasta ruusunpiikki
sormessaan. Onko tässä nyt vedettävä sellainenkin johtopäätös,
että ilman Louta <i>Duinon elegiat</i> (1923) olisivat jääneet
laulamatta. Nyt olemme eksyneet jo ties minne. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Pirstot
liekein, tuulispäin</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>sielustani
synkän jään:</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>nyt
se kuohuu merta päin,</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>kohti
juhlaa ylväintään:</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>sielu
nuortuu sylissäsi, </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>leimuaa
ja vapautuu – </i></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>ylistäen
ihmeitäsi,</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>kaunein,
kuulain tammikuu!</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">
<span> </span><span> </span><span> </span>(Nietzsche)</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kun
kristillinen kaitselmus, jonka johdatukseen eurooppalaiset olivat
luottaneet vuosisatojen ajan, menetti merkitystään, otti se
vaivihkaa uuden hahmon. ”Deterministiset ja positivistiset
filosofit ovat tiedostamattaan piilottaneet Kaitselmuksen
käsitteisiinsä Historia, Kehitys, Maailmanhenki ja Tiede”,
kirjoittaa Kunnas. Sellaiseen harmoniaan ja ”tuonpuoleisen varjoon”
kajoaminen teki Nietzschestä vaarallisen ja vihatunkin miehen.
Uskottiin, että tiede vie ihmiskunnan pysyvään onneen. Toisaalta
filosofin moukaroidessa ”vasarallaan” vanhoja rakenteita ei hänen
kryptinen ajattelunsa tuntunut tarjoavan minkäänlaista selkeää
vaihtoehtoa. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kristillisyyden
ytimestä kumpusi myös vaatimus, että otsasi hikikarpaloilla sinun
on ruokasi maustettava. Työn ja toimeentulon demonisointi oli ja on
pitkään ollut kaikenlaisen politiikan johtotähtenä. Ihmisiä
kiristetään (yhä) työn, ostovoiman ja työttömyyden ikeellä.
Hegelin mukaan nykyihmisen – ”nykyorjan” – tietoisuuteen on
iskostettu valmius (hyödylliseen) työhön. Emme yksinkertaisesti
kykene tyytyväiseen luovaan joutilaisuuteen, kuten Schopenhauer
linjasi, se johtaisi joutilaitten laumat totaaliseen tylsyyteen.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
”<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Täytyy
ajatella joskus terveyttänsä”, sanotaan, kun huviretkellä
oltaessa tavataan äkkiarvaamatta joku tuttava. Saattaapa asia
kehittyä pian niinkin pitkälle, ettei ihminen voi noudattaa
taipumustaan vita contemplativaan (toisin sanoen halua lähteä
kävelylle ajatustensa ja ystäviensä kanssa) itseään
halveksimatta ja tunnonvaivoja tuntematta. – Niin! Muinoin oli
laita päinvastoin: tunnonvaivat rasittivat sitä, joka teki työtä.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"> <span> </span><span> </span><span> </span>(Nietzsche)</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Marx
tuomitsi joutilaisuuden laiskuutena ja eristäytymisenä
individualismiin – työ kuuluu ”välttämättömyyden piirin,
eikä se koskaan voi tarjota vapautta”. Me kaikki olemme yhdessä
ja samassa ”helvetissä”. ”Kyllä se kumminkin kotiolot
voittaa”, on se slogan jonka varassa me jaksamme ryhtyä työhön
kuin työhön, sillä kotona olo on vieläkin helvetillisimpää.
Nietzsche ymmärsi, että rohkeus valistuneeseen joutilaisuuteen
riittäisi tulevaisuudessakin vain pienellä vähemmistöllä. Mutta
eihän valistuksen projektiinkaan osallistunut kuin pieni vähemmistö.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Jo
antiikin kreikkalaisten ideana oli kontemplatiivinen elämä. Kun
välttämättömät tarpeet on tyydytetty, siirrytään vapaa-aikaan.
Näin luulisi, mutta ei, me teemme yhä vain lisää työtä – mitä
tahansa työtä. Suurin osa tehdystä työstä onkin tarpeetonta ja
haitallistakin – ympäristöä tuhoavaa. Olemme niin tottuneet
jatkuvaan työntekoon, että ilman sitä vaivumme tylsyyteen (Marx).
Kirjoittaessaan joutilaisuuden puolustuspuheen, Nietzsche julisti,
että ”vapaa-ajassa ja joutilaisuudessa on jotain jaloa”.
”Joutilas ihminen on aina parempi ihminen kuin aktiivinen.” </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Minä
tarkoitan hyvän omantunnon myötäilemää joutilaisuutta, joka on
vanhaa perua, </i></span></span><i style="font-family: Georgia, serif; font-size: 12pt;">sukuperintöä
ja jolle ei ole täysin vieras se aristokraatin tunne, että työ
häpäisee – tekee sielun ja ruumiin alhaiseksi? Ja että niin
muodoin nykyaikainen, meluava, aikaa tarkasti käyttävä, itsestään
ylpeä, tyhmänylpeä työteliäisyys, enemmän kuin mikään muu,
kasvattaa</i> <i style="font-family: Georgia, serif; font-size: 12pt;">ja
valmistaa juuri ”epäuskoon”.</i></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>
<span> </span><span> </span><span> </span>(Nietzsche)</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">”<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tämä
talvi oli elämäni huonoin”, totesi Nietzsche helmikuussa 1883.
Seuraavan kesän ja sitä seuraavatkin hän vietti pienessä
Sils-Marian vuoristokylässä, jossa filosofin mukaan Italian aurinko
kohtasi suomalaismetsien taian. Sieltä hän löysi ”ikuisen
paluun” -idean, siellä kelpasi tulla ”siksi mitä on”.
Nietzsche ei ollut käynyt Suomessa, mutta luultavasti Lou oli
kertonut hänelle Karjalan kannaksella viettämistään kesistä.
Vuoristokylä tarjosi viihtyisyyttä ja rauhaa, ja ”silmät
täyttyivät usein myös ilon kyynelistä”. Siitä huolimatta oudot
sairauskohtaukset vain jatkuivat ja pahenivat. Ja filosofi söi
lääkkeitä, otti kylpyjä, lopetti Wagnerin ”vaarallisen
musiikin” kuuntelun ja kokeili kummallisia ruokavalioita.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Ainoa
toimiva vastalääke oli kirjoittaminen. Viimeisellä aktiivisella
vuosikymmenellään 1880-luvulla syntyi suuri määrä filosofin
merkityksellisintä tekstiä. Ja julkaistujen teosten määrä oli
huikea: <i>Aamurusko</i> (1881), <i>Iloinen tiede</i> (1882), <i>Näin
puhui Zarathustra</i> (1883-85), <i>Hyvän ja pahan tuolla puolen</i>
(1886), <i>Moraalin alkuperästä</i> (1887), <i>Epäjumalten hämärä</i>
(1888), <i>Antikristus</i> ja <i>Ecce homo</i> (1888).</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Varokaamme
ajattelemasta, että maailma luo ikuisesti uutta. Ei ole mitään
iäti kestäviä substansseja: aine on samanlainen erehdys kun
elealaisten jumala. Mutta milloin lakkaamme varomasta ja
suojautumasta! Milloin kaikki nämä Jumalan varjot lakkaavat
pimentämästä meitä!</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>
<span> </span><span> </span><span> </span>(Nietzsche)</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Vaikka
hyväksymmekin peruslähtökohdan, että ”maailma on mielteeni”
niin se ei takaa, että mielteidemme aiheuttaja ”todellinen
olemassaolo” olisi yhtään sen parempi tai edes todellisempi kuin
tämä meidän kotoinen illuusiomme. Miten se sitä voisi olla, ja
kenelle se sitä olisi? Nietzschen mukaan mitkään keinot –
sieluntilat tai taiteelliset elämykset – eivät vie subjektiivisen
mielteen tuolle puolen vilkaisemaan ”ideoiden absoluuttista
todellisuutta – oliota sinänsä”. Me näemme aina vain
tämänpuolisen avaruuden, kuten Rilke oli runoillut. Koko suunnaton
maailman olemassaolo on kerrallaan vain sen ”yhden langan” –
yhden ainoan tietoisuuden ilmenemisen varassa. Näin Nietzsche oli
Rilken tavoin ”tämänpuolisuuden mystikko”.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Fragmentoituneina,
jaettuna lähes mekaanisesti sisäiseen ja ulkoiseen puoleen, meihin
on iskostettu ideoita kuin lohikäärmeenhampaita, jolloin meistä on
syntynyt käsitteellisiä lohikäärmeitä, jotka kärsivät
”sanataudista” ja eivät luota mihinkään omaan tunteeseen, jos
sitä ei ole vielä leimattu jollakin termillä. Kun nyt olen
sellainen ei-elävä ja silti kumman aktiivinen käsite- ja
sanatehdas, minulla on kenties yhä oikeus sanoa itsestäni ”cogito,
ergo sum” (ajattelen, siis olen olemassa) mutta ei ”vivo, ergo
cogito” (elän, siksi ajattelen).</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">
<span> </span><span> </span><span> </span>(Nietzsche)</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Filosofian
lohdutus</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><a href="https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2013/01/filosofian-lohdutus.html"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2013/01/filosofian-lohdutus.html</span></span></a></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Herrakansa
viidakossa</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><a href="https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2010/06/yerba-matea-firenzen-coopista.html"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2010/06/yerba-matea-firenzen-coopista.html</span></span></a></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tarmo
Kunnas: <i>Nietzsche ajattelijana. Aamuruskosta epäjumalten
hämärään, </i><i>Basam Books</i><i> </i><i>2022.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Friedridh
Nietzsche:<i> Tragedian synty, </i>suom.
Jarkko S. Tuusvuori, niin&näin 2008.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><br /></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><br /></span></span></p><p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: small;"></span></span></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-63929348167583142012023-01-31T02:01:00.002-08:002023-01-31T02:06:56.294-08:00EROS & SIVILISAATIO & TAIDE<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMv3QMq6xZ1_jIY4oNNozT-xuFlEvualrdAFo-7eVnbAeZH9CRsnD-nhxrhfFbAJssL52qnl6okx1wgsT5Oo3zPzgf_FKfCPKF19-bOcAi917djE2STGpeXIc7Xdcz2F9SUsoMMCWWEzwah2N2XSanRmMtiuq5zh2sJ-3x1pV1ZaRzCTQ7w3ExYpHFyg/s1466/EROS%20w.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1044" data-original-width="1466" height="275" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMv3QMq6xZ1_jIY4oNNozT-xuFlEvualrdAFo-7eVnbAeZH9CRsnD-nhxrhfFbAJssL52qnl6okx1wgsT5Oo3zPzgf_FKfCPKF19-bOcAi917djE2STGpeXIc7Xdcz2F9SUsoMMCWWEzwah2N2XSanRmMtiuq5zh2sJ-3x1pV1ZaRzCTQ7w3ExYpHFyg/w387-h275/EROS%20w.jpg" width="387" /></a></div><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Lopultakin Herbert Marcusen kohuteos
Eros & sivilisaatio (1955) ilmestyi suomeksi. Ja luultavasti
vieläkin aivan liian varhain.</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Onnellisuudella ei ole kulttuurista
arvoa</i>.</span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"> <span> </span><span> </span>– Sigmund Freud</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Me olemme tässä vapinassa, odotuksen
ja pelon väristysten välissä. Mekö? Mutta mehän odotamme vain
itseämme, emmekä vielä tiedä tunnistammeko itsemme.</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"> <span> </span><span> </span>– Jean-Luc Nancy</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br />
Jätimme
pari vuotta sitten blogissani <i>Elämä taidetoksena </i><span style="font-style: normal;">(2020)
</span>sikaria tupruttelevan Herbert Marcusen<span style="font-style: normal;">
</span><span style="font-style: normal;">puutarhan</span><span style="font-style: normal;">sa</span><span style="font-style: normal;">
</span><span style="font-style: normal;">siimekseen</span><span style="font-style: normal;">
</span><span style="font-style: normal;">rennosti lepotuolissa
</span>istuksimaan. Jo tuolloin 1960-luvun riehakkaan huuruisissa
tunnelmissa filosofi tajusi, että näistä nykyajan hyvin
syötetyistä ja juotetuista lökäpöksyistä ei olisi enää
marxilaista vallankumousta tekemään. Silloin jo oli selvää, että
johtotähdeksi oli nostettava Eros ja estetiikka eli taide. Sieltä
löytyisi innoitus joka kohottaisi koko vanhan maailman uuteen
kukoistukseen.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Marcusen
merkittävimmäksi teokseksi mainittu <i>Eros & sivilisaatio
</i>(1955) käykin esteettisen elämänmallin etsintään runollisin
voimin. Se on toki paluuta romantiikkaan tai sen uuteen löytymiseen.
Johtotähtenä tässä esteettisen ulottuvuuden hahmottamisessa on
Friedrich Schiller ja hänen teoksensa <i>Kirjeitä i</i><i>hmisen
esteettisestä kasvatuksesta</i> (1795). Juuri Schiller määritti
sivilisaation perussairauden aisti- ja muotovietin konfliktiksi. ”Hän
näkee sivilisaation sairauden johtuvan konfliktin väkivaltaisesta
’ratkaisusta’ eli järjen aistimellisuuteen kohdistamasta
torjuvasta ja alistavasta hirmuvallasta.” (Marcuse)</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Tämän
ristiriidan sovittaminen vaatii ”järjen hirmuvallan lakkauttamista
ja aistimellisuuden oikeuksien palauttamista”. Sivilisaation
vapauttaminen edellyttää ihmisen korkeampien kykyjen rajoittamista
alempien hyväksi. ”Kulttuurin pelastuminen edellyttää
sivilisaation aistimellisuudelle asettamien alistavien rajoitusten
poistamista.” Jonka myötä ”puutteenalaisuudesta ja
ahdistuksesta vapautunut olemassaolo” muuttuu inhimillisten
mahdollisuuksien manifestaatioksi. ”Järjen lait on sovitettava
yhteen aistien edun kanssa.” </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Kauneuden suloiset nuput eivät avaudu
siellä, missä ihminen kätkeytyy onkaloihin luolaihmisen tavoin, on
ikuisesti eristynyt eikä koskaan löydä ihmisyyttä ulkopuoleltaan;
eikä sieltä missä ihminen vaeltaa paimentolaisena suurissa
laumoissa, on aina pelkkä joukko eikä koskaan löydä ihmisyyttä
itsessään – vaan ainoastaan siellä, missä ihminen keskustelee
omassa majassaan hiljaa itsensä kanssa ja astuessaan ulos puhuu koko
ihmissuvulle.</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"> <span> </span><span> </span>– Schiller (140)</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Miten
tämä olisi mahdollista. On muistettava talouden realiteetit,
vakuuttaa kuoro joka seisoo ehkä jo viimeisellä rannalla. Sitä
paitsi ihmiset haluavat tehdä työtä, ansaita rahaa ja ostaa
käteviä tavaroita. Se on inhimillinen perustarve – näyttää
naapurille että täältä pesee. Samalla yhteiskunta vaurastuu ja on
yhä riippuvaisempi turhien tavaroiden ja tuhovälineiden tuotannosta
ja kulutuksesta. Siitä huolimatta nykypäivän vanhentuneet
organisaatiot eivät riitä takaamaan kansan tukea yhä ”vain
vaarallisemmalle laajenemiselle”. Turhaan filosofi yrittää
vakuuttaa, että toimeentulon hankkimiseen käytetty elämä ei ole
ihmiselämää.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Niinpä viettitarpeiden tieteellinen
hallinnointi on jo pitkän aikaa ollut järjestelmän uusintamiselle
elintärkeää. Ostettavista ja kulutettavista tuotteista on tehty
libidinaalisesti haluttavia. Kansallista Vihollista, jota on
vihattava ja jota vastaan on taisteltava, vääristellään ja
paisutellaan siinä määrin, että se aktivoi ja tyydyttää syvällä
yksilöiden tiedostumattomassa piilevän aggressiivisuuden. </i></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;">Marcuse (38)</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Marcuse
on vakuuttunut, että pitkälle kehittyneen teollisen yhteiskunnan
olisi mahdollista kääntää kehityksen suunta, murtaa tuottavuuden
ja tuhoavuuden – vapauden ja viettientorjunnan – välinen side.
Ihmiskunta olisi valmis vaurauden myötä harjoittamaan viettiensä
mukaista ”iloista tiedettä” ankarassa ”kamppailussa
kuolemankauppiaita vastaan”. Mitään perustetta ei enää olisi
keinotekoisesti ylläpidetylle niukkuudelle ja raatamiselle. Näin
Marcuse kirjassaan <i>Eros & sivilisaatio</i> 1950-luvun
puolivälissä.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kirjan
uuden painoksen esipuheessa 1966 Marcuse ottaa hieman takaisin
liiallista optimismiaan. Filosofin jo vanhentuneina pitämät
”herruuden perusteet” ovatkin yllättäen vahvistuneet ja
korvautuneet aiempaa tehokkaamman kontrollin myötä. Yksilöiden
vapautumisen tarpeet on tukahdutettu korkean elintason jyrän alle.
”Yhteiskunnallinen insinööritiede” ja ”ihmissuhteiden tiede”
ovat tarjonneet välineet viettienergian suuntaamiseen johonkin
muuhun. Ja osastosta muu löytyvät tietenkin nämä libidinaalisesti
haluttavat tuotteet ja tavarat.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Vallanpitäjien ei vauraissa
yhteiskunnissa tarvitse juurikaan perustella herruuttaan. He pitävät
rattaat pyörimässä ja tyydyttävät alamaistensa seksuaalisen ja
aggressiivisen energian. Aivan kuten tiedostumaton, jonka tuhoavaa
voimaa he edustavat menestyksekkäästi, vallanpitäjät ovat hyvän
ja pahan tällä puolen, eikä ristiriidan lailla ole paikkaa heidän
logiikassaan.</i></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"> <span> </span><span> </span>–
Marcuse (37)</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Noin
50 vuotta myöhemmin Jean-Luc Nancy käsittelee kirjassaan
<i>Singulaarinen pluraalinen oleminen</i> (1996-20139 samaa asiaa –
ja jatkaa siitä mihin Marcuse jäi. Esipuheessa kirjansa 2013
laitokseen Nancy kirjoittaa viiltävän terävästi ja huomauttaa,
että Euroopan järjestäytyneellä kaaoksella ei ole tarjota
nuorisolleen sen enempää työtä, vieraanvaraisuutta kuin
aatteitakaan. Eurooppa on kadottanut kykynsä nähdä tulevaisuuteen
– ”siitä huolimatta, että kreikan<i> Európ</i><i>ē</i><i>
</i>tarkoittaa kauaskatseista”. Silti tämä ”kaukaisuus” ei
välttämättä ole kovin kaukana.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Tähän ”kaukaisuuteen”
sekoittuvat ”arabikeväät”, ”, kapitalismin ylikuumentumat ja
niiden synnyttämät Indignados-liikkeet, koko levoton maailma, jonka
merkittävät muutokset ja kuohunnat kulkevat käsikädessä niin
sanotun ”läntisen maailman” hajoamisen kanssa ja pikkuhiljaa
peittävät tämän ”läntisen maailman”alleen. Samalla ”läntinen
maailma” on kuitenkin jo kauan sitten ylittänyt ja peräti
kumonnut omat maantieteelliset rajansa. Yhtä lailla länsi on
ylittänyt, rääkännyt ja kalunnut loppuun oman perinteensä suuret
käsitteet: järjen, edistyksen, demokratian, kansakunnan, valtion,
lain ja tietenkin myös ”ihmisen”, ”taiteen” ja ”tieteen”.</i></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"> <span> </span><span> </span>–
Nancy</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Nancyn
mukaan käsite ”lähimmäinen” nostattaa nykyään vain
epäilyksen ja ivan tunteita. Vaikka alituisesti puhumme
”yhteisöllisyyden” tärkeydestä, halikulttuurin voimasta ja
”verkostumisen” autuudesta, mutta siitä huolimatta olemme vailla
ajattelua, jossa ”keskinäisyys” tai ”yhteisyys” edeltäisivät
singulaarista olemista. On ollut muita kulttuureja, kirjoitta Nancy,
jotka ovat olleet ehkä meitä raakalaisempia – ”enemmän pelolla
ja kivulla hallittuja” – mutta mikään niistä ei ole ollut
eurooppalaista kulttuuria ”surullisempi, värittömämpi tai
jähmeämpi”. Me saarnaamme mahtipontisesti <span style="font-style: normal;">”monikulttuuri</span><span style="font-style: normal;">suu</span><span style="font-style: normal;">t</span><span style="font-style: normal;">ta</span><span style="font-style: normal;">”,
</span><span style="font-style: normal;">vaikka se on </span><span style="font-style: normal;">m</span><span style="font-style: normal;">aailmassa
olemisen itsestäänselvä edellytys – ”</span><span style="font-style: normal;">sillä
ei pitäisi olla edes nimeä”</span><span style="font-style: normal;">
– me kaikk</span><span style="font-style: normal;">i </span><span style="font-style: normal;">olemme
”monikulttuurisia, moniälyllisiä ja monituntevia”.</span><i> </i></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Emme ole vielä sisäistäneet sitä,
miten ”olla” on määritelmällisesti monikollista ja täten
ainutkertaista. Tämä ainutkertainen monikollisuus tarkoittaa myös
sitä, että ”olemisella” ei ole olemusta: ”oleminen” on vain
teko, toimintaa, maailmaan ja maailmasta tulemisen teko. Maailman
aikaansaamisen teko ei ole jokin ensimmäinen teko vaan monien
asioiden, ruumiiden, kivien, kasvien ja sielujen ensisijaisuutta.
Tämä ensisijaisuus ei kuitenkaan tarkoita ensimmäisellä tai
keskeisimmällä sijalla olemista vaan sitä, että ensisijaisuutta
ei edellä mikään, sillä on mieletöntä ajatella, että jokin
edeltäisi ”olemista”.</i></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"> <span> </span><span> </span>–
Nancy</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Marcusen
kirjan alatosikkona on <i>Tutkielma Sigmund Freudin ajattelusta.</i>
Kirjoittaja toteaa, että psykoanalyyttisen teorian laiminlyödyin
kysymys on työn suhde sublimaatioon. Tässä kohdin psykoanalyysi on
antautunut täydellisen ketaralleen työn ”tuottavuuden
siunauksellisuuden ideologialle”. Freudilainen keskustelu on
keskittynyt pääosin luovaan työhön – siis taiteeseen –
välttäen näin ikävän aiheen eli ”välttämättömyyden
valtakunnassa” tehdyn vieraannuttavan ja orjuuttavan työn. </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">On
toki olemassa töitä, kirjoittaja toteaa, jotka tuottavat
”syvällistä libidinaalista tyydytystä” ja joiden tekeminen on
hauskaa. (Eikö tuosta pitäisi virkata huoneentaulu.) ”Erityisen
voimakasta tyydytystä ammatillinen työ tuottaa silloin, kun yksilö
on valinnut ammattinsa vapaasti.” Näin lainaa kirjoittaja Freudia
ja jatkaa, että aito taiteellinen työ näyttäisi perustuvan
torjunnasta vapaisiin viettiperustaisiin konstellaatioihin.
Sublimaatio viitattaessa taiteelliseen työhön kaipaa siis pikaista
uudelleenarviointia. </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Sivilisaation materiaalisen perustan
valanut ja sitä laajentanut työ on ollut pääosin vieraantunutta
työtä, raadantaa, joka on ollut tuskallista ja surkeaa – ja on
sitä edelleen. Tällainen työ ei juurikaan tyydytä yksilöllisiä
tarpeita ja taipumuksia. Raaka välttämättömyys ja voimankäyttö
pakottavat ihmiset tekemään sitä. Jos vieraantuneella työllä on
ylipäänsä mitään tekemistä eroksen kanssa, yhteydet ovat
väistämättä epäsuoria, ja eros on vieraantuneen työn yhteydessä
huomattavan sublimoitunut ja heikentynyt.</i></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"> <span> </span><span> </span>–
Marcuse</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Entä
”tavalliset” ihmiset, jotka ovat jo riemurinnoin alistuneet
tuottavan tuotannon rattaisiin ja työn orjuuteen, jota myös
vapaudeksi työhön kutsutaan. Edistyksen ja vaurauden myötä
ihmiset hylkäsivät sosialistisen vallankumouksen – sille ei enää
ollut tarvetta. Entä tämä Marcusen esteettinen kumous Eros ja
taide johtotähtenään. Kohtaako sekin nietzscheläisen aksioomaan,
jonka mukaan vain harvojen rohkeus yltää valistavaan ja valaisevaan
ajatteluun. Emme me ihmiset perimmältään ole typeriä, mutta
meillä on hillitön halu toimia typerästi – ja ajatella
typerästi.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Vapaille
ihmisille ei kannata puhua vapaudesta, toteaa Marcuse, ja nykyajan
ihmiset – työttömiä ja syrjäytyneitä lukuun ottamatta – ovat
vapaita. Yhtä järjetöntä on puhua torjunnasta seksin
kyllästämässä maailmassa, jossa miehet ja naiset nauttivat
täydellisestä seksuaalisesta vapaudesta. Tämä vapaus on kuitenkin
luomassa helvetin maan päälle, jatkaa filosofi. ”Inferno on
keskittynyt toistaiseksi kaukaisiin paikkoihin: Vietnamiin, Kongoon,
Etelä-Afrikkaan ja vauraan yhteiskunnan ghettoihin kuten
Missisippiin, Alabamaan ja Harlemiin. Näiden helvetillisten
paikkojen loimu valaisee kokonaisuutta.” Näin siis 1960-luvun
puolivälissä, mutta kuten filosofi ennusti inferno loimuaa lopulta
jo aivan naapurissa.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Marcusen mukaan vapauden ja orjuuden
liitosta on tullut ”luonnollinen” asia ja edistyksen työkalu.
Tuottavuus etsii yhä uusia kulutuksen ja tuhoamisen mahdollisuuksia
– niin sisäisestä kuin ulkoisestakin avaruudesta – vaurauden ja
näennäisen vapauden ylläpitämiseksi. <i>Eros ja sivilisaatio</i>
kirjan teesi on, että aloittamalla kaiken alusta ihminen voi välttää
kohtalon, jossa valtio luo hyvinvointia sodankäynnillä. ”Uusi
alku antaisi ihmiselle mahdollisuuden rakentaa tuotantokoneisto
uudelleen ilman herruuden ja löytöretkien psyykkisen perustan
muodostamaa maailmansisäistä askeesia.”</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Vapautumisesta tulee projekti, jonka
päämääränä on yllä kuvatun edistyksen kumoaminen.
Viettiperustaisten rauhaan ja tyyneyteen kohdistuvien tarpeiden
vapauttaminen – ”asosiaalisen” autonomisen Eroksen
vapauttaminen – edellyttää siis vapautumista tukahduttavasta
runsaudesta. Vapautuminen edellyttää edistyksensuunnan kääntämistä.</i></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"> <span> </span><span> </span>–
Marcuse</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Marcuse
manifestoi taiteen autonomia puolesta. Hyvä taide on toiseudessaan
aina kumouksellista, se avaa sellaisia mahdollisuuksia, jotka eivät
muutoin näy yhteiskunnan yhteisöllisyyden sumun läpi. Juuri siinä
on taiteen alkuperäinen voima. Osaksi yhteiskunnan instituutioita
sulautettu ”taide” – kuten Marcusen kritisoima sosialistinen
realismi – ei kykene valaisemaan kenenkään tietä, päinvastoin
se hämärtää ja pimentää lumeen tavoin. Niin tai näin, taide on
kuitenkin viimeinen näköalapaikka, jossa yhteiskunnan todellisuutta
voi edes yrittää kritisoida. </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Taiteen
autonomia tarkoittaa myös sitä, että taideteokset eivät ole
haltuun otettavissa osaksi käytännön elämää tai poliittista
jargonia. Ne ovat pysyvästi häiriötekijöitä – toiseuden ja
muutoksen tilassa. Taideteoksen kautta avautuva todellisuus saattaa
jo huomenna sulkeutua. Mitkään valmiit ajattelumallit tai opitut
teoriat eivät takaa taidekokemusta. Aivan oikein Marcuse
varoittaakin etsimästä taiteesta katharsista tai työkalua
ahdistuksen työstämiseen.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Siinä
missä Marcusen filosofian kumous epäonnistuu, epäonnistuu myös
nykypäivän taiteen kumous. Kun puoli vuosisataa on kulunut Marcusen
eetoksista, taide on yhä antautuneena ketarat pystyssä
yhteiskunnallisen spektaakkelin edessä. Taide – eritoten kuvataide
– on ryhtynyt osaksi viihdettä ja tavarantuotantoa. Tällainen
”helppo osallistuva taide” on mukavaa, tykättävää ja
peukutettavaa; se ei häiritse kenenkään päiväunia. Se tarjoaa
”yleisötyön” varjon alla lohdutusta ilmastokriisin, sodan ja
pandemian ahdistukseen. Näyttelyissä vaikea taide ohitetaan
harrastamalla muuta oheistoimintaa: urheillaan, tanssitaan,
soitetaan, taiotaan ja performoidaan paljain pyllyin.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Tämä transsendentaalinen tie tosin
etäännyttää meidät joksikin aikaa ilmiöiden kodikkaasta
piiristä ja olioiden elävästä läsnäolosta ja viivyttää meitä
abstraktien käsitteiden paljaalla kentällä – mutta mehän
pyrimme saavuttamaan tietämiselle varman pohjan, jota mikään ei
enää vavisuta, ja se, joka ei uskaltaudu todellisuuden
ulkopuolelle, ei koskaan valloita totuutta. </i></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"> <span> </span><span> </span>– Schiller (69)</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Idealistinen ja materialistinen
kritiikki hylkäävät suoritusperiaatteeseen liittyvän
vapauskäsityksen ja katsovat vapauden viittaavan uudenlaiseen
olemassaolon tapaan, joka kehittyy eksistentiaalisten tarpeiden
tultua universaalisti tyydytetyiksi. Lisäksi molemmat sijoittavat
vapauden valtakunnan välttämättömyyden valtakunnan tuolle puolen:
vapautta ei löydy ”olemassaolon kamppailusta” vaan sen
ulkopuolelta. Elämän välttämättömyyksien turvaaminen ja
hankkiminen eivät ole vapaan yhteiskunnan sisältö. Ne ovat
kuitenkin sen edellytys. </i></span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"> <span> </span><span> </span>–
Marcuse (227)</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Herbert
Marcuse: <i>Eros & sivilisaatio</i>, suom. Mika Rekola &
Sauli Havu, Vastapaino 2022.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Friedrich
Schiller:<i> </i><i>Kirjeitä</i> i<i>hmisen esteettisestä
kasvatuksesta, </i><span style="font-style: normal;">suom. Pirkko
Holmberg, Tutkijaliitto 2013.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-style: normal;">Jean-Luc
Nancy: </span><i>Singulaarinen pluraalinen oleminen</i><span style="font-style: normal;">,
suom. Viljami Hukka ja Anna Nurminen, Tutkijaliitto 2021.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-style: normal;"><br /></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihDFjVRMQ1Ui3nW7hL40_v8UfLGshFH913ReUJbT6Ob7aC3nvHCbffafVvUrqymhZnjjUcgrxSm2fkgLiR0PjlfhxsKEaTY_3cxO4Y_URODMiwgLaMrEgyjdPoEa1Jj9nvFRTD6e4vbUKkBbO1dkIGvhdY9fgZXNEgyFjMyrHptSX1Bqlb1-IS3_NvPA/s1000/Performanssiperse%20Kalevan%20navetta%20w.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="864" height="354" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihDFjVRMQ1Ui3nW7hL40_v8UfLGshFH913ReUJbT6Ob7aC3nvHCbffafVvUrqymhZnjjUcgrxSm2fkgLiR0PjlfhxsKEaTY_3cxO4Y_URODMiwgLaMrEgyjdPoEa1Jj9nvFRTD6e4vbUKkBbO1dkIGvhdY9fgZXNEgyFjMyrHptSX1Bqlb1-IS3_NvPA/w305-h354/Performanssiperse%20Kalevan%20navetta%20w.jpg" width="305" /></a></span></div><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"> ”<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Ja performoidaan paljain pyllyin.”
Performanssi Seinäjoen taidehallissa 2021. Kuva Raimo Tyni.
(FaceBook 27.11.2021)</i></span></span></p><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /><span style="font-style: normal;"><br /></span></span><p></p><span style="font-family: Georgia, serif;"><i></i></span><p></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-92117638122818015942022-11-18T05:22:00.006-08:002023-03-12T00:01:30.403-08:00FILOSOFIEN SOTA<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidJyVrFqcYfq55PlDrZzv3rH5syA3vFth_SiT76VtrHhYsHqJSk_XHs6jzRGpA90hGyKUyQTX-3yPENu7TNBMVn7qyZA5Gqs9KIly3yEjC-MFBfGFG9-kQ7dNHVG_pq3sQrjOxUD70I1O22GWYWlIQ0bgfNHthGIIsk4Ufk5apexV9tsufwRu6Oh2s6A/s1401/The%20Art%20of%20War%20w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1060" data-original-width="1401" height="281" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidJyVrFqcYfq55PlDrZzv3rH5syA3vFth_SiT76VtrHhYsHqJSk_XHs6jzRGpA90hGyKUyQTX-3yPENu7TNBMVn7qyZA5Gqs9KIly3yEjC-MFBfGFG9-kQ7dNHVG_pq3sQrjOxUD70I1O22GWYWlIQ0bgfNHthGIIsk4Ufk5apexV9tsufwRu6Oh2s6A/w372-h281/The%20Art%20of%20War%20w.jpg" width="372" /></a></div><br /><p></p><p></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<i>Älä koskaan aliarvioi ihmisen typeryyttä.</i></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
-- Yuval Noah Harari (2018)</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<i>Mutta nykypäivinä ei ole sotia. Mitä suurinta huolta pidetään
siitä, ettei kukaan rakasta ketään liiaksi. Ei ole mitään
sellaista kuin valtiollista eripuraisuutta, jokainen on oloutettu
sellaiseksi, että hän ei voi olla tekemättä muuta kuin juuri
sitä, mitä hänen pitääkin tehdä. Ja kaikki se, mitä hänen
pitää tehdä, on kokonaisuudessaan niin miellyttävää, niin
monille luonnollisille mielihaluille on annettu esteetön
liikkuma-ala, että ei ole mitään viettelyksiä, joita olisi
vastustettava. Ja jos joskus, jonkin onnettoman sattuman johdosta
tavalla tai toisella tapahtuisi jotakin epämiellyttävää… on
aina somaa, joka päästää lomalle ikävistä tosiasioista. </i>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– Aldous Huxley (1944)</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Me olemme
ajautuneet tilaan, jossa sota on läsnä – ollut jo jonkin aikaa –
ja mitä enemmän se on läsnä, sitä vähemmän sen hirvittävyydet
meitä koskettavat. Olemme valmiit ottamaan siitä osamme. Lisää
varustelua, tappokoneita – ohjuksia ja hävittäjiä – ja aidat
rajoille. Olemme heränneet jälleen eloon. Silmiimme on syttyneet
kipinät, eivätkä ne ole mitkään jouluvalot.
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Pasifistit ovat
kadonneet medioista ja tilalle ovat tulleet viilipyttymäisen
rauhalliset armeijan edustajat – nuo uudet rauhanlähettiläät.
1950-luvulta lähtien olemme veisanneet yhteen ääneen Suomen
puolueettomuuden virttä, Paasikiven ja Kekkosen linjaa. No,
sellaiset haihatukset katosivat yhdessä yössä. Olemme valmiit
Natoon ja mihin hyvänsä. Maksakoon mitä tahansa.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<i>Pasifismi oli nyt vain rutiininomaista ja satunnaista. Sitä myös
väheksyttiin, koska se oli aiemmin aliarvioinut fasismin uhan ja
koska se oli vuosisadan alusta lähtien edustanut viime kädessä
pelkkää sodan ”globalisoitumisen” voimatonta kääntöpuolta.
Pasifismi on nykyään pelkkä sisällötön habitus jonka moraali ei
jäsenny laiksi eikä varsinkaan politiikaksi.</i></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– Jean-Luc Nancy (1991)</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Yuval Noah Hararin
mukaan ihmiset hallitsevat maailmaa, ”koska he pystyvät tekemään
yhteistyötä paremmin kuin mikään muu eläin”. Yhteistyön
onnistumisen takana on ihmisten vilpitön usko sepitteisiin:
runouteen, propagandaan, trollaukseen. Niinpä, toteaa Harari,
runoilijat ja muut taiteilijat ovat ”vähintään yhtä tärkeitä
kuin sotilaat ja insinöörit”. Tämän vuoksi myös väärät ja
tuhoisat ajatukset tarrautuvat ihmisen tiedostukseen ja saa aikaan
näitä ”yhden yön kääntymyksiä” mihin tahansa uskoon tai
ideologiaan.
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<i>Me uskomme, että äänestäjät tietävät parhaiten ja että
yksilöiden vapaat päätökset ovat ylin poliittinen auktoriteetti.
Mutta mistä äänestäjä tietää, miten hänen tulisi valita?
Ainakin teoreettisesti äänestäjän tulisi kysyä neuvoa
sisimmältään ja seurata syvimpiä tunteitaan. Se ei ole aina
helppoa. Jotta saisin kosketuksen tunteisiini, minun on suodatettava
pois tyhjät propagandaiskulauseet, kierojen poliitikkojen loputtomat
valheet, ovelien PR-konsulttien aikaansaama hämäävä häly ja
maksettujen asiantuntijoiden oppineet mielipiteet.</i></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– Yuval Noah Harari (2017)</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Väkivallaton
maailma on osoittautunut mahdottomaksi. ”Ei edes sotilaallisen
väkivallan” kirjoittaa Wolfram Eilenberger teoksessa <i>Vapauden
tuli</i> (2021). ”Sillä ehdottoman väkivallaton yhteisöelämä
voi onnistua vain, jos ihmisten välisissä sosiaalisissa suhteissa
ei enää ole valtaeroja. Ja tällainen tilanne olisi puolestaan
mahdollista luoda ja ylläpitää vain mitä suurimmalla ja
totaalisimmalla sosiaalisella väkivallalla, jos sittenkään.”
Tässä Eilenberger kommentoi Simone Weilin synkkää
sodanfilosofiaa. Historian juoksussa on vain sattumaa, päätyykö
väkivallan käyttäjäksi vai uhriksi. ”Vasta kun silmät
avautuvat tälle, voi vallita kohtuus ja myötätunto, joka näyttää
tien ulos kuoleman ja tappamisen kierteestä.”</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<i>Yhtä säälimättömästi kuin väkivalta murskaa, yhtä
säälimättömästi se humalluttaa jokaisen jolla se on
hallinnassaan tai joka luulee sen olevan hallinnassaan. Kukaan ei
todella hallitse väkivaltaa. </i><i>(…) </i><i>Jos on totuus, että
jokainen on syntymästään saakka määrätty kokemaan väkivaltaa,
se on totuus jolta olosuhteiden mahti sulkee ihmisten mielet.
Voimakas ei ole koskaan ehdottoman voimakas eikä heikko ehdottoman
heikko, mutta kumpikaan ei tätä tiedä</i>.
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– Weil (1941)</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<i>Yletön väkivalta tulee näkyviin niiden käsitteiden funktiona,
jotka soveltuvat parhaiten sotaan yllyttämiseen, koska niistä on
kadonnut kaikki merkitys. Tämä johtaa pisteeseen, jossa molemmat
sotivat osapuolet sopeuttavat toimintatapansa ja elämäntapansa
sodan dynamiikkaan niin, ettei niitä enää voi erottaa toisistaan.
Tässä viimeisessä vaiheessa konfliktista tulee pelkkä
näennäiskonflikti. Sodan tavoitteena voi silloin olla vain itse
murhaaminen aina täydelliseen tuhoamiseen saakka. Ainoa asia, joka
tässä vaiheessa voi pysäyttää väkivallan orgian, on se, että
puuttuu murhaamiseen tarvittavia resursseja, raaka-aineita, tehtaita,
rakenteita – tai viime kädessä itse ihmisiä, joista on tullut
murhan raaka-ainetta.</i></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– Wolfram Eilenberger (2020)</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Filosofit ovat
pohtineet sodan oikeutusta aina Augustinuksesta lähtien. Tuomas
Akvinolaista seuraten on todettu, että sota kuuluu valtion
suvereniteetin piirin, joten se ei ole yksittäisten ihmisten asia.
Yksityiset ihmiset ovat vain sodan raaka-ainetta, ja halvinta
sellaista. Se on yhä tänä päivänä sodan etiikan ytimessä.
Nykyajan sodankäyntiä on pohtinut Jean-Luc Nancy esseessään <i>Sota
kaikesta huolimatta</i> (1991). Tosin tämäkin teksti on sidoksissa
kirjoitusajankohtaansa, jolloin oli meneillään Persianlahden sota
1990-91, kuten kirjoittaja alaviitteessä huomauttaa.
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Sodalle ja sodan
idealle (estetiikalle ja ties mille) lämpeneminen on jatkunut jo
hyvän tovin, kuten Nancy kirjoittaa. Ja meidän täytyy ottaa vastuu
siitä, sille juuri meillä on vastuu ajatella sitä. Sen
ajatteleminen on tärkeää tässä ja nyt. Se koskee koko maailmaa.
Nancyn mukaan meidän on selvitettävä, ”millaisen symbolisen
tilan huomaan voimme uskoa sen, mitä kutsumme vapaudeksi ja
ihmisyydeksi”.
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<i>Moraalisten, poliittisten ja tunteellisten tekijöiden lisäksi
”sota” sellaisena, kuin se nyt on palannut keskuuteemme, edustaa
pohjimmiltaan ja kaikessa arkaaisuudessaankin uudenlaista
todellisuutta. Toisin sanoen se, että ”sota” on tehnyt paluun –
ei ainoastaan sotatoimien kokonaisuutena vaan hahmona (Sota)
symbolisessa tilassamme – on kiistattomalla tavalla ainutkertainen
ilmiö, sillä se saapuu maailmaan, josta tällainen sotasymboliikka
oli jo lähestulkoon kadonnut.</i></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– Nancy (1991</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Mitä ”sota”
tarkalleen ottaen on ja mitä se on nyt, kysyy Nancy ja jatkaa, että
nämä kysymykset on pakko esittää. Miten on mahdollista, että
valtioiden väkivallankäyttö, jonka oikeutus jo pitkään oli
kyseenalaistettu, nähdäänkin yhtäkkiä absoluuttisena
suvereniteettina. Pitkään sota sai piilotella menneissä
nationalismin muodoissa, ”ja samalla sen suvereeniuden loisto
tuntui himmenevän”. ”Yllättävää on se, että sodan ajatus on
jälleen toivotettu tervetulleeksi (en tiedä, miten asian voisi
paremmin ilmaista).”
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Nykyään
nationalismi tunkee esiin kaikkialta. Nancyn mukaan se on
pateettisesta ylimielisyydestään huolimatta kutsumukseltaan ja
päämääriltään hämärää. ”Demokraattisten arvojen tai
normien maailmanlaajuinen tunnustus tapaa toki hillitä tällaista
identiteettien ja suvereeniuksien julistamista.” Jatkuvan
järjettömän sotimisen voisi lopettaa vain maailmanvaltio, jolla
yksin olisi oikeus sotakoneisiin ja suvereniteetti sodan
julistamiseen. Monet ovat sellaista yhden valtion utopiaa
ehdotelleet. Mutta kuten Nancy huomauttaa, sellaista valtiot tai
kansat ylittävää demokratiaa ei vielä ole olemassa.
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<i>On olemassa vain sellainen oikeusjärjestys, jonka katsotaan
reunustavan kansallisvaltioita ja joka on epävarma perustansa
universaaliudesta ja sangen varma siitä, ettei sillä ole
suvereeniutta. Niin sanotun ”kansainvälisen” oikeuden ongelma
piilee juuri sen ”välisyydessä”, tässä välissä: sitä ei
voi käsittää muuten kuin tyhjänä tilana, jossa ei ole lakia eikä
myöskään minkäänlaista ”yhteiseksi tulemista” (jota ilman
lakia ei voi olla), mutta joka on varmasti sekä
teknis-taloudellisten verkostojen että suvereenien valvonnan
jäsentämä.</i></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– Nancy (1991)</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<i>Mikään olemassaoleva filosofia ei nimittäin pysty selittämään
tyydyttävällä tavalla tätä poikkeuksen logiikkaa, siis
”suvereenin” ”laittomuutta”. Tällä hetkellä vallalla oleva
uuskantilainen humanismi lupaa aina uudelleen ja uudelleen tuoda
moraalin mukaan politiikkaan, mutta samalla se vain aseistaa lain
politiikalla, joka on yhä vailla moraalia. </i>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– Nancy (1991)</p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;"><br /></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Nancy huomauttaa, että kirjoitusajankohta oli 1995, jolloin hän
listasi ”valtionsisäisiä, alueellisia, ylikansallisia,
kulttuurillisia, uskonnollisia, etnisiä ja historiallisia”
identiteettejä, jotka aiheuttivat (ja aiheuttavat) verisiä
konflikteja. Olivatpa ne sitten ”legitiimejä tai ei-legitiimejä,
todellisia, myyttisiä tai fantasmaattisia, itsenäisiä tai muiden
poliittisten, taloudellisten tai ideologisten valtaryhmien
välineellistämiä”, ne olivat (ja ovat) yhtä tuhoisia.
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<i>Tällainen on ”maa”, jota me väitämme ”asuttavamme”.
Asuttamamme maa edustaa kaikkea muuta kuin ihmisyyden jakamista. Se
on maailma, joka ei pysty muodostamaan maailmaa, se kärsii maailman
puutteesta, maailman mielekkyyden puutteesta. Se on loputon lista, ja
vaikuttaa siltä kuin olisimme velvollisia vain pitämään loputonta
kirjaa ilman minkäänlaista lopputulemaa. Se on litania, siis
rukous, mutta se on puhtaan tuskan ja kadotuksen rukous, jatkuvaa
miljoonien pakolaisten, karkotettujen, piiritettyjen, silvottujen,
nääntyvien, raiskattujen, erotettujen, ulossuljettujen, maanpakoon
joutuneiden ja ulosheitettyjen vaikerrusta. (…) Puhun
myötätunnosta, mutta en tarkoita sääliä, joka säälii itseään
ja ruokkii itseään. Myötätunto on tartunta, se on sitä, miten
olemme kosketuksissa toinen toisiimme tässä sekasorrossa. Se ei ole
altruismia eikä samaistumista vaan raaka vierekkäisyyden ravistus.</i></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– <span style="font-family: Source Serif Pro, serif;">Nancy (2013)</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Kaikkien 1960-luvun hippiäisten suosikkifilosofi Herbert Marcuse
julkaisi jo 1955 kirjansa <i>Eros & sivilisaatio </i>(suom.
2022), jossa hän
etsii vaihtoehtoa niin oikeistolaiselle kuin vasemmistolaisellekin
kapitalismille. Jos ja vain jos ihmiskunta olisi kohottanut
johtotähdekseen Eroksen ja esteettisen elämänasenteen, ihmisen ei
olisi tarvinnut alistaa toista ihmistä orjakseen eikä käydä
lainkaan sotia. Mutta olisiko se ollut taloudellisesti tai
muutoinkaan mahdollista? Marcuse vastaa, että jo kauan kehittyneen
teollisen yhteiskunnan saavutukset ovat antaneet ”ihmiselle
mahdollisuuden kääntää edistyksen suunta”.</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Kohtalokas side
taloudellisen tuottavuuden ja viettien torjuntaan keskittyvän
vapauden riiston välillä olisi voitu lopullisesti murtaa. Nykyinen
kapitalistinen elämismaailma perustuu jatkuvaan taloudelliseen
kasvuun ja luonnon riistoon, jota ylläpidetään alati kiihtyvällä
turhan tavaran tuotannolla ja häikäilemättömällä ostovoiman
säätelyllä. Käytössä ovat kaikki mahdolliset alistamisen ja
orjuuttamisen muodot. Joten tekemistä riittää, kuten Marcuse
kirjoittaa, jos tästä härvelistä aiotaan saada elinkelpoinen
malli.
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Mutta mikä
karmeinta tällainen talous- ja elämisjärjestelmä vaatii
säännöllisin väliajoin sotaa ja sotaan valmistautumista
rattaittensa vauhdittamiseen. Ja tätä taipumusta sotaan ei näytä
olevan mahdollista estää kuin vahvalla painostuksella, paluu
”normaaliin” ei Marcusen mukaan onnistu ilman vakavaa kriisiä
sekä laajakantoisia taloudellisia ja poliittisia muutoksia.
”Järjestelmän haavoittuvaisin kohta löytyy sieltä, missä se
osoittaa raainta voimaansa: eskaloituvasta sotilaallisesta
potentiaalista, joka näyttäisi edellyttävän ajoittaista
aktualisoitumista aina entistä lyhyempien rauhan- ja
valmistautumisjaksojen välein.”</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<i>Sodan ja sotilaallisten väliintulojen vastustaminen osuu siis
tätä nykyä yhteiskunnan perusrakenteisiin. Kapinaa käydään
tahoja vastaan, joiden taloudellinen ja poliittinen ylivalta
edellyttää sotilaallisen järjestelmän jatkuvaa (ja laajenevaa)
uusintamista. Lisäksi kapina suuntautuu tämän uusintamisen
kerrannaisvaikutuksiin sekä poliittisiin toimenpiteisiin, jotka
tekevät sen välttämättömäksi. Vallanpitäjien etuja ei ole
vaikea tunnistaa, eikä heitä vastaan käyty sota edellytä
ohjuksia, pommeja ja napalmia. Se edellyttää jotain, jonka
tuottaminen on huomattavasti vaikeampaa:sensuroimattoman ja
manipuloimattoman tiedon ja tietoisuudenleviämistä.</i>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– Marcuse</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"> Lisäluettavaa:</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Kotilainen, Noora
& Susanna Hast (2021): <i>Suomi ja kriittisen
militarismitutkimuksen tarve.</i> Kosmopolis, 51(4), 27–45
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><a href="https://taju.uniarts.fi/bitstream/handle/10024/7490/Kotilainen_Hast_Suomi_ja_kriittisen_militarismitutkimuksen_tarve_Final_draft.pdf">https://taju.uniarts.fi/bitstream/handle/10024/7490/Kotilainen_Hast_Suomi_ja_kriittisen_militarismitutkimuksen_tarve_Final_draft.pdf</a>?</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Aldous Huxley:
<i>Uljas uusi maailma</i>, suom. I. O. Orras, Tammi 1944.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Yuval Noah Harari:<i>
</i><i>Hom</i><i>o</i><i> Deus</i>, suom. Jaana Iso-Markku, Bazar
2017.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Yuval Noah Harari:
<i>21 oppituntia maailman tilasta</i>, suom. Jaana Iso-Markku, Bazar
2018.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Jean-Luc Nancy:
<i>Sota kaikesta huolimatta </i><span style="font-style: normal;">(1991)</span><span style="font-style: normal;">,</span>
teoksessa<i> Singulaarinen pluraalinen oleminen</i>, suom. Viljami
Hukka ja Anna Nurminen, Tutkijaliitto 2021.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"> Wolfram
Eilenberger: <i>Vapauden tuli, </i><i>Filosofian pelastus synkkinä
aikoina 1933-1943)</i>, suom. Tommi Uschanov, Siltala 2021.</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"> Herbert Marcuse: <i>Eros & sivilisaatio</i>, suom. Mika Rekola &
Sauli Havu, Vastapaino 2022.</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><br /><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9X9HVlC_mXhDKgFp1fJRCn1BjzoOtxsCCowzHkcFS4Mh7a2Gy7vyKBsKudxOiccbvZrqEgo7UbxPqyqwv3uGShlmgKr_US0LFpf9IUsQN3OVcgKMFGTjXRqeadBEJYIXVV-Kyv764kFshJS2RwLGoQDFnl8Wf_cL9wEahhwUWxuTrquAuSe6HNIdubg/s1307/NANCY%201%20w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="1307" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9X9HVlC_mXhDKgFp1fJRCn1BjzoOtxsCCowzHkcFS4Mh7a2Gy7vyKBsKudxOiccbvZrqEgo7UbxPqyqwv3uGShlmgKr_US0LFpf9IUsQN3OVcgKMFGTjXRqeadBEJYIXVV-Kyv764kFshJS2RwLGoQDFnl8Wf_cL9wEahhwUWxuTrquAuSe6HNIdubg/w404-h264/NANCY%201%20w.jpg" width="404" /></a></div><br /><p><br /></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-53979487855111403532022-10-12T01:14:00.005-07:002023-12-17T06:27:42.922-08:00EI KAI HERRA TANNINEN LASKE LUIKURIA<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMXsmzh5vSPRIXMSUNhACe68CEn0bXd5XRVNj35GkxG27YHTYksAf8MB8Zer5uhC5oK_O0m-b1AjoUCgiN-j_UqyvOfIWXz19f-6D-Cu1w-wimWbwaZKtPqxGTjdcTHkI5TUdgl9Mczce4ZnqiBsJlFqAc2MT7Rlcs3Z1ZcSisrDFVrHsAeF7_PVpK5on7/s1979/Tanninen%203%20w.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1147" data-original-width="1979" height="242" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMXsmzh5vSPRIXMSUNhACe68CEn0bXd5XRVNj35GkxG27YHTYksAf8MB8Zer5uhC5oK_O0m-b1AjoUCgiN-j_UqyvOfIWXz19f-6D-Cu1w-wimWbwaZKtPqxGTjdcTHkI5TUdgl9Mczce4ZnqiBsJlFqAc2MT7Rlcs3Z1ZcSisrDFVrHsAeF7_PVpK5on7/w418-h242/Tanninen%203%20w.jpg" width="418" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Ennen avajaisia. Yksityisnäyttely,
Galleria Kluuvi, Helsinki 1973. </i></span>
</p><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><p align="left" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;"> – <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Antakaa
paperia, niin pyyhin ja kirjoitan</i></span></span></p><p></p><p align="left" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Siunatkoon,
et kai tee niitä samaan paperiin, huikkaa</i></span></span></p><p align="left" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i> naapurinrouva
ruusupuskasta.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Tutustuin Ilkka-lehden
kulttuuritoimittaja Lasse Rauhalaan Vaasassa syksyllä 1974. Olin
pitänyt edellisenä vuonna ensimmäisen yksityisnäyttelyni Kluuvin
Galleriassa Helsingissä ja saanut saman tien näyttelykutsun
kotimaakuntaani. Vaasan taidehallissa kävi yllättävän paljon
väkeä, vaikka ei kai minua kukaan tuntenut – eikä varsinkaan
oudon abstrakteja maalauksiani. Joitakin vaasalaisia taiteilijoita
olin tavannut Suomen Taiteilijaseuran kokouksissa, joten siltä osin
tunnelma oli kotoinen. Carl Wargh oli ystävällisesti tarjonnut
näyttelyn ajaksi majapaikakseni Rantakadun ateljeemurjunsa. </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Jo
ennen avajaisia sisään purjehti Vaasa-lehden legendaarinen
kriitikko ja tyylikäs kulttuuripersoona Sirkka Högström, joka
otsikoi juttunsa letkeästi <i>Entäs Seppo–Juhannus</i>.
Kritiikissään Högström totesi, että ”pelkkä realismi ei ole
jumalansanaa, vaikka se onkin päivän muotihuuto”. Mutta jatkoi,
että Tannisen on kyllä parempi pysyä toistaiseksi Helsingissä
”viileän objektiivisine maalauksineen”. Joskus seuraavalla
viikolla ilmestyi taidehalliin tummapukuinen hieman vinosti kävelevä
langanlaiha herrasmies. Paikalle osunut Veikko Takala kuiskasi, että
se on Ilkan Lasse Rauhala, tiukka ja ankara kriitikko.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Rauhalan
ehdotuksesta lähdimme tekemään haastattelua maineikkaaseen
ravintola Kotiin, jossa paikalliset kulttuuri-ihmiset olivat kuin
kotonaan. Tulin mainiosti toimeen kohteliaan Rauhalan kanssa, vaikka
hänen hiljainen äänensä hukkui välillä ravintolassa
mellastavien vaasalaisten mölyyn. Artikkelissaan <i>Tannisen kuviot
ja viivarytmit</i> Rauhala sanoi ”nuorella taiteilijalla olevan
sangen määrätietoinen ote työhönsä”. ”Tanninen ei havainnoi
ulkoista todellisuutta eikä tulkitse sisäisiä tuntojaan. Hän
sommittelee ankaran objektiivisesti. Viiva ja neliö, siinä
elementit, joissakin töissä myös väri – jos kohta niukka.”</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgns8eeVVZOnpIUOMUDZGMzvRplZI0bWIBf2hFrl0XoRRDt02kaG7hprfCksxq1rBUA6d4ONHddMEm64dqBxjCu7PyNteoetarIZW7ttacLcbrCogB_yJYu10rE7nqumQx4So7IvqhW0sE1b2UjwAVw2pDh6JCVfQFzub2Psqny-Fd1XWJaCVkJV-cVVTGd/s1155/Tanninen%205%20w.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1102" data-original-width="1155" height="305" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgns8eeVVZOnpIUOMUDZGMzvRplZI0bWIBf2hFrl0XoRRDt02kaG7hprfCksxq1rBUA6d4ONHddMEm64dqBxjCu7PyNteoetarIZW7ttacLcbrCogB_yJYu10rE7nqumQx4So7IvqhW0sE1b2UjwAVw2pDh6JCVfQFzub2Psqny-Fd1XWJaCVkJV-cVVTGd/s320/Tanninen%205%20w.jpg" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span>
<p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>"V Bienal Internacional de Arte
de Ibiza" – Ibizan V kansainvälinen biennaali, Ibiza 1973. –
Kuvassa yksi biennaalissa olleista maalauksista ("Contra el
dolor del Surrealismo", 1972), joka katosi myöhemmin biennaalin
kiertonäyttelyssä Espanjassa. Ehkä se yhä jossakin
tuntemattomassa paikassa maailmoi vapautusta surrealismin
ahdistuksesta.</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Teoksiani oli valittu myös Ibizan
kansainväliseen biennaaliin 1973. Olin tuolloin 25-vuotias
"jokakuka", joka oli Pahajoen vinttikammiosta heitetty
epämääräisten Helsingin opintojen myötä taidemaailmaa
kiertävälle radalle. Erityisesti ovat mieleen jääneet Raimo
Heinon Taideakatemian koulussa pitämät taiteenfilosofian luennot.
Yhä uudelleen oli (ja on) kysyttävä, onko taiteen esittävyyden
lumeen takana jotakin syvällisempää, joka koskettaisi suoraan
ihmissielua.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcZ-1cZ52YC3-nWrUu4eyKQxllxpgmPQDPhTpkP3SxAMJ792pZGGt4QO7_rp3XBah9pugs29rIKcsv2N9Hw53DOEtBxw8LhBe2jkDB7pocfOFLO-NVvtXH-LD4Q1-UCFjb7dQiBX5CjKP8MH9hSL505llFRZeS6yns974K2pFOaxiqPOfJHnANXrhKYDXo/s1201/Taideakatemia%201%20fin%20w.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="1201" height="202" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcZ-1cZ52YC3-nWrUu4eyKQxllxpgmPQDPhTpkP3SxAMJ792pZGGt4QO7_rp3XBah9pugs29rIKcsv2N9Hw53DOEtBxw8LhBe2jkDB7pocfOFLO-NVvtXH-LD4Q1-UCFjb7dQiBX5CjKP8MH9hSL505llFRZeS6yns974K2pFOaxiqPOfJHnANXrhKYDXo/w345-h202/Taideakatemia%201%20fin%20w.jpg" width="345" /></a></div><br /><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Suomen Taideakatemian koulu,
maalausluokka, Helsinki 1968.</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Vapaan taiteilijan elämää uhkasi
armeija. Ministeriön virkamies ilmoitti ystävällisesti, että
ahkeran näyttelytoimintani aiheuttamat lykkäykset olivat viimeinkin
tapissa, ja minun oli aika lähteä suorittamaan
kansalaisvelvollisuuteni. Pääesikunnassa minut todettiin epävakaana
persoonana nipin napin siviilipalveluun kelpaavaksi. ”Jos sinulle
antaisi aseen, ampuisit varmaan itsesi”, totesi kuulusteluja
johtanut majuri Pärre Förars (ent. iskelmätähti). Olin samaa
mieltä; olinhan russellini tarkoin lukenut pasifisti. </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Niinpä
sitten päädyin siviilipalvelusmieheksi Seinäjoen Keskussairaalaan,
jossa muutamassa päivässä pätevöidyin arkiston ja monistamon
hoitajaksi. Seinäjoki oli täysin vieras paikka, olin käynyt siellä
vain ohikulkumatkalla. Kaupunki oli kolkohko ja nurkkakuntainen,
kuvataiteen kohdalla oli suuri musta aukko. Tylsempää paikkaa ei
olisi osannut kuvitella. Mutta poiskaan ei päässyt; olimme
muuttaneet koko perhe Seinäjoelle. Vaimoni sai opettajan pestin,
siitä huolimatta kansalaisvelvollisuuden suorittaminen ajoi yhä
vain ahtaammalle.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtbZPOGyi6zfSZX9YbRXQm-mlGKWHXSJr4fAiNBh5cbPfDLyJUCHlZIMyIzIdPxwrsqRsYrIRfY_kQsiKYnTSyDO5gVXdBBabdPVBksNAUVpAlEJcpx90pUVKJQg4a5wbdnlbmWuo2lH7NjC7EdgieqxQQVP51lqT7p_ilCNLpAT_Y_Z7xlEZXb0FfxH0x/s1020/Tanninen%204%20B%20w.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="671" data-original-width="1020" height="231" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtbZPOGyi6zfSZX9YbRXQm-mlGKWHXSJr4fAiNBh5cbPfDLyJUCHlZIMyIzIdPxwrsqRsYrIRfY_kQsiKYnTSyDO5gVXdBBabdPVBksNAUVpAlEJcpx90pUVKJQg4a5wbdnlbmWuo2lH7NjC7EdgieqxQQVP51lqT7p_ilCNLpAT_Y_Z7xlEZXb0FfxH0x/w350-h231/Tanninen%204%20B%20w.jpg" width="350" /></a></div><br /><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Maalauksia sarjasta "Tathata".
Kuvan veistokset Kimmo Pyykkö. "Młoda sztuca finska
–Suomalaista nykytaidetta", Zacheta, Varsova 1977.</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Oli ryhdyttävä keksimään jotakin
toimeentuloa. Kirjoitustaitoinen ihminen tulee aina toimeen,
sanottiin. Olin kirjoittanut satunnaisesti kuvataiteesta eri
julkaisuihin. Olin julkaissut myös ”avantgardistisia” runoja ja
saanut WSOY:n palkinnonkin. Mutta ne rahat olivat viheltäen menneet.
Sitä paitsi edistykselliset tahot haukkuivat kirjani maan rakoon –
ja vaativat jälleen kerran ampumistani. Tässä vaiheessa törmäsin
taas Lasse Rauhalaan. Neuvottelimme hartaasti paikallisessa krouvissa
ja päädyimme sopimukseen, että kirjoitan Ilkkaan sarjan
artikkeleita modernista taiteesta. </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Rauhala
kutsui minua joko lyhenteellä SJT (Äsjiitee) tai virallisesti herra
Tanniseksi. Varsinkin silloin kun hän epäili tekstini karanneen
turhan kryptiseksi ja runolliseksi. Hän saattoi tokaista, ”ei kai
herra Tanninen laske luikuria”. Epäilys oli aiheellinen. Taiteesta
kirjoittaminen on mitä suurimassa määrin luikuria. Ei ole
sellaisia faktoja tai kivijalkaa, johon taiteen olemuksen voisi
perustaa. Taide on aina muualla. Kiertoteitä myöten sanat saattavat
kuitenkin viedä sinne, missä taiteen visiot puhuvat sanatonta
kieltään – jossa ilmiöt ilmentyvät. </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kirjoitin
muutamassa kuukaudessa Ilkkaan esittelyt merkittävimmistä uuden
taiteen ismeistä – ja niitähän riitti. Palaute oli positiivista,
joten uuttakin kirjoitettavaa tarjottiin. Kesken siviilipalvelukseni
avattiin Varsovassa laaja suomalaisen taiteen näyttely (jossa
itsekin olin mukana). Siviilipalvelusmies ei voi matkustaa
ulkomaille, mutta sairaalan johdon myöntämällä väliaikaisella
”esteettömyystodistuksella” sain luvan poistua maasta edustamaan
maatani näyttelyn avajaisissa. Kirjoitin näyttelystä laajan
katsauksen Ilkkaan. Ja tulin vielä takaisinkin. </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUNvhElA09ON212nQhG1TxTOMOuR1YAN-lMMcxjQGZ3Z71_iotzY_yRpXkUpNTuLO6X3NyqvMyUk0_XhkSRefKvQ7zKMKlRWUHE2VHUh7kVc-YkITZArmdbpL_n8kxziH56QpwcJWMhUeouvhj1KN8rWPBNdJbvDdzlMB4KJSZtInu1Of9fYJjrG4bmW4R/s1529/Tanninen%206%20B%20w.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1064" data-original-width="1529" height="275" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUNvhElA09ON212nQhG1TxTOMOuR1YAN-lMMcxjQGZ3Z71_iotzY_yRpXkUpNTuLO6X3NyqvMyUk0_XhkSRefKvQ7zKMKlRWUHE2VHUh7kVc-YkITZArmdbpL_n8kxziH56QpwcJWMhUeouvhj1KN8rWPBNdJbvDdzlMB4KJSZtInu1Of9fYJjrG4bmW4R/w395-h275/Tanninen%206%20B%20w.jpg" width="395" /></a></span></div><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Työhuone, Kivirikon taidetalo,
Seinäjoki 1982. – Vuokrasin työtilat Kivirikon talosta (ent.
sairaalan ylilääkärin talo). Samaan aikaan olin stipendiaattina
Italiassa (1982-1983), joten "residenssi" jäi ensin
tyhjilleen. Joten sain häädön talosta lähes saman tien. Sain
kuitenkin jatkaa työskentelyä talossa "toistaiseksi",
kunhan vuokrani maksaisin.</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i> </i></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Lasse Rauhala jäi eläkkeelle ja Aino
Mäki-Mantila tuli kulttuuritoimituksen johtoon. Mäki-Mantila
värväsi minut Ilkan freeelance-taidekriitikoksi tarjoten
sopimuksen, josta ei voinut kieltäytyä. Selvisin ensimmäisistä
kirjoitustehtävistä ilmeisen hyvin, joten sain pian mahdollisuuden
kirjoittaa Vincent van Gogh -retrospektiivista Amsterdamissa.
Selvisin siitäkin kunnialla. Lupasin kirjoittaa kolme vuotta, mutta
siinä vierähti 17 vuotta. Jopa työskennellessäni kuvataiteilijana
ulkomailla tein ohessa juttuja ja lähetin ne postissa Ilkkaan.
Iltapuhteen koittaessa jossain Rooman kujilla tuli mieleen, että
kirjoitetaanpa juttu Ilkkaan. </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kriitikon
työn jälkeen jatkoin vielä vuosikaudet lehden kolumnistina.
Kaikkiaan kirjoitin Ilkkaan ja Ilkka-Pohjalaiseen viidellä
vuosikymmenellä. Siis viidellä vuosikymmenellä. <i>Onko joku
pannut paremmaksi, tekisi mieli kysyä.</i> Yksi satunnaisesti käteen
osuva Ilkan artikkeleistani oli Lasse Rauhalan tilaama Tie musta kuin
puukon terä (1982). Otsikko oli kai Lassen keksintöä. Teksti
käsitteli Antti Maasalon lanseeraamaa megalomaanista
yhteispohjoismaista ympäristötaiteen tapahtumaa Lehtimäellä.
Siitä voidaan sanoa vain, että se olisi voinut nostaa
Etelä-Pohjanmaan kansainvälisiin kuvataiteen sfääreihin – jos
vain olisimme ymmärtäneet. Mutta emme me ymmärtäneet.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ehkäpä
juuri siksi tie oli musta kuin puukonterä, kun poistuimme
lopullisesti Lehtimäen sorakuopilta, kukapa sen muistaisi. Yhdistin
tekstiin zen-runoilija Shinkichi Takahashin runoja, joita olin
iltapuhteilla suomentanut. Lisäsin juttuun vielä lyhyen Takahashin
esittelyn – runoilijahan oli Suomessa täysin tuntematon.
Kääntämäni runot ovat ainoa asia, mitä tuosta ajasta on enää
jäljellä. Yritän yhä päivittäin muistaa tekstin yksinkertaisen
viisauden: ”Zen ei opeta, että ei pitäisi katsoa minne on
menossa. Se vain opettaa, että menemisen päämäärää ei ole
korotettava siinä määrin kulloistakin olotilaa tärkeämmäksi,
että itse kulkeminen menettää merkityksensä.”</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Lumituuli</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><br /></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Ei ole enempää nähtävää</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>kuin lumi nandinin lehdillä,</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>jonka alla punasilmäinen jänis</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>lojuu jäätyneenä.</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><br /></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Ja nyt kun ei ole enää valoa</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>jäniksen ruumiin vaiheilla</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>kasvosi ovat yhtäkkiä laajat</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>kuin maailmankaikkeus.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Shinkichi Takahashi (suom. SJT)</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif; font-size: 16px;">Shinkichi Takahashi: </span><i style="font-family: Georgia, serif; font-size: 16px;">After</i><i style="font-family: Georgia, serif; font-size: 16px;">i</i><i style="font-family: Georgia, serif; font-size: 16px;">mages – Zen </i><i style="font-family: Georgia, serif; font-size: 16px;">Poems</i><span style="font-family: Georgia, serif; font-size: 16px;">, translated by Lucien Stryk & Takashi Ikemoto. A Doubleday Anchor Book, 1972.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif; font-size: 16px;"><br /></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><i>– Ilmestynyt Seinäjoen varrelta -julkaisussa, Seinäjoen Historiallinen Yhdistys 2023.</i></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif; font-size: 16px;"><br /></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfEceN6k4w3u8mYNkHm-2XaWtg0V35ozzGbdL80epd9dcR4aT-mnZ2yjEp-t-NpUawiY2N47llbwOkNhqs2DwCKhj0oZT9AGIJSMDX7xPLSbLVZ6_2nPfXjJZuTrQLoLwPdnxchUHxHPyM7cdkg9JC1bPwtzPUl5MgEN_fGRjk1qtgoLRK2-7Pqmvjfw/s2234/VAASA%201.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2234" data-original-width="1908" height="353" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfEceN6k4w3u8mYNkHm-2XaWtg0V35ozzGbdL80epd9dcR4aT-mnZ2yjEp-t-NpUawiY2N47llbwOkNhqs2DwCKhj0oZT9AGIJSMDX7xPLSbLVZ6_2nPfXjJZuTrQLoLwPdnxchUHxHPyM7cdkg9JC1bPwtzPUl5MgEN_fGRjk1qtgoLRK2-7Pqmvjfw/w303-h353/VAASA%201.jpg" width="303" /></a></div><br />
<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-35426407362179224722022-09-12T23:02:00.001-07:002022-09-14T05:30:52.613-07:00SIVUOIREENA TODELLISUUS<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjIFw4syE3KXMauds2iCXB4UhNmDFt-qRROuujMqbkRJvNMzsLRDyYX7Tvlbf3b4KK0WeDdQrenP_rK0WGLT1BpkBLJk4cGLxXs8M3u6AWwiN0ViXHPNWY0QlM_B4LLVENKTz6qr-c1bza_ABBH14pZqJBwVtv-qsBfuQQ5cxMbdSWyjSRPuQovB29tg/s1640/SOCLE%20fin.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="1640" height="175" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjIFw4syE3KXMauds2iCXB4UhNmDFt-qRROuujMqbkRJvNMzsLRDyYX7Tvlbf3b4KK0WeDdQrenP_rK0WGLT1BpkBLJk4cGLxXs8M3u6AWwiN0ViXHPNWY0QlM_B4LLVENKTz6qr-c1bza_ABBH14pZqJBwVtv-qsBfuQQ5cxMbdSWyjSRPuQovB29tg/w411-h175/SOCLE%20fin.jpg" width="411" /></a></div><br /><p></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><br /></span></i></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><br /></span></i></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><br /></span></i></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><br /></span></i></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<i><span style="font-family: Liberation Serif, serif;">P</span><span style="font-family: Liberation Serif, serif;">iero
Manzoni: Socle du Monde – Maailman perustus. (1961) </span><span style="font-family: Liberation Serif, serif;">Kuvankäsittely
SJT.</span></i></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><br /></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Yritämme
turhaan murtautua ulos ideologisesta unesta avaamalla silmämme ja
pyrkimällä näkemään todellisuuden sellaisena kuin se on.</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Slavoj
Žižek</span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kirjoituksessaan
<i>F</i><i>antasia todellisuuden tukena</i> (1989/2005) Žižek
kirjoittaa lacanilaisesta teesistä, jonka mukaan vain unessa –
fantasiassa – pääsemme lähelle todellisuutta tai ainakin lähelle
reaaliseen (todellisuuteen) heräämistä. Lähelle mutta emme
kuitenkaan aivan perille saakka – sillä reaalisen todellisuuden
tositotisille kankaille emme pääse milloinkaan. Saman tien
kirjoittaja varoittaa, ettei pidä kuitenkaan luulla elämän olevan
”silkkaa unta” tai kokemamme ”todellisuuden vain illuusiota”.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Normielämässä
elelemme mukavasti ”illusorisessa todellisuudessa”, joka on
intersubjektiivisen tietoisuutemme synnyttämä ihannetila –
toiveiden maailma ja valtakunta. Tuon maailman suojamuureja harvoin
mikään rikkoo. Mutta kuten kirjoittaja varoittaa, jokin
murtumakohta (virus, vilustuminen tai mikä lie) saa meidät
toisinaan sairastumaan fantasiaan, jonka sivuoireena tai jälkitautina
saamme riesaksemme kiusallisen pätkän reaalitodellisuutta. Onneksi
se menee nopeasti ohi – vain harvoille siitä koituu suurempaa
haittaa.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Tyyssijojen
ylle kohoavana menettää tyyssijansa </i></span></span>
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>hän,
jolle olematon aina on olemassa </i></span></span>
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>uskalluksensa
tähden.</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Älköön
tulko kotilieteni ääreen se,</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>älköönkä
tietämiseni tulko osalliseksi sen luuloista,</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>joka
tällaista saa aikaan.</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Sofokles
(<i>Antigone</i>)</span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tästä
palautuu mieleen Leonardon huomio, että värit ovat kylläisimmillään
varjon rajamailla, kun hämärän henget ovat jo liikkeellä. Goethe
oli tehnyt saman huomion ja päättyi hurjaan ajatukseen, että värit
syntyvät juuri pimeyden ja valon voimien taistosta. Omissa
kokeiluissaan Goethe vakuuttui (aivan turhaan) että kaikki värit
eivät kuitenkaan voi sisältyä valkoiseen valoon, sillä
minkälaisessa maailmassa valo voisi olla itseään tummempaa –
ehkä jopa silkkaa pimeyttä. Mutta kokemuksesta tiedämme, että
pilvettömän keskipäivän kirkkaudessa väritkin ovat vain kalpea
aavistus todellisesta voimastaan.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Žižek
antaa ymmärtää, että ”naiivin realisminkin” harhaisessa
maailmassa on aina olemassa jokin jäännös, jonka kova ydin ei ole
palautettavissa ”illusorisen peilauksen universaaliin leikkiin”.
Lacanin mukaan ”ainoa paikka, jossa voimme edes yrittää lähestyä
tätä reaalisen piinkovaa ydintä, on itse asiassa uni”. Žižekin
sanoin: ”Kun unen jälkeen heräämme todellisuuteen, sanomme
tavallisesti itsellemme, että <i>se oli vain unta</i>, sokeuttaen
näin itsemme sille tosiasialle,että arkipäivän hereillä olon
todellisuudessa emme ole <i>mitään muuta kuin tämän unen
tietoisuus</i>”. Siis ei mitään muuta kuin unen tietoisuus. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Zhuang
Zi voi herätetään ajatella olevansa Zhuang Zi, joka uneksi
olevansa perhonen, mutta kun hän on perhonen unessaan, hän ei voi
kysyä itseltään, oliko hän herättyään tämä perhonen, joka
nyt uneksii olevansa Zhuang Zi.</i> </span></span>
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Slavoj
Žižek
(<i>Ideologian ylevä
objekti</i>, 1989/2005)</span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Voisimme
– jos oikein rohkeita olisimme – ajatella, että Lacanin
fantasian maailma on taiteen maailma – imaginaarinen viillos
kokemusavaruuden suuressa unessa. Muistamme Levinasin huomion
taideteoksen kyvystä ”venyttää luontaista havaintoa” yli
kielellisen tiedostuksen – ja jopa sen tuolle puolen. Näin taide
on (ikään kuin) todellisempaa kuin todellisuus. ”Taide ei olekaan
todellisuuden varjo, vaan itse todellisuus on asettunut
(oleskelemaan) taiteen varjoon.” Siis reaalitodellisuus ei ole
mitään muuta kuin taiteen varjossa koettua satunnaista ylijäämää,
jota ei voi palauttaa minnekään – sitä on vain koettava. </span></span>
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kokemustodellisuus
vaatii perustan selvitystä, sillä mitään ei voi olla ”ilman
perustaa”. Kaikki löytyy tieltä, kuten filosofi kirjoittaa. Vain
tie voi johtaa ”muistavan ajattelun yhä uudelleen tyhjiin
ammentamattoman kaivon äärelle” (Heidegger, <i>Perusteen
periaate</i>, 2018). Emme lähde kuitenkaan tien päälle tämän
pidemmälle, vaan oikaisemme taiteen maailmaan. Perustan etsintä on
kiinnostanut myös taiteilijoita. Konkreettisen perustan rakensi
Piero Manzoni teoksessaan <i>Socle du Monde </i>(1961). Teos on
nimensä mukaisesti perusta, sokkeli, jolle maapallo nostetaan
lepäämään painonsa varassa. Tämän jälkeen koko installaatio
näyttäisi leijuvan tyhjän päällä. </span></span>
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Kaikki
riippuu tiestä. Tämä tarkoittaa toiseksi, että kaikki se, mikä
pitää saada näkyviin, näyttäytyy aina vain matkalla tietä
pitkin. Näkyviin saatava on tien varrella. Tien avaamassa
näköpiirissä, siinä, jonka läpi tie johtaa, kokoontuu yhteen se,
mikä tieltä kulloinkin on nähtävissä. Mutta päästäksemme
perusteen periaatteen paikantamiseen johtavalle tielle meidän täytyy
hypätä.</i> </span></span>
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Martin
Heidegger (<i>Perusteen periaate</i>, 2018)</span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Vaikka
hyppy jäikin reunalla</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>vaappumiseksi
ja epäaidon</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>rohkeuden
teeskentelyksi,</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>se
lopulta töksähti kokonaan</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>uuteen
maailmaan. Minä se olin</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>siinä
tilallisuuteen juuttuneena</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>luulemassa
päteviksi satunnaisia</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>ulottuvuuksia
ja välimatkoja.</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">S
JT (<i>Paluu</i>, 2010)</span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kuten
eräs päätoimittaja totesi, ihmiset uskovat tarinoihin, joten kerro
heille tarina ja unohda faktat. Samaa sanoo Yual Noah Harari
kirjassaan <i>21 oppituntia maailman tilasta</i>
(2018). Ihmiset ovat
onnistuneet hallitsemaan maailmaa ja tekemään niin
ihailtavia kuin
kammottaviakin
luomuksia yhteistyön voimin. Ja ihmisten yhteistyö sujuu hyvin
juuri siksi, että he uskovat tarinoihin, sepitteisiin. Erityisesti
meitä kiehtoo tieteisfiktio – tulevaisuus sellaisena kuin se on
elokuvissa. Hararin mukaan tieteisfiktio sekoittaa
toisiinsa älyn
ja tietoisuuden ja kiinnittää
näin ihmisten
huomion vääriin ongelmiin. ”Tekoälyn tulevaisuutta pohdittaessa
Karl Marx on yhä Steven Spielbergia parempi opas.”</span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><br /></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Runoilijat,
taidemaalarit ja näytelmäkirjailijat ovat siten vähintään yhtä
tärkeitä kuin sotilaat ja insinöörit. Ihmiset lähtevät sotaan
ja rakentavat katedraaleja, koska he uskovat Jumalaan, ja he uskovat
Jumalaan, koska he ovat lukeneet runoja Jumalasta, nähneet kuvia
Jumalasta ja lumoutuneet Jumalasta kertovista teatteriesityksistä.</i>
</span></span>
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Yual
Noah Harari (<i>21
oppituntia maailman tilasta, </i><i>2018</i>)</span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Zizek
puhuu innostuneesti sosiaalidemokratian muuntumisesta
autoritaariseksi kapitalismiksi. Mutta samalla hän varoittaa
ryhtymästä politiikkaan, sillä kenenkään ei pitäisi kannattaa
mitään ideologiaa. Kannatus tappaa ismin kuin ismin. Muistamme
hyvin miten innokas sosialismin harrastus 1900-luvun lopulla tuhosi
niin ”valtiososialismin kuin sosiaalidemokratiankin”. Joten jos
tuntuu siltä, että nyt pitäisi äänestää ”sossua” niin
kannattaakin äänestää vaikkapa ”persua”. Demokratiassa
tällainen hyvää tekevää ”arkipäivän anarkismi” on
suorastaan elinehto. </span></span>
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Sama
</i><i>pätee ideologiseen uneen, ideologian määrittämiseen
unenomaisena rakennelmana, joka estää meitä näkemästä asioiden
todellista laitaa, todelli</i><i>suutta sellaisenaan. Yritämme
turhaan murtautua ulos ideologisesta unesta ”avaamalla silmämme ja
pyrkimällä näkemään todellisuuden sellaisena kuin se on”,
heittämällä pois ideologiset silmälasit. </i><i>Tällaisen
post-ideologisen, objektiivisen, selvän ja niin sanotuista
ideologisista ennakkoluuloista </i><i>vap</i><i>aan katseen
subjekteina (toisin sanoen tosiasioita sellaisina kuin ne ovat
tarkastelevan katseen subjekteina) pysymme läpikotaisin ”ideologisen
unemme tietoisuutena”.</i> (Žižek)</span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Mitä
muuta me olisimme voineet olla, emmekö me jo olleet kuin viimeisellä
rannalla. Aikansa vaahdottuaan Žižek päätyy ratkomaan ”halun
täyttymisen” ongelmaa ja antaa ymmärtää, että siihen ei
ratkaisua löydy – ei missään eikä koskaan. Kohtaammepa
todellisuudessa (missä tahansa todellisuudessa) objektin, jolla on
”kaikki fantasioidun halun objektin ominaisuudet”, päädymme
väistämättä ”tämä ei ole se” -kokemukseen. Me olemme olleet
kaiken aikaa jo jotakin muuta, mutta sekään ei auta. </span></span>
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Vaikka
arkeologit tai geologit löytäisivät huomenna joitain fossiileja,
jotka osoittaisivat lopullisesti, että menneisyydessä on ollut
olemassa eläimiä, jotka ovat kaiken sen mukaisia, mitä tiedämme
myyttien kautta yksisarvisista, se ei osoittaisi, että yksisarvisia
on ollut olemassa.</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Saul
Kripke (<i>Naming and Necessity</i>, 1980)</span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Jos
sairastut fantasiaan, saat jälkitautina todellisuuden. ”Joka
leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.” Heidegger kaivaa yhä
vain perusteen perustaa ja nostaa esille Herakleitoksen fragmentin
52: ”Olemisen kohtalo on lapsi, joka leikkii…” ”On siis myös
suuria lapsia”, toteaa filosofi. ”Miksi maailmanleikin suuri
lapsi, jonka Herakleitos saa näkyviin <i>aiõnissa</i>, leikkii? Se
leikkii, koska se leikkii. ’Koska’ uppoaa leikkiin. Leikki on
ilman sitä, miksi. Leikki kestää niin kauan kuin se kestää. Jää
vain leikki: korkein ja syvin. Mutta tämä ’vain’ on kaikki,
yksi ja ainoa.”</span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Vasta
maan jäädyttyä saattoi</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>luottaa
ulkoiseen havaintoon,</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>silloin
se näytti vakaalta</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>aina
tähtien tuikkeeseen asti.</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Sen
olomuoto oli hiipumisen</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>hetkelläkin
vankka kuin kallio.</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Vain
hullu olisi pitänyt sitä </i></span></span>
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>pelkkänä
aistiharhana.</i></span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">SJT
(<i>Paluu</i>, 2010)</span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Yual
Noah Harari: <i>21 oppituntia maailman tilasta</i>, suom. Jaana
Iso-Markku, Bazar 2018.</span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Martin
Heidegger: <i>Perusteen periaate,</i> suom. Miika Luoto, Teos 2018.</span></span></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Slavoj
Žižek: <i>Ideologian ylevä subjekti</i>, suom. Heikki Kujansivu ja
Janne Kurki, Apeiron Kirjat 2005.</span></span></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><br /></p><p></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyng97-4LoAb9eO34rBs80BZAQhlyh0cWmi-fu6fT795hpQWHMeCIVS1bLsYyWxvg5bP3W_FnyrUTgI50-N6tOnRsIddlUI9u4OmsN3bFs5cZtSaqbxSsRX69OazCgvAxEQ92anuZbAHc0Mqmiv1vPz5_eFUVhKgh79aNVEKeNzZ_aOICWLJELaO7Wcw/s1330/OIRE%20kirjat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1330" height="251" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyng97-4LoAb9eO34rBs80BZAQhlyh0cWmi-fu6fT795hpQWHMeCIVS1bLsYyWxvg5bP3W_FnyrUTgI50-N6tOnRsIddlUI9u4OmsN3bFs5cZtSaqbxSsRX69OazCgvAxEQ92anuZbAHc0Mqmiv1vPz5_eFUVhKgh79aNVEKeNzZ_aOICWLJELaO7Wcw/w392-h251/OIRE%20kirjat.jpg" width="392" /></a></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-family: Liberation Serif, serif;">Tekstissä käsitellyt ja
siteeratut kirjat. Kuva SJT.</span></i></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><br /></span></i></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-43249491187305574392022-08-27T01:28:00.001-07:002022-08-27T01:29:51.272-07:00RIIVATTU VAPAUS<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvuv7Y_56OcX_wPs-ag_E-7kaPOzfvsywMVhV6vcdAlSaw-nYp69uiINxRPUafydvoaqXyhPa4aEzAyI7bHl-XlRUIJuoT4BwxoPEep1LM_PAMDjMtd649t5e-MFuWrSkWHUDjRpln5-Zj1gPIecJuWBJ2URjCUheczFRoDJIulrS-BA0m09U0GIzZIg/s1366/VAPAUS%201%20w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="804" data-original-width="1366" height="258" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvuv7Y_56OcX_wPs-ag_E-7kaPOzfvsywMVhV6vcdAlSaw-nYp69uiINxRPUafydvoaqXyhPa4aEzAyI7bHl-XlRUIJuoT4BwxoPEep1LM_PAMDjMtd649t5e-MFuWrSkWHUDjRpln5-Zj1gPIecJuWBJ2URjCUheczFRoDJIulrS-BA0m09U0GIzZIg/w440-h258/VAPAUS%201%20w.jpg" width="440" /></a></div><br /> <p></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<i>Tietoisuus on yhtäkkiä puhdistunut, se on yhtä kirkas kuin
voimakas tuuli. Se ei ole muuta kuin itseään pakenevaa liikettä,
liukumista pois itsestään. Niin mahdotonta kuin se onkin, jos
voisitte mennä tietoisuuden ”sisään”, teihin tarttuisi
pyörremyrsky ja heittäisi teidät takaisin ulos, pölyyn, lähelle
puuta, sillä tietoisuudella ei ole ”sisäpuolta”.</i></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– Jean-Paul Sartre (1938)</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Muutama vuosi
sitten Wolfram Eilenberger johdatti meidät 1900-luvun omaperäisten
ja -laatuisten miesfilosofien työhön ja elämään kirjassaan
<i>Taikurien aika</i> (2019). Nyt on ilmestynyt uusi teos <i>Vapauden
tuli</i> (2021), joka käsittelee vastaavasti omapäisiä
naisfilosofeja. Kirjan alaotsikkona on <i>Filosofian pelastus
synkkinä aikoina 1933-1943</i>. Synkät ajat eivät siihen loppuneet
vaan jatkuvat yhä edelleen – pelastaako niiltä lie mikään.
Mutta filosofia ainakin lohduttaa, kuten on tiedetty ammoisista
ajoista alkaen. Molemmat kirjat on suomentanut erinomaisesti Tommi
Uschanov.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><i>Vapauden tuli</i>
penkoo syvältä aikakauden aatemaailmaa sekä päähenkilöidensä
elämää ja työtä – siitä huolimatta se on sujuvaa luettavaa.
Kirjoittaja on tehnyt tutkimustyönsä perusteellisesti, joten
filosofian historiaa lukeneellekin löytyy kohtuullisen paljon uutta
asiaa. Toki myös päähenkilöt Hannah Arendt, Simone de Beauvoir,
Ayn Rand ja Simone Weil ovat mielenkiintoisia äärimmäisyysihmisiä,
jollaisia luulisi tapaavansa enemminkin romaanin sivuilla kuin
todellista elämää kuvaavassa historiikissa. Joten kirjaa voi lukea
hyvin myös kaunokirjallisuutena, jos filosofian perustiedot ovat
hatarat.
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Ja toden totta
<i>Vapauden tuli</i> tempaa mukaansa ja sitä on vaikea jättää
syrjään. Vapaus ajatteluun – filosofian provokaatioon – törmää
useimmiten itse asetettuihin esteisiin, totuttuun luonnolliseen
asenteeseen ja ”arjen uskomuksiin”. Tuntuu kuin vanhojen
ajatustottumusten purkamisen jälkeen ei jäisi enää mitään
”arvokasta” jäljelle. Meitä vaivaa alati ”pelko tympeän
rauhan menettämisestä”, kuten Weil julman tyylikkäästi sohaisee
arkaa paikkaa. On suorastaan raakaa, että niin hyvin varjeltua
mielipidemaailmaani kutsutaan ”tympeäksi” – vaikka juuri sitä
se on.
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Kirjan
päähenkilöiden ajatusmaailmat kypsyivät maailmansodan varjoissa;
se ei ole voinut olla jättämättä jälkeä heidän ajatteluunsa.
Syvimmin tämä näkyy Simone Weilin kirkkaan synkässä
filosofiassa. Jos me hetkellisesti tuudittaudumme rauhassa ja
rakkaudessa elävän maailman mahdollisuuteen, putoaa pohja nopeasti
pois sellaisilta haihatuksilta. Rauhan aika on vain sotaan
valmistautumisen väliaikaa. Emme me pyri rauhaan – kärsimyksien
ja sairauksien vähentämiseen – vaan veriseen sotaan, lopulliseen
tuhoon. <i>Eudaimonia</i> – pyrkimys onnelliseen ja hyvään
elämään – jo antiikin kreikkalaiset nauroivat mahat kippurassa
sellaiselle opille.
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<i>Vallasta muuttaa ihminen esineeksi surmaamalla kehkeytyy toinen,
paljon ihmeteltävämpi: valta tehdä esine ihmisestä joka jää
henkiin. Hän elää, hänellä on sielu; silti hän on esine. Hyvin
outo olento, esine jolla on sielu; outo olotila sielulle. (Weil</i>)</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Sodan päämäärä
kirkastuu irvokkaasti yhteisessä hyvässä – ihmisten hyvässä –
jossa ihmisellä itsellään ei ole mitään arvoa, kuten Weil
kirjoittaa. Ei naapuriaan – ihmisveljeään ja -sisartaan
tappavalle sellaisella tiedolla ole mitään merkitystä. Weil
mainitsee esimerkkinä päämäärättömästä verisestä
teurastuksesta Troijan sodan, jota käytiin kymmenen vuotta Helenan
takia. Rivisotilas ei piitannut pätkääkään Helenasta; hänelle
riitti kalmanhajuinen teurastamisen kultti.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<i>Troijan sodan keskipisteessä oli sentään nainen, ja vieläpä
erinomaisen kaunis nainen. Meidän aikanamme Helenan roolissa ovat
isoilla alkukirjaimilla kirjoitetut sanat. Jos tartumme johonkin
näistä sanoista, jotka ovat verestä ja kyynelistä pöhöttyneitä,
ja puristamme sitä, huomaamme sen tyhjäksi. – Esimerkkeinä
voivat toimia kaikki poliittisen ja yhteiskunnallisen sanastomme
sanat: kansakunta, turvallisuus, kapitalismi, kommunismi, fasismi…
(Weil)</i></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Weil pureutui
ihmisten välisiin suhteisiin ja niiden outoihin realiteetteihin.
Siellä missä enemmän kuin kaksi ihmistä kokoontuu, siellä jo
kolmatta kohdellaan kaltoin. Tästä kulmasta katsoen ihmisten
keskeinen ”yhteisöllisyys” on suorastaan kirosana. Kirjassa
tiuhaan de Beauvoirin takapirujen joukossa vilahteleva Sartre oli
myös ahkerasti näitä teemoja viljellyt: ”Helvetti on toiset
ihmiset” ja sitä rataa. Ei ihmekään, että 1960-luvun
tekopyhässä ilmapiirissä Sartrea ja muita eksistentialisteja
pelättiin enemmän kuin aikoinaan itsetuhon partaalla keikkuvaa
nuorta Wertheriä.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Kansakunta ja
kansakunnan puolesta kuoleminen on varsin nuori keksintö.
”Keskiajalla oltiin uskollisia lääninherralle, kaupungille tai
molemmille ja sen lisäksi vielä tuhansille aluehallinnoille, jotka
eivät olleet kovin selvärajaisia.” Isänmaalisuuden tunne pääsi
elähdyttämään närästävää rintaa vasta kun se sai taakseen
tarkat valtion rajat – sen parempaa syytä sotimiseen ei voinut
ollakaan. Mutta ”itsenäisyyden värehdintää” (kuten Weil
kirjoittaa) päästiin kokemaan vasta Ranskan vallankumouksen myötä.
”Koko tuon ajan muut eurooppalaiset näkivät kansan enimmäkseen
orjina, jotka olivat karjan tavoin täysin hallitsijan armoilla.”</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Nykyään kansa on
itsensä pahin vihollinen ja kykenee tihentyneen median ja uusien
sotakoneiden avulla sopivassa hurmoksessa tuhoamaan itsensä. Weil
kuvaa valtion – myös demokraattisen yhteiskunnan – suureksi
hirviöksi, joka anastaa vallan ihmisiltä. Siinä ohessa kirkko
pitää yllä ”puhetta rakkaudesta” ja yhteisestä hyvästä”,
joka naamioi ikiaikaiset konnuudet ja kauheudet. Kaikki alkaa jo
kotoa – juuri koti on se Platonin luola, jossa istutetaan
ennakkoluulot ja luutuneet mielipiteet jokaiseen uuteen sukupolveen.
Koulu voisi olla vapauden tyyssija ja totuudellisen tiedostuksen
ylläpitäjä, mutta se ei sitä ole – koulun tehtäväksi jää
kuuliaisten ja hyödyllisten kansalaisten tuottaminen.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<i>Toinen hyvä esimerkki verisestä absurdiudesta on fasismin ja
kommunismin vastakkainasettelu. Kummassakin valtio ottaa hallintaansa
lähes kaikki yksilön ja yhteiskunnan elämänalueet. Kumpaakin
luonnehtii sama vauhkoontunut militarisoituminen ja sama pakolla
aikaansaatu, keinotekoinen yksimielisyys yhden puolueen puolesta,
joka samaistuu valtioon ja saa luonteensa tästä valheellisesta
samaistumisesta. Kummassakin työtä tekeviä massoja painaa sama
orjuus tavallisen palkkatyöjärjestelmän sijaan. </i><i>(…)
</i><i>Näistä olosuhteista seuraa tietenkin myös, että
antifasismi ja antikommunismi ovat molemmat yhtä paljon vailla
mieltä. </i>(Weil)</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Saatana ei ole
saapunut vain Moskovaan, vaan se heiluu ympäri maailmaa ja maksaa
virtuaalirahalla kammottavat ostoksensa. Weilin mukaan ”saatana on
kotonaan sosiaalisissa asioissa”. Weil ei uskonut joukon –
kansan, yhteisön, lauman – viisauteen, yksin ja kaksin ihmiset
kykenevät keskustelemaan ja kuuntelemaan toisiaan, mutta suurempi
”joukko päätyy aina esittämään kuolemantuomiota”. Jos
historia jotakin opettaa niin tämän. Juha Varto kirjoittaa
syvällisessä kirjassaan (<i>Mitä Simone Weil on minulle opettanut</i>,
2005): ”Uuden ajan ja erityisesti valistuksen ajan sokea usko (tai
toive?) yhteisöjen viisauteen on liikuttava. Sille ei ole mitään
tukea historiassa, mutta päinvastaista näyttöä on runsaasti,
esimerkiksi kaikissa vallankumouksissa ja poliittisissa puolueissa.”</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Henkinen laiskuus
pitää meidät ihmiset lopullisesti alaikäisinä; haluamme tai
ainakin tyydymme siihen, että jokin meitä suurempi
yhteiskunnallinen voima ajattelee puolestamme ja päättää kaiken
palkoista ja veroista aina alkoholin prosentteihin ja ruoan
suolapitoisuuteen. Marmatamme kyllä, että kaikki on päin
helvettiä, mutta emme edes muista, että elämme demokratiassa.
Alistumme samanmielisyyden paineessa ja toistelemme samoja
mielipiteitä kuin kaikki muutkin.
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<i>Jos emme ymmärrä asioiden sisältöjä ja niiden mahdollista
tärkeyttä, saatamme ajatella, ettei ole tärkeää, mitä niistä
ajattelee. </i><i>Niinpä meidät voidaan vetää mukaan mihin
tahansa ja meidät saadaan olemaan mitä mieltä tahansa, koska emme
enää muista, mitkä asiat olivat tärkeitä ja itse koettuja.
Tärkeimmäksi asiaksi tulee olla jotakin mieltä asioista,
parhaimmillaan samaa mieltä.</i> (Varto)</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Weilin näkemyksen
mukaan sotia ei lopeta edes sotien syiden katoaminen. Sodan syyksi
riittää pelkkä tuhoaminen ja murhaaminen. Eilenberger kirjoittaa:
”Ainoa asia, joka tässä vaiheessa voi pysäyttää väkivallan
orgian, on se, että puuttuu murhaamiseen tarvittavia resursseja,
raaka-aineita, tehtaita, rakenteita – tai viime kädessä itse
ihmisiä, joista on tullut murhan raaka-ainetta.”</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="text-decoration: none;"><i>Alkamassa on vaihe, jossa
kaikissa maissa tullaan tekemään aivan uskomattoman tyhmiä asioita
ja ne näyttävät aivan luonnollisilta. Niin sanottua
siviilikäyttäytymistä ja elämää tulee olemaan yhä vähemmän.
Sotilaalliset toimintatavat hallitsevat yhä enemmän olemassaolon
jokaista yksityiskohtaa. Kapitalismi tuhoutuu, mutta ei
työväenluokantoimesta. Sen sijaan sen tuhoaa kansallisen
puolustuksen kehittäminen jokaisessa maassa – sen tilalle tulee
totalitaarinen valtio. </i></span><span style="text-decoration: none;">(Weil)</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Löytyykö tähän
synkkääkin synkempään maailmankuvaan mitään lohtua <i>Vap</i><i>a</i><i>uden
tuli </i><span style="font-style: normal;">-kirjan</span><i> </i>muiden
ajattelijoiden osalta. Tuskin Rand sitä tarjoaa, ehkei Beauvoirkaan,
mutta Arendt luultavammin onnistuu nostattamaan järjen äänen
kaaoksen aikakaudesta. Weil itse kääntyi kohti hengen maailmaa ja
löysi sieltä valoa pimeyden keskelle. Mistään muualta sitä ei
enää voinut etsiä.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Jatkamme
tutkimuksia.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<i>Äärimmilleen keskittyen pystyin nousemaan tämän kurjan lihan
yläpuolelle, jättämään sen kärsimään itsekseen vankina omassa
nurkassaan, ja löytämään puhtaan ja täydellisen ilon laulujen ja
niiden tekstien käsittämättömästä kauneudesta. Tämän
kokemuksen avulla sain analogian kautta paremman käsityksen
mahdollisuudesta oppia rakastamaan jumalallista rakkautta ahdistuksen
keskellä. </i>(Weil)</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Wolfram
Eilenberger: <i>Vapauden tuli, Filosofian pelastus synkkinä aikoina
1933-1943</i>, suom. Tommi Uschanov, Siltala 2021.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Simone Weil:
<i>Juurtuminen – Alkusoitto ihmisvelvollisuuksien julistukselle</i>,
suom. Kaisa Kukkola, niin & näin 2007.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Juha Varto: <i>Mitä
Simone Weil on minulle opettanut,</i><span style="font-style: normal;">
</span><span style="font-style: normal;">Kirjastudio 2005.</span></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ4UNe_I_rGWDdDCPHS5LEWHu2C1H2Zr-YnicaMAN6x-1RFV7Bh49eNGM77umsb0Ficq-rnS78Pn4MqyMzyOKXs1ItMlPz1EGLd2eTfrS0N3OKoh42HUQeAFHH7vM1IheCAF23Ell0afGl84ozlerHOcpnlRNLyzdfopJVTIpODwv81UAHNKDMMooneA/s914/VAPAUS%202%20w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="914" data-original-width="586" height="351" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ4UNe_I_rGWDdDCPHS5LEWHu2C1H2Zr-YnicaMAN6x-1RFV7Bh49eNGM77umsb0Ficq-rnS78Pn4MqyMzyOKXs1ItMlPz1EGLd2eTfrS0N3OKoh42HUQeAFHH7vM1IheCAF23Ell0afGl84ozlerHOcpnlRNLyzdfopJVTIpODwv81UAHNKDMMooneA/w225-h351/VAPAUS%202%20w.jpg" width="225" /></a></div><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<i>Simone Weil. Vapauden tuli teoksen kuvitusta.</i></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-84899870352519683032022-06-20T04:57:00.001-07:002022-06-20T05:01:54.392-07:00KESÄTERÄSSÄ<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixiW4RnWC9FK1iSuB3QhqEPhFaS3ySFDMo3ldYi7eh9m9FIIuB7vMDIY-oYVm3JYTTiF5GfmbgzHFw5UC8zrP-E_YIRQhdM1B3Mqi7vA2zjV4-T7ABCiiDapelbjKg091BgdtWvtVqJbDBhaeWpq-9wu-E0hls1aBLeNs-wXzEwIrBWtu6B7Hf8jjn9w/s3483/PIRKKA%201%20F.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2193" data-original-width="3483" height="273" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixiW4RnWC9FK1iSuB3QhqEPhFaS3ySFDMo3ldYi7eh9m9FIIuB7vMDIY-oYVm3JYTTiF5GfmbgzHFw5UC8zrP-E_YIRQhdM1B3Mqi7vA2zjV4-T7ABCiiDapelbjKg091BgdtWvtVqJbDBhaeWpq-9wu-E0hls1aBLeNs-wXzEwIrBWtu6B7Hf8jjn9w/w434-h273/PIRKKA%201%20F.jpg" width="434" /></a></div><br /> </div><br /><br /><p></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<i>Muiden kehuminen on erinomainen mutta aliarvostettu ekoteko.
(Pirkka 6-7/2022)</i></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Yllättäen
pilvenraosta ilmestyy aurinko ja koko kevään jatkuneet
tuulenpuuskatkin taukoavat. Joten kesäkuun ollessa kohta puolessa,
on korkea aika kaivaa kylmä siideri ja jotain hyvää lukemista
mukaan puutarhan perimmäiseen katveeseen. Siideri on kaupan bulkkia
ja lukemiseksi osuu jonkun rapulle heittämä Pirkka, joka lupaa
”rentoja kesäpäiviä” aina maailmantappiin saakka jatkuvan
grillauksen parissa. Siinä ohessa kannustetaan pukeutumaan johonkin
kevyeen mutta värikkääseen asuun, sillä tyylikkyys on kesälläkin
olemisen tärkein kriteeri.</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Uutisissa
kerrotaan tunnin välein miten venäläiset grillaavat maailmantappia
Ukrainassa. Vaikea siinä on löytää rento kesähuuma –
tappokoneiden melskeessä. Maailma on viime aikoina näyttänyt
meille jälleen kerran menneisyydestä esiin ryömineiden petojen
päivitetyt ilmeet ja epäinhimilliset ontot puheet. Elokuvassa
<i>Apocalypse Now</i> (1979) näytettiin vain puoli naamaa T. S.
Eliotin runoa <i>The hollow men</i> lausuvasta Marlon Brandosta.
Nykyään mitään häpeämättömät maailman tapit illottavat koko
naamoillaan yötä päivää mediavempeleissä.</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Georgia, Utopia, Palatino Linotype, Palatino, serif;"><span style="font-size: 11pt;"><i>Kuivuneet
äänemme, kun </i></span></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Georgia, Utopia, Palatino Linotype, Palatino, serif;"><span style="font-size: 11pt;"><i>yhdessä
kuiskaamme </i></span></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Georgia, Utopia, Palatino Linotype, Palatino, serif;"><span style="font-size: 11pt;"><i>ovat
heikot ja tarkoituksettomat </i></span></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Georgia, Utopia, Palatino Linotype, Palatino, serif;"><span style="font-size: 11pt;"><i>kuin
tuuli kuivassa ruohossa </i></span></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Georgia, Utopia, Palatino Linotype, Palatino, serif;"><span style="font-size: 11pt;"><i>tai
rottien askeleet lasinsiruilla </i></span></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Georgia, Utopia, Palatino Linotype, Palatino, serif;"><span style="font-size: 11pt;"><i>kuivassa
kellarissamme.</i></span></span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
– T. S. Eliot (<i>Ontot miehet</i>)</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 16px; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><br /></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 16px; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><br /></p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicnPWuyRpGRfja2oyUIogc0o36BhJ74BstvhUV4KQnn-jvcYHJVk3QkRdyEPMV9sw8227GSvBBRECYGOdBOtnwisqwmWaxX71HP8sBdk_R5RLwwcyQAgSK9uhTsknmT5skz5T9hG3KQjNzGk7sGkLEXVTj2qXKc5gJFE1LVwz7NImpAi6VE07gfpONbg/s2650/PIRKKA%203.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2650" data-original-width="1889" height="528" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicnPWuyRpGRfja2oyUIogc0o36BhJ74BstvhUV4KQnn-jvcYHJVk3QkRdyEPMV9sw8227GSvBBRECYGOdBOtnwisqwmWaxX71HP8sBdk_R5RLwwcyQAgSK9uhTsknmT5skz5T9hG3KQjNzGk7sGkLEXVTj2qXKc5gJFE1LVwz7NImpAi6VE07gfpONbg/w373-h528/PIRKKA%203.jpg" width="373" /></a><br /></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><br /><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 16px; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; text-align: left;"><br /></p></blockquote></blockquote>
<p style="line-height: 16px; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"> Kesä-Pirkka muistaa myös vihreän loikan, jota olemme ottamassa
mutta juuttuneet kesken ponnistuksen ilkeään asentoon, vaikka
hallituksen ilmasto-ohjelma on maailman tiukin. Luulimme jo, että
ongelma oli sillä ratkaistu. Naapurikin sanoi, että he alkoivat
syödä lihaa enemmän kun huomasivat, kuinka vähän he olivat lihaa
syöneet. Joten syömme – kuin uudesti heränneinä – lihaa ja
muuta turhaa ruokaa enemmän kuin koskaan. Ja heitämme ylijäämän
– jota on enemmän kuin koskaan – roskikseen ja sitä myöten
kaatopaikalle.
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 16px; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Jos liha
poistettaisiin grillauspesäkkeestä – tai edes vähennettäisiin –
poistuisi sieltä savun ja lieskojen keskeltä myös polvihousuinen
grilliäijä – tuo nykyajan karrelle käristetyn makumaailman
Gargantua – ja katoaisi sen sileän tien. Miehiset miehet eivät
tofunakkeja ja härkäpapupihvejä grillaa. Karmea takaisku tuli jo
odotetulta taholta, kun koululaiset (nuo kurittomat keskenkasvuiset)
saivat ajettua kasvisruoat kouluruokailuun. Vaikka kaupunginhallitus
oli omalla arvovallallaan taannut, että tässä kaupungissa ei
porkkanaa purra, ei tällä eikä seuraavallakaan hallituskaudella. </p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; font-weight: normal; letter-spacing: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;"><br /></p><p style="background: transparent; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgoxZLvxgSCHTPOvDNTvVLNGpbQRue5XCXSeA8TT8rjVm2HJhY5MP0KZds90L4D9ZHyX9Kp_gUpNom-PIqMwqR9h1r9_fEIyMDh5voXz7tVm843jt-6dZlq9-iuDAo_GQqTv2CTD98eIuAl1FakDeXTcg0Tssz5f9bACxDevoGSU5yn4AMmCjMC4INPA/s2470/PIRKKA%204.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1450" data-original-width="2470" height="251" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgoxZLvxgSCHTPOvDNTvVLNGpbQRue5XCXSeA8TT8rjVm2HJhY5MP0KZds90L4D9ZHyX9Kp_gUpNom-PIqMwqR9h1r9_fEIyMDh5voXz7tVm843jt-6dZlq9-iuDAo_GQqTv2CTD98eIuAl1FakDeXTcg0Tssz5f9bACxDevoGSU5yn4AMmCjMC4INPA/w426-h251/PIRKKA%204.jpg" width="426" /></a></div><br /><p></p><p style="background: transparent; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><br /></p><p style="background: transparent; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><br /></p><p style="background: transparent; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"> Me Pirkan lukijat olemme kautta aikain saaneet tuta, mitä arki on.
Ja taas hinnat nousevat – venäläisten sotiessa – ennätys
vauhtia. Nyt ei ole varaa syödä enää mitään. Onneksi on kesä
ja pihapiirit jo alkukesästä täynnä nokkosta, voikukkaa, horsmaa
ja muuta suuhunpantavaa. ”Kesä on lautasella”, toteavat Pirkan
tekijät yhteen ääneen, eikä syyttä. Jouluun mennessä lautaset
joutaa viedä turhina ”kirpparille”. Vaan ainahan jää
juomapuoli. ”Kesän suosituimpiin drinkkeihin kuuluva <i>gin tonic</i>”
– valistaa lehti, mutta vetää heti maton alta – ”on nyt
nimittäin nollaprosenttinen”. Juju piilee gininmakuisessa
siirapissa, ”joka keitetään vedestä, sokerista, katajanmarjoista
ja appelsiininkuoresta”. Apua!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Toki Pirkan väki
muistaa arjen huumassa säästää energiaakin. ”Miten voin säästää
energiaa arjessa?” Ja jos ketkään niin ”pirkkalaiset” osaavat uuttaa arjen harmaudesta sulaa nektaria. Varsinkin kun arkeen löytyy
sähköistä apua niin keittiöön kuin puutarhaankin. Ulkotoimiin
hankitaan sähköpotkulauta (”–100 € Plussa-kortilla”),
robottiruohonleikkuri, sähkögrilli (”unelmien ulkokeittiö”) ja
kylpytynnyri (”kesän
suuri brändi”).
Sisätiloihin tarvitaan siirrettävä ilmastointilaite, robotti-imuri
ja keittiöön –
unohdetaan keittiö. Mistä se säästä tulee? No, kesällähän ei
tarvita
lämmintä vettä lainkaan, suihkussa voi käydä vaikka räystään
alla ja astiat voi pestä vaikka
järvessä.</p></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><p style="background: transparent; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5_nIkbC1iddhAxvGXU8-3Dq31fYrGYehv7715pRV4Y4nnIh214t3DXuOm1E50P_0cv6ZOzmE1FgKw7ly5QYvgqGCIRViNBqqLY6DopaRdLxnn_-ugK7tn_IcfbEwDPuDOmi5Tf8tz49wJ6dHm1GhID-FsYmsNde0u5Y7y61TXI4hejoJ2OdtDFm5Yfg/s1563/PIRKKA%206.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1154" data-original-width="1563" height="306" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5_nIkbC1iddhAxvGXU8-3Dq31fYrGYehv7715pRV4Y4nnIh214t3DXuOm1E50P_0cv6ZOzmE1FgKw7ly5QYvgqGCIRViNBqqLY6DopaRdLxnn_-ugK7tn_IcfbEwDPuDOmi5Tf8tz49wJ6dHm1GhID-FsYmsNde0u5Y7y61TXI4hejoJ2OdtDFm5Yfg/w416-h306/PIRKKA%206.jpg" width="416" /></a></div><div><br /></div><div><br /></div><br /><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"> Mutta todellisessa kesäterässä on <i>Niksi-Pirkka</i>, joka
parhaina aikoinaan valisti meidät tekemään tuhansia käteviä
toimia pelkillä sukkahousuilla, kuten korjaaman laturin remmin tai
kantamaan naapurin kanalasta kotiin tiun munia. Mutta nyt tuo
kaikkien tumpeloiden oraakkeli ja kuluttajakansalaisten airut on
kadottanut johtotähtensä. Kesän niksit ovat masentavaa luettavaa,
vaikka sähkönsäästövinkkikin löytyy.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<i>Saunassa voi käydä myös ilman lämmitystä luontoa, sähköä
ja aikaa säästäen. Istu lauteille, ota mukava asento j a nauti
rauhasta. Lisätunnelmaa voit loihtia kynttilävalaistuksella.</i></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<i>Eikö kasvissosekeitto onnistunut täydellisesti? Pakasta annoksia
ja odota, kunnes olet flunssassa. Nenä tukkoisena et maista mitään.</i></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<i>Iskikö makeanhimo, mutta et haluaisi sortua herkutteluun? Pese
hampaat lasten hammastahnalla, niin saat suun makeaksi.</i></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<i>Kadonneen shakkinappulan voi korvata vanhan mallisella
sulakkeella</i>.</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Keskikesän juhla
juhannus lähestyy pelottavaa vauhtia – ja luonto kukkii. Täällä
Hallilan puutarhakaupunginosassakin on jo täysi häkä päällä,
kuka tässä enää ehtii Pirkkaa lukemaan. Grilleistä nousee musta
savu ja ilmassa leijuu palavan lihan katku kuten kunnon holokaustissa
pitääkin. Siitä huolimatta vegaaniset ruoat ja muut
kasvivalmisteet ovat salakavalasti ujuttautuneet Pirkankin sivuille.
Mutta ruokaohjeistuksessa ei olla lähelläkään 1940-luvun
niukkuutta ja kekseliäisyyttä, vaikka jotakin yhtäläisyyttä
jotkut ovat olleet huomaavinaan.
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<i>Koko kesä grillin äärellä. Pilaa terveytesi luomulihalla. Ja
jotakin pirskahtavaa laiturinnokkaan.</i></p>
<p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Blogin kuvitus
Kouluhallituksen 1942 julkaisemasta <i>Nuorten työ- ja
talkookirja</i><i>sta. </i>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">Pirkka-lehti on
K-ryhmän asiakaslehti. Se on perustettu vuonna 1933. Pirkka ilmestyy
10 kertaa vuodessa. Sen jakelulevikki on 800 000, ja sillä on
arvioitu olevan 1,5 miljoonaa lukijaa. (Wikipedia) Facebook.com >
Niksi-Pirkka</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0SkWeKS-GnZgHURbcBbQaglvrdWrpP5EIcp-e7XyzjAJYGmHrK3N4jE9hvERoHhuw1rOBMU9xXBvbJuu9SoCy0PvF2HulxPfgWIS3uaHkj1nGuP_ASC9pNaTncxstgfra8FcrL32D2mgsD7PKVq8oEHzoKoMQW10nhBDmJ5WIJTLTqXkHSew5dDNxdQ/s1059/PIRKKA%205.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="645" data-original-width="1059" height="255" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0SkWeKS-GnZgHURbcBbQaglvrdWrpP5EIcp-e7XyzjAJYGmHrK3N4jE9hvERoHhuw1rOBMU9xXBvbJuu9SoCy0PvF2HulxPfgWIS3uaHkj1nGuP_ASC9pNaTncxstgfra8FcrL32D2mgsD7PKVq8oEHzoKoMQW10nhBDmJ5WIJTLTqXkHSew5dDNxdQ/w418-h255/PIRKKA%205.jpg" width="418" /></a></div><br /><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p></p><p style="background: transparent; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><br /></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-56263048397501746422022-05-16T10:02:00.005-07:002022-05-27T03:23:53.970-07:00ELÄMÄTTÖMÄN ELÄMÄN PAATOS<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbCU0nOlsU3esH6g_ZRatqnjj-nmDBxhGNMVbMSOlywFcZeaOgUAlLMCO-s_ViInoOz3z1YW9awAX5dpVmX6pFLCmk1it_XK9UZPdzLwUjNZBjU1J8BidGZ_zFpymG0Bl5wHib5n32TDVlySWLELx171qW9mwnyQNNb7WdK7r5BU9xliKVuxBCjIhNsg/s4352/KOIVUT%203%20w%20b.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2957" data-original-width="4352" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbCU0nOlsU3esH6g_ZRatqnjj-nmDBxhGNMVbMSOlywFcZeaOgUAlLMCO-s_ViInoOz3z1YW9awAX5dpVmX6pFLCmk1it_XK9UZPdzLwUjNZBjU1J8BidGZ_zFpymG0Bl5wHib5n32TDVlySWLELx171qW9mwnyQNNb7WdK7r5BU9xliKVuxBCjIhNsg/w413-h280/KOIVUT%203%20w%20b.jpg" width="413" /></a></div><br /> <p></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Se
päivä, tunnonvaivojen sunnuntai, kimmelsi kirkkaana ja kahlasi
mudassa koko viikon kestäneiden lumimyrskyjen jälkeen. (…)
Räystäs ulottui ehkä liian ulos, tai ehkä katsoin puikkoja
väärästä kulmasta, tai sitten en vain osunut katsomaan sitä
jääpuikkoa, josta vesipisara juuri irtosi. </i></span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">On
palattava vielä Nabokovin <i>Väärin päin</i> -teokseen, koska
uuden suomennoksen lopussa on bonuksena Nabokovin novelli <i>Vanen
sisarukset </i>(<i>The Vane Sisters</i>, 1951), ja sekin nyt eka
kertaa suomeksi. Novelli ei sovi heikkohermoisille, koska siinä
saadaan viesti rajan takaa. Kaiken lisäksi lukijaparka joutuu
viestin vastaanottajaksi, sillä novellin kirjoittaja on liian
lumoutunut kryptisen kielensä loistokkaaseen tyyliin huomatakseen
ilmiselvää yhteydenottoa. Lukijan tekisi mieli motata mokomaa
idioottia, mutta sekin on mahdotonta.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Tippuvien
pisaroiden epäsäännöllinen rytmi jäi vaivaamaan mieltä kuin
silmänkääntötemppu. Kuljin korttelin kulmalta toiselle katsellen
tippuvia jääpuikkoja ja ajauduin lopulta Kelly Roadille ja talolle,
jossa D. oli asunut ollessaan täällä opettajana.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Novellin
kertoja on tavallisella sunnuntain iltapäiväkävelyllään halki
jonkin pienehkön kaupungin, jonka tyttökoulussa hän opettaa
ranskankielistä kirjallisuutta. Siellä hän on tutustunut
taiteellisiin Vanen sisaruksiin – Sybil ja Cynthia – jotka Harold
Bloomin mukaan (<i>Lukemisen ylistys</i>, 2001) edustavat pikemminkin
tšehovilaista haurasta naistyyppiä, joiden paatos kumpuaa elämättä
jääneestä elämästä, kuin Nabokovin kirjoista tuttuja
anarkistisen kiihkeitä naisia. Paatos ei kuulu Nabokovin
lajityyppiin, kuten Bloom tietää, mutta kenen modernin kirjailijan
se sitten kuuluisi. Ei tule mieleen. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kävelyllä
oleva kertoja (jokakuka) pysähtyy ihailemaan räystäästä
”tip-tippuvia” jääpuikkoja, jotka ovat kuin huutomerkkejä. Hän
on juuri kuullut Cynthian Vanen kuolemasta, sisaruksista nuorin Sybil oli tehnyt
itsemurhan jo aikaisemmin. Kohtalokkaat muistot valtaavat mielen.
Kadunvarrella oleva pysäköintimittari on kuin luihu kummitus, jonka
pitkä varjo näyttää oudon punertavalta. Yllättäen auto pysähtyy
kertojan kohdalle ja autosta nousee D. (ehkä Sibylin itsemurhan
syy.) ”En muuten tiennytkään, että Cynthia Vanella oli vikaa
sydämessä”, sanoo D.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Cynthia
oli kehittänyt spiritistisen teorian ”välittäjinä toimivista
auroista”, joiden kautta vainajien aurat voivat puuttua
hyväntahtoisesti jälkeenjääneiden elämään. Kertoja oli
katkaissut yhteytensä Cynthiaan Sybilin kuoleman jälkeen – tai
ehkä siksi että Cynthia oli pilkannut häntä ”osuvasti”
tosikoksi ja hurskastelijaksi. Ehkä se vaivaa häntä.
Epäuskoisuudestaan huolimatta kertoja mainitsee höyrylaiva
Lexingtonin palossa menehtyneen Vanen suvun ”luisevan tylsimyksen”
tohtori Jonathan Vanen (1780-1839), josta sittemmin tuli Cynthian
”keikkuvan pöydän vakiovieras”. Pöydässä vierailivat
ahkerasti myös Tolstoi, Oscar Wilde ja monet muut.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Keskustelijana
pikemminkin vuolas kuin täsmällinen Cynthia ei koskaan osannut
selittää tyhjentävästi teoriaansa aktiivisista auroista. (…)
Cynthiaa eivät kiinnostaneet sen enempää yleistykset kuin
logiikkakaan. ”Ai, se oli Paul”, hän sanoi kun keitto kiehui
ilkeyttään yli, tai: ”Vanha kunnon Betty Brown taitaa olla
kuollut”, kun hän voitti hyväntekeväisyysarpajaisista kauniin ja
erittäin tervetulleen pölynimurin. </i></span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kertoja
myöntää olevansa pettynyt ja hakee apua jopa varpusten
viserryksestä; jos niiden sirkutusta tallentaisi ja kuuntelisi
sitten väärin päin pyörittäen, eikö sieltä saattaisi kuulua
Cynthian selväsanainen viesti. Cynthian kummittelu toistuu
sinnikkäänä unena, jota kertoja ei onnistu tulkitsemaan, ja
novellin lopussa ilmentyvänä sana-arvoituksena, joka jää lukijan
tulkittavaksi. Ratkaisu on häikäisevän ovela – ja
ainutkertainen, toista kertaa sitä ei voi käyttää, kuten Nabokov
on novellia kommentoidessaan sanonut. Lukija uskoo mitä uskoo,
ainakaan hän ei voi syyttää kirjoittaa yllytyksestä – hän on
omillaan. Jälleen kerran Nabokov on jakanut kaikki ässät omaan
käteensä ja lukijalle vain pari kälyistä korttia. Pelaa niillä
sitten.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>I
could isolate, consciously, little. Everything seemed blurred,
yellow-clouded, yielding nothing tangible. Her inept acrostics,
maudlin evasions, theopathies – every recollection formed ripples
of mysterious meaning. Everything seemed yellowly blurred, illusive,
lost.</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>ICICLES
BY CYNTHIA, METER FROM ME, SYBIL!</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Arvoitus
on ilmiselvä, kun kappaleen sanojen alkukirjaimet poimitaan ja
yhdistetään. Mutta viesti ei tule Cynthialta, kuten
kertoja/kirjoittaja on odottanut, vaan pikkusisko Sybililta. Huh huh!
Kylmä viima pyyhkäisee huoneen poikki. Suomentaja on joutunut
visaisen tehtävän eteen, ilman kompromisseja siitä ei ole
selvitty. Mutta kunnialla kumminkin. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Pateettiset
uumoiluni ilmaisivat, kuinka onnettomiksi tajusin charmittoman
yritykseni neuvot. Totuuden hakeminen imaginaarisista ajatuksista
lisäsi tarinaan arvaamattomuutta, muuten ikävän tuttuun
todellisuuteen aineettomien rajojen itsenäistä tavoittamattomuutta.
Masentuneena ihmettelin nimettömien, ulkokultaisten lupausten
teennäistä antia, surumielisen, yksinäisen baletin illuusiotonta
loppua.</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><br /></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Entä
suomennoksessa: <i>”P u i k o t C h y n t i a ….” </i> jne.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><br /></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><br /></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Vladimir
Nabokov: <i>Vanen sisarukset </i>(<i>The Vane Sisters</i>, 1951).
Ilmestynyt kirjassa <i>Väärin päin</i>, suom. Heikki Karjalainen,
Moebius 2021.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"> </span></span>
</p><p></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-66094413928664223132022-05-11T00:52:00.003-07:002022-06-18T00:05:42.116-07:00MITEN TAHANSA AINA VÄÄRIN PÄIN<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc2mNMeHwMIBYwDs2BLmS7XpmkvBw8jEBOQsjuUMwVI6EeJZ7BEXYxSj2CBq1FMhq5z6MfGB2A66qH7WGazdb_9vIv-mUqkzNbKzizTyYpb_OPQX5qxwE3SDNTL5_nAQyH4OX8hZC9tWL4Di9HEZdg3vnJnYYebjoTcKK1eEU7vWREDY-ej1k_5yMSeQ/s2016/NABOKOV%20w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1276" data-original-width="2016" height="262" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc2mNMeHwMIBYwDs2BLmS7XpmkvBw8jEBOQsjuUMwVI6EeJZ7BEXYxSj2CBq1FMhq5z6MfGB2A66qH7WGazdb_9vIv-mUqkzNbKzizTyYpb_OPQX5qxwE3SDNTL5_nAQyH4OX8hZC9tWL4Di9HEZdg3vnJnYYebjoTcKK1eEU7vWREDY-ej1k_5yMSeQ/w413-h262/NABOKOV%20w.jpg" width="413" /></a></div><br /> <p></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-size: 12pt;"><i>...hänen epämääräinen,
hyvää tarkoittava ekwilisminsä väännettiin vihamieliseksi ja
väkivaltaiseksi poliittiseksi doktriiniksi, doktriiniksi jonka
päämääränä oli hänen kotimaansa henkinen tasapäistäminen
vaikka väkisin... </i></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 12pt;">Mainitsin
edellisessä blogissani, että on vaikea keksiä ajankohtaisempaa
kirjaa kuin Svetlana Aleksijevitšin <i>Neuvostoihmisen lopp</i>u
(2013). Se on sentään aivan uusi kirja – nykykirjallisuutta. Nyt
on ihmetyksen sormi tyhjää huitoen todettava, että ehkä vieläkin
ajankohtaisempi teos on myöhään (ja silti juuri oikeaan aikaan)
suomeksi julkaistu Vladimir Nabokovin <i>Väärin päin,</i> alkuteos
<i>Bend Sinister</i> vuodelta 1947 – siis kirjoitettu toisen
maailmansodan jälkikrapuloissa. Viimeinenkin kääntämättä ollut
Nabokovin romaani on käännetty suomeksi ja loistavasti – kiitos
siitä.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 12pt;">Käännöksessä
kuuluu aitona Nabokovin ääni, joka ”väärinpäinnöksineen”
saa lukijaparan välillä haromaan hiuksiaan. Teemoiltaan se
rinnastuu muutaman vuoden takaiseen Nabokov-käännökseen <i>Kalvas
hehku</i> (1962/ suom. 2014). Mutta ei kannata tarttua
pikkuseikkoihin; teksti kulkee ja se vie mukanaan. Se ei ehkä ole
tekijänsä loistelijain tuotos verrattuna vaikkapa <i>Adaan (Ada or
Ardor: A Family Chronicle</i>, 1969), jonka myötä Nabokov
nostettiin sfääreihin, joissa jo ennestään olivat Proustin
kaltaiset nerot. </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 12pt;">Nabokovin
kirjat ovat monien mielestä nihkeää ja vaikeaakin luettavaa.
Niissä ei ole tippaakaan neuvostojen maan ihailua, jota noihin
aikoihin oli kirjallisissakin piireissä kelpo annos. <i>Väärin
päin</i> ilmestyi jo 1947, jolloin koko tunnettu maailma oli saanut
sodista kyllikseen – niin luultiin. Sodan jälkeen oli vain
rauniot, minkäänlaista vapautta tai valaistumista
maailmanlaajuisella sotimisella ei saavutettu. Tehtiin sovinto ja
sovinnontekijät saivat haluamansa historian; sankarihaudoissa
makaavat miljoonat uhrit pyhitettiin yhteiseksi sovinnon uhriksi.
Jatkettiin kuten ennenkin tuleviin sotiin kiivasti valmistautuen. </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 12pt;">Nabokov
näkee terävästi läpi kommunismin silkkisen terrorin, joka jakoi
palkintoja ”menestyjille” laidasta laitaan. Lenin–kunniamerkin
saattoi saada yhtä hyvin presidentti Urho Kekkonen kuin maalivahti
Lev Jâsinkin (”hämähäkki”). Myöhemmin se vaihtui
Stalin-palkintoon, jonka saajien luettelo on pitkä ja omituinen.
Poimitaan sieltä nyt vaikka ukrainalaissyntyinen kirjailija ja
kulttuuripersoona Ilja Ehrenburg (”saksalaiset eivät ole ihmisiä,
tapa ne”), Trofim Lysenko (”paljasjalkatieteilijä, joka aiheutti
Ukrainan nälänhädän”), Dmitri Šostakovitš (”kiistämätön
säveltäjänero”) ja Pablo Neruda (”koko maailman ihailema
runoilija”). </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 12pt;">Lähes
valtiomiestason kohtelun sai Neuvostoliitossa myös runoilija André
Gide – mahdollinen tuleva Stalin-palkinnon saaja. Hän sai seurata
voitonpäivän paraatia Stalinin käsikynkässä (Stalin ei toki
ollut lukenut Giden kirjaa <i>Ellei vehnänjyvä kuole</i>, 1926).
Monien silmät neuvostopropaganda sokaisi – monet suomalaisetkin
väittivät, että Neuvostoliitto ei voi tehdä mitään väärin.
Mutta Giden silmät avautuivat ja hän sanoutui irti kommunismista.
"Käynti Neuvostoliitossa auttoi paremmin kuin mikään muu
antamaan arvoa vapaudelle, josta saamme nauttia Ranskassa.” </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 12pt;">Ihailu
kohdistui ihmisiin, joilla oli aate paremmasta maailmasta – mutta
ei paremmista ihmisistä. Ihmiset saivat olla yhtä huonoja kuin
ennenkin. Itse asiassa parempi maailma tarvitsi toimiakseen
entisestäänkin huonompia ihmisiä – ihmisiä jotka olivat silmää
räpäyttämättä valmiit mihin tahansa – vaikka repimään
viattoman lapsen kappeleiksi noin vain (pseudo)tieteellisenä
kokeena. Ja toteamaan lopuksi, että tulokset olivat olleet lupaavia
ja kokeita tulisi jatkaa. Sitä paitsi turhia orvoksi jääneitä
lapsiahan riitti – varsinkin diktatuurissa jossa niin monet
vanhemmat olivat vankiloissa tai teloitettuja.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 12pt;">Totalitaarisen
yhteiskunnan koneisto pysyy notkeassa öljyssä jäsentensä alttiin
avuliaisuuden toimin. Naapurit valvovat naapureita ja auttavat
parhain keinoin valtion vihollisten pidätyksissä. Ihmiset eivät
löydä paikkaansa tällaisesta maailmasta, mutta tulevat kuitenkin
liimatuksi osaksi spektaakkelin tapettia, kuten Nabokov toteaa. Näin
kuka tahansa voi päätyä oman itsensä naapuriksi. Kaikkein
kuuliaisimmat – virallisen doktriinin yliajamat – eivät
tavoittele edes omaa etuaan, vaan ovat valmiit kavaltamaan jopa omat
perheenjäsenensä ja ojentamaan niskaansa, että laukaus napsahtaisi
kerralla maaliinsa.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 12pt;">Nabokov
ei tapansa mukaan kerro, missä tapahtumapaikkana oleva oudon tuttu
Padukgradin ekwilistinen (ei kommunistinen) valtio sijaitsee –
ilmeisesti jossakin itäisessä hevonhissunkuusessa kuitenkin. Mutta
epäselväksi ei jää, mihin kirjailijan viiltävä satiiri
kohdistuu ja mistä se saa pontimensa. Epäselväksi ei jää sekään,
millaiset pimeyden voimat ihannevaltion myllyä pyörittävät.
”Johtajamme on turvautunut äärimmäisen määrätietoisiin
vallankumouksellisiin ratkaisuihin tarkoituksenaan herättää
sorrettujen ja hyväksikäytettyjen kansanjoukkojen rajaton rohkeus.”
”Valtio on suurempi ja viisaampi kuin konsanaan kukaan
kuolevainen.” </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-size: 12pt;"><i>Tämä ei ole ensimmäinen
kerta kun tuntematon ja vastenmielinen mutta käsittämättömän
peräänantamaton mies on jyrsinyt tiensä valtion ytimeen. Mutta jos
joku seuraa tapahtumia ja haluaa torjua ne, menneisyydestä on siihen
turha hakea osviittaa, modus vivendiä – siitä yksinkertaisesta
syystä, ettei sitä ollut silloinkaan kun menneisyys kaatui
nykyhetken reunan yli tyhjiöön ja täytti sen lopulta. (…)
Osoitin vain perättömäksi väitteesi, jonka mukaan historian
avulla voisi ennustaa, mitä Paduk tulevaisuudessa sanoo tai tekee.</i></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-size: 12pt;"><i>Me marssimme kansan
rinnalla iloisina ja ylpeinä. Sokea Materia saa näkönsä takaisin
ja lyö niin kutsutun Ajatuksen pitkältä nenältä ruusunpunaiset
lasit, jotka ovat niin pitkään sitä koristaneet.</i></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-size: 12pt;"><i>Toisin sanoen, uuden
Koulutuksen, uuden Yliopiston, jota olen onnellinen ja ylpeä
voidessani johtaa, myötä me voimme aloittaa uuden Dynaamisen Elämän
aikakauden. Sen seurauksena suuri ja kaunis yksinkertaistaminen
korvaa rappeutuneen menneisyyden huonot parannukset. Ennen kaikkea me
opetamme ja opimme, että valtionpäämiehemme on toteuttanut
Platonin unelman...</i></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-size: 12pt;"><i>Kysymys kuuluu, sanoi Mac,
tuletko sinä kiltisti omin jaloin vai pitääkö minun pahoinpidellä
sinut ja kierittää sitten portaita alas niin kuin me teemme
tukeille Lagodanilla?</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 12pt;">Vladimir
Nabokov: Väärin päin, suom. Heikki Karjalainen, Moebius, 2021</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 12pt;"></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt;"><a href="https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2015/06/ja-riistaa-kalpean-hehkunsa-auringolta.html">https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2015/06/ja-riistaa-kalpean-hehkunsa-auringolta.html</a></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 12pt;"><br /></span></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><br /></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeP77xAT8Om776CmtJPjotW3qrfveHZE8qWwLBx_oVtYU3CJ8_dCULaBEgzT5vwSMiwbyUpn6zIBVAi21h5VNqHj5oW6FuKpRsK1CpLKLKSKT8M7LJrF7FbNMrDxMZkCQpC-kFfzRqVK9kDGpXIW3q_iC5-4BH-Dgv40hFeSTD_Vvwf7eBibQqzd14fw/s903/nabokov%20bend%20sinister%20w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="632" data-original-width="903" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeP77xAT8Om776CmtJPjotW3qrfveHZE8qWwLBx_oVtYU3CJ8_dCULaBEgzT5vwSMiwbyUpn6zIBVAi21h5VNqHj5oW6FuKpRsK1CpLKLKSKT8M7LJrF7FbNMrDxMZkCQpC-kFfzRqVK9kDGpXIW3q_iC5-4BH-Dgv40hFeSTD_Vvwf7eBibQqzd14fw/w404-h283/nabokov%20bend%20sinister%20w.jpg" width="404" /></a></div><br /><span style="font-style: normal;"><br /></span><p></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-65910372362802236802022-04-29T23:12:00.007-07:002022-05-01T00:08:21.156-07:00JA VIELÄ NE VENÄJÄN KOIVUT...<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvgTBbMIvxtka9vAIklb46vNbnHEF8qQCxI0f6sqssQ9BJA0YJAy6J5jCamz1tEiKJM-RgfZZC8t-UjAh7NgLUMsSsBEWNZyWoMvEyj3HGadw9bb7azZYGOe8lM8gO3yIxT49F43NhLKZ3wmh6rtXPu2ReQy8DVOq3LLNhWQE54JQW51HpPesIuWfwtA/s5015/CCCP%207%20w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3260" data-original-width="5015" height="271" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvgTBbMIvxtka9vAIklb46vNbnHEF8qQCxI0f6sqssQ9BJA0YJAy6J5jCamz1tEiKJM-RgfZZC8t-UjAh7NgLUMsSsBEWNZyWoMvEyj3HGadw9bb7azZYGOe8lM8gO3yIxT49F43NhLKZ3wmh6rtXPu2ReQy8DVOq3LLNhWQE54JQW51HpPesIuWfwtA/w417-h271/CCCP%207%20w.jpg" width="417" /></a></div><p></p><p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Neuvostoliitto harjoitti erityisesti
Suomen kanssa järeää kulttuurinvaihto-ohjelmaa. Kaikki </i><i>oheisen
</i><i>blogin kuvat </i><i>ovat </i><i>kirjoittajan
”taiteilijanvaihtomatkalta” Moskovaan ja Tbilisiin 1986. Kuvat
SJT</i>.</span></p><p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Ihminen ilman kotimaataan on kuin
satakieli vailla puistoaan.</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Meidän satumme kertovat
onnenpotkusta, onnistumisen hetkestä. Niissä odotetaan että ihme
tuo avun, että varpuset lentävät suoraan suuhun. Että uunilla
maaten saisi kaiken. Että uuni itse paistaisi lettuja ja kultainen
kala täyttäisi kaikki toiveet.</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Svetlana Aleksijevitš:
Neuvostoihmisen loppu</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Lainasin
Svetlana Aleksijevitšin teoksen <i>Neuvo</i><i>sto</i><i>ihmisen
loppu</i> (2013) kirjastosta syyskuun puolivälin paikkeilla. Hurja
teksti vei mukanaan, mutta kirjan paksuus (700 sivua) pani epäilemään
kykyäni lukea sitä laina-ajan puitteissa. Toisaalta olisi ollut
suorastaan katastrofi joutua luopumaan kirjasta kesken matkan.
Onneksi kirja löytyi Antikasta sopuhintaan (10 €); pidin sitä
varsin hyvänä ostoksena.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Jumala varjelkoon elämästä
muutosten aikana, sanovat kiinalaiset. Kukaan meistä ei ole säilynyt
entisellään. Kunnon ihmiset ovat kadonneet jonnekin. Joka puolella
on vain kyynärpäitä ja hampaita… (…) Joku ei kestänyt sitä
vaan tuli hulluksi, mielisairaalat olivat tupaten täynnä. Kävin
siellä katsomassa erästä ystävääni. Yksi huusi: Minä olen
Stalin!</i><span style="font-style: normal;"> (s.45)</span></span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="text-decoration: none;">S</span><span style="text-decoration: none;">yksyn
lehdet leijuva</span><span style="text-decoration: none;">t</span><span style="text-decoration: none;">
puista alas ja ajelehtivat tuulen myötä pitkin pihaa. Nekin
vaativat osansa, ainakin portailta ja etupihalta on lehtiä
haravoitava. </span><span style="text-decoration: none;">On muitakin
töitä, maalaamista, kirjoittamista, valokuvausta. </span><span style="text-decoration: none;">Yksi
maalaus on toimitettava näyttelyyn. Nykyään yksi</span><span style="text-decoration: none;">kin</span><span style="text-decoration: none;">
maalaus on monille liikaa. Maalaustaidetta ei enää kukaan </span><span style="text-decoration: none;">viitsi
</span><span style="text-decoration: none;">ymmär</span><span style="text-decoration: none;">tä</span><span style="text-decoration: none;">ä;
</span><span style="text-decoration: none;">reaalisen ja imaginaarisen
ero on hälvennyt, tiedollinen ja esteettinen (taiteellinen) ovat
sulautuneet hämäräksi tiedostukseksi, jonka mikä tahansa
mielipide oikeuttaa. Näin olemme kadottaneet mahdollisuuden maailman
välittömään suoraan kokemiseen.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i><span style="text-decoration: none;">Länsimaiden
ihmiset vaikuttavat meistä naiiveilta, koska he eivät kärsi niin
kuin me, vaan heillä on lääke joka näppylään. Me sen sijaan
olemme kyhjöttäneet leireissä, sodassa me peitimme maan ruumiilla,
Tšernobylissa me kauhoimme ydinpolttoainetta paljain käsin. Ja nyt
me kyhjötämme sosialismin säpäleiden päällä. Niin kuin sodan
jälkeen. </span></i><span style="text-decoration: none;"><span style="font-style: normal;">(s.56)</span></span></span></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-style: normal;"><br /></span></span></span></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="text-decoration: none;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG2ru21f_IevTKUMXCJMZlp89IxerAdDjPeEg89XK2jlUjh6OYzfigoDxZ4oJD2wOOF11DcI_Qp_T4aiEGfgxKSm5d6ytQcqd84QBGnbQYJdHvJKsqFZvOuMYJxGxslbf8847T_pvercS0H3jc0vDLgzsCZUsMDfzCQbTQXxEe9exaLfEwEfDGjfoY4w/s2005/CCCP%20F%201.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1304" data-original-width="2005" height="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG2ru21f_IevTKUMXCJMZlp89IxerAdDjPeEg89XK2jlUjh6OYzfigoDxZ4oJD2wOOF11DcI_Qp_T4aiEGfgxKSm5d6ytQcqd84QBGnbQYJdHvJKsqFZvOuMYJxGxslbf8847T_pvercS0H3jc0vDLgzsCZUsMDfzCQbTQXxEe9exaLfEwEfDGjfoY4w/w362-h236/CCCP%20F%201.jpg" width="362" /></a></span></div><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span><p></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="text-decoration: none;"><br /></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Lunta alkaa tulla jo marraskuussa – ja
runsaasti. Eritystä harmia aiheuttaa talon päädyssä olevat
kellarinraput, jotka onnistuvat keräämään jokaisesta pyrystä
raskaan lumikuorman. Mieluusti livahtaisin keittiön ovesta teekannun
ääreen, mutta tunto selkäytimessä ei anna perään. Myös
Aleksijevitšin kirjan neuvostoihmiset viihtyvät keittiöissä; he
suorastaan elävät mahorkankatkuisissa keittiöissä, juovat votkaa
ja tupakoivat. Toisinaan ”kloorin ja kissan kusen hajuisesta”
rappukäytävästä kantautuu saappaiden kopina, kun joku naapureista
viedään Siperiaan leireilemään.</span></p><span style="font-family: Georgia, serif;"></span><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Kommunisti on se joka on lukenut
Marxia, ja antikommunisti se joka on ymmärtänyt, mitä hän sanoo.
Me kasvoimme keittiöissä, ja meidän lapsemme myös, he kuuntelivat
meidän kanssamme Galitsia ja Okudzavaa. Pantiin Vysotski pyörimään.
(…) Näytettiin keskisormea taskussa… </i>(s.
29)</span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Talot ovat kristallia ja alumiinia…
Kristallipalatseja! Keskellä kaupunkeja on sitruuna- ja
appelsiinitarhoja. (…) Kaiken tekevät koneet, ihmiset vain
ajelevat ympäriinsä ja ohjaavat koneita… Koneet niittävät,
kutovat… Laihot ovat sankkoja ja runsaita. Kukat ovat kuin puita.
Kaikki ovat onnellisia. Iloisia. Heillä on kauniit vaatteet, sekä
miehillä että naisilla. He viettävät työn ja nautinnon vapaata
elämää. Kaikilla on paljon tilaa, riittävästi työtä. Olemmeko
siinä tosiaan me? Onko tämä tosiaan meidän maamme? Ja saavatko
kaikki elää niin</i>? (273)</span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Mutta miten elettiin… Meidän
perheessä oli viidelle lapselle yhdet kengät. Syötiin perunaa
leivän kanssa, ja talvella ilman leipää. Pelkkää perunaa… Ja
te kysytte: mistä ne kommunistit ilmaantuivat?</i>
(274)</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">On
maaliskuu, olen lukenut kirjaa jo kohta puoli vuotta. Olen tässä
välissä lukenut toki muutakin ja kirjoittanut kolumneja ja blogeja.
Aleksijevitšin kirjaa lukiessa tajuan, miten vieras
neuvostokulttuuri minulle on, vaikka kävin siellä ”virallisessa”
taiteilijavaihdossakin ja tunsin (ja tunnen) venäläisiä ihmisiä.
Yhtäkkiä mikään ei ole totta; onko koskaan ollutkaan. Vielä
viime vuoden puolella viestittelin venäläisen kirjallisuuden
tutkijan kanssa, joka oli kääntämässä jotakin runoani venäjäksi.
Nyt roikun tässä piinallisessa läsnäolossa, jossa kaikki muuttuu
valheeksi.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Aseettomat ihmiset seisoivat tankkien
edessä valmiina kuolemaan. Minä istuin niillä barrikadeilla ja
näin ne ihmiset, heitä oli tullut joka puolelta maata. Jotkut
moskovalaismummelit, Herran haituvapäät, olivat tuoneet kotletteja
ja lämpimiä perunoitapyyhkeeseen käärittynä. He ruokkivat
kaikkia… Myös panssarimiehiä: ”Syökää, pojat. Mutta älkää
ampuko. Ettehän vain ammu?” </i>(110)</span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Kaduille lähtivät ihmiset, jotka
eivät olleet ennen käyneet missään, olivat vain istuneet
keittiössä ja kiukutelleet. Mutta nyt he lähtivät… Me otettiin
ystävättären kanssa sateenvarjot mukaan, sekä sateen varalta että
tappelun.</i> (157)</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">En
ole mikään yhteisötaiteen kannattaja, mitä lie se sitten onkaan.
En tiedä onko tämäkään kirja sitä, kuten
takaliepeessä niin annetaan ymmärtää. Vaikka
kirjassa tuntuu olevan puoli Venäjää äänessä, kuuluu siinä
myös vahvana kirjailijan eetos. Matka kommunismin paratiisin jäi
pahasti kesken (eivät sinne kaikki halunneetkaan), ja se näkyy
ilmiselvänä myös nykyisten Venäjän johtajien murjotuksessa. Se
mitä tapahtuu nyt, oli sekin jo ajat sitten ilmiselvää. Turha
sanoa, etteikö se
ollut päivänselvää.
Hetkessä
tuhlasimme sen orastavan pääoman, jolla maailman kärsimystä olisi
voinut lievittää. </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Öljyllä ja kaasulla ei demokratiaa
osteta, eikä sitä voi tuoda maahan niin kuin banaaneja ja
sveitsiläistä suklaata. Sitä ei voi julistaa presidentinukaasilla…
Tarvitaan vapaita ihmisiä, mutta heitä ei ollut. Eikä ole nytkään.
</i>(571)</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>On sellainen tunne, että elämä ei
ikään kuin enää ole meitä varten, ei sellaisia varten kuin me,
se on jossain muualla. Jossain… Jotakin tapahtuu, mutta ei meille…
</i>(529)</span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Venäläisten elämän kuuluu olla
kovaa ja surkeaa,silloin sielu kohoaa maasta, se käsittää, ettei
kuulu tähän maailmaan… Mitä likaisempaa ja verisempää on, sitä
enemmän sillä on tilaa… (490)</i></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Miksi me lähdemme kaduille? Minä
seison ja odotan, milloin me käymme Kremlin kimppuun. Tämä ei ole
enää mitään leikkiä. Kreml olisi jo pitänyt vallata eikä vain
marssia ja karjua. Antakaa käsky tarttua talikkoon ja rautakankeen!
Minä odotan. (442)</i></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinB8nDe_Wykt40oLhl62VT-lFpMeBWZ-trdA2YGWGSJh77uDB4rTuAqkdByVVhpWHsMbaKAkkxpnbCifbpRH9suvQipZ5pL_M50PAGQQNiG8oStMgdkQ7c-84Vvg09v3mJ0OgOSVYshED_mlN8AWFt9mPonwk9pidUfpud2mJJoshYsxfahc5jgnlxRA/s2195/CCCP%20Z%202.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="730" data-original-width="2195" height="139" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinB8nDe_Wykt40oLhl62VT-lFpMeBWZ-trdA2YGWGSJh77uDB4rTuAqkdByVVhpWHsMbaKAkkxpnbCifbpRH9suvQipZ5pL_M50PAGQQNiG8oStMgdkQ7c-84Vvg09v3mJ0OgOSVYshED_mlN8AWFt9mPonwk9pidUfpud2mJJoshYsxfahc5jgnlxRA/w420-h139/CCCP%20Z%202.jpg" width="420" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div><br /></div><br /><div><p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Saatana on jälleen maan päällä (ei
vain Moskovassa) ja voi hyvin. Se kerää ympärilleen tuhon ja
kaaoksen voimat. Eikä se epäröi käyttää niitä ja syöstä
maailmaa pimeään barbariaan. ”Ei koskaan enää sotaa
Eurooppaan”, me ajattelimme – ja sanoimme sen ääneen. Vaan nyt
jälleen varustaudutaan kilvan tappamaan ja teurastamaan
lajitovereitamme. Mikään muu ei tunnu miltään – ”ainoana
lohtuna maailmanloppu”. Tai kuten eräs kirjan lukuisista
henkilöistä toteaa, me tarvitsemme uuden Stalinin, me revimme sen
vaikka suoraan helvetistä.</span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm; text-decoration: none;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Ukrainalaiset saivat kuolla sen vuoksi
etteivät halunneet liittyä kolhooseihin. Heidät tapettiin nälkään.
Siellä maa on sellaista, että kun siihen pistää seipään, siitä
kasvaa puu. Mutta he kuolivat… oikaisivat koipensa kuin karja.
Heiltä vietiin kaikki, viimeistä myöten. Sotajoukot piirittivät
heidät, niin kuin keskitysleirissä. Nyt minä sen tiedän…
Minulla on työtoverina eräs ukrainalaisnainen, hän oli kuullut
mummoltaan… Miten heidän kylässään äiti itse tappoi kirveellä
yhden lapsensa keittääkseen hänestä ruokaa toisille.</i><span style="font-style: normal;">
(145)</span></span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm; page-break-before: auto; text-decoration: none;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Minun ei ole kenenkään muun kanssa
niin hyvä olla kuin omassa seurassani, minusta on kiva puhua
itsekseni… etupäässä itsestäni… Mainiota seuraa! Mitä </i><i>minä
ajattelen… Miten näin jonkin asian eilen ja </i><i>miten
tänään? Joskus minä pidin sinisestä, mutta nyt lilasta… Meissä
jokaisessa tapahtuu niin paljon kaikenlaista. </i><i>(…) Siellä
sisällä on kokonainen maailmankaikkeus.</i> (509)</span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">On jo huhtikuun puoliväli ja kirja vetää
viimeisiään. Yhä vielä sen julma kauneus yllättää. Tällaisiako
me ihmiset olemme. ”Juuri tällaisia”, vastaa eräs kirjan henkilöistä. Kuin etiäisenä näin viime yönä
karmean painajaisen ja vielä aamulla herättyäni olin vakuuttunut,
että kaikki oli päin helvettiä. Päätin siirtää Aleksijevitšin
järkälemäisen teoksen yöpöydältä talon toiseen päähän –
ja lopulta vein sen vintille. Ehkäpä kirjan ainoa valonpilkahdus
on, ettei se edes yritä tarjota sellaista. Ei mitään muuta neuvoa
kuin lukea se!</span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm; page-break-before: auto; text-decoration: none;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Venäläiset kommunistit eivät enää
pitkään aikaan ole olleet kommunisteja. Yksityinen omistus, jonka
he ovat tunnustaneet, ja kommunistinen aate ovat
yhteensovittamattomia. Voin sanoa heistä samoin kuin Marx sanoi
seuraajistaan: ”Tiedän vain yhden asian: että minä en ole
marxisti.” Heine sanoi vielä paremmin: ”Kylvin lohikäärmeitä
mutta niitin kirppuja.”</i><span style="font-style: normal;"> </span><span style="font-style: normal;">(</span><span style="font-style: normal;">437</span><span style="font-style: normal;">)</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Me olemme Harkovasta… Sieltä
katsoen Amerikka näytti meistä paratiisilta. Onnenmaalta. Kun
tu</i><i>li</i><i>mme tänne, ensivaikutelma oli: me rakensimme
kommunismia, mutta amerikkalaiset ovat toteuttaneet sen…. </i><i>H</i><i>amonen
maksaa kolme dollaria, farkut viisi… Naurettavan halpaa! Pizza
tuoksuu… hyvä kahvi… Illalla me avattiin miehen kanssa
Martini-pullo ja pantiin Marlborot palamaan. Toiveiden täyttymys</i>!
(573)</span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm; text-decoration: none;">
”<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>...Olen kieltänyt itseäni
lukemasta venäläisiä kirjoja ja katsomasta venäläistä
internetiä. Haluan karsia itsestäni pois kaiken venäläisen.
Lakata olemasta venäläinen…”</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm; text-decoration: none;">
”<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>...Venäjä, minun Venäjäni…
Rakas Pietari! Miten minä haluankaan takaisin! Alan kohta itkeä…
Eläköön kommunismi, tahdon kotiin!” </i></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm; text-decoration: none;">
”<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>...Haluaisitteko te, että
alushousut olisivat vielä kortilla?” </i></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm; text-decoration: none;">
”…<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Venäjän koivut… ne koivut
vielä …” </i><span style="font-style: normal;">(574)</span></span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Svetlana Aleksijevitš: <i>Neuvo</i><i>sto</i><i>ihmisen
loppu. </i><i>Kun nykyhetkestä tuli second handia, suom. Vappu
Orlow, Tammi </i>2013.</span></p><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilJ3Glb9YVceJG-wYcrxsNy030RNWqcB_pG4AM0hEl1DaoVC92oaVwhupbxut8FkH9y2-lBsxXZPeVk4QCvS4G3Df8CUEtHPiauU4z6PNbPwXlDwL5futLGtRbT-eekv8t9_FHr87PeWQKPR6klCYtZeOJAxXMmSJC-ab7OE_yrfW2aYGc5aUQMzUZzw/s4690/CCCP%203%20w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3049" data-original-width="4690" height="243" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilJ3Glb9YVceJG-wYcrxsNy030RNWqcB_pG4AM0hEl1DaoVC92oaVwhupbxut8FkH9y2-lBsxXZPeVk4QCvS4G3Df8CUEtHPiauU4z6PNbPwXlDwL5futLGtRbT-eekv8t9_FHr87PeWQKPR6klCYtZeOJAxXMmSJC-ab7OE_yrfW2aYGc5aUQMzUZzw/w374-h243/CCCP%203%20w.jpg" width="374" /></a></div><br /><div><br /></div>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-37498568638535392582022-04-23T01:40:00.003-07:002022-04-23T01:40:59.732-07:00INVENTAARIO BUDAPEST<div><em><br /></em></div><em></em>
<em><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjknswc_Sg2K2KT3ShKRPOOtYa2jts6lvazbJq_S1JKqwWMs2PwncHhPNCXH1XBY9FIUfd78L-a4YvI10D5y_YPSW5faKuvlYBriCLLW8G5qfZArJzRjKokf83b6E0quBdnE-o6lZDnb45svR-vM3YgxpNA41yj83cTzR_CHriBBQn53GJQbMGZLeP8_Q/s3183/Penalva%201.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2452" data-original-width="3183" height="314" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjknswc_Sg2K2KT3ShKRPOOtYa2jts6lvazbJq_S1JKqwWMs2PwncHhPNCXH1XBY9FIUfd78L-a4YvI10D5y_YPSW5faKuvlYBriCLLW8G5qfZArJzRjKokf83b6E0quBdnE-o6lZDnb45svR-vM3YgxpNA41yj83cTzR_CHriBBQn53GJQbMGZLeP8_Q/w406-h314/Penalva%201.jpg" width="406" /></a></div><p class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
<strong><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i><span style="font-weight: normal;">Jo</span></i></span></span></span></span></strong><strong><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i><span style="font-weight: normal;">ã</span></i></span></span></span></span></strong><strong><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i><span style="font-weight: normal;">o
Penalva, Artist’s Book, Ludwig Museum, Budapest (2005). Kuva SJT.</span></i></span></span></span></span></strong></p><p class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><strong><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i><span style="font-weight: normal;"><br /></span></i></span></span></span></span></strong></p></div><div><em><br /></em></div>Joukkojen halu tuoda esineitä ja asioita tilan ja inhimillisen sisällön suhteen 'lähemmäksi' on yhtä voimakas kuin pyrkimys voittaa jokaisen ilmiön ainutkertaisuus hyväksymällä siitä tehty jäljennös.</em> <div>- Walter Benjamin <div><em><br /></em></div><div><em>Korjaamaton on, että asiat (oliot) ovat niin kuin ovat, tähän tai tuohon tapaan, luovutettuina vailla parannusta olemisensa maneeriin. Korjaamattomia ovat asiantilat, kuten ne ovat: surullisia tai keveitä, julmia tai onnellisia. Kuten sinä olet, kuten maailma on – se on Korjaamaton.</em></div><div>- Giorgio Agamben </div><div><em><br /></em></div><div><em>Less is just less!</em></div><div>- The Last Minimalist </div><div><br /></div><div><br /></div><div>Pitkään näytti siltä kuin luonnollisesti katseessa avautuva valon perspektiiviin perustuva kuva olisi juuri sitä, mikä olisi välttämätöntä kuvalle ja sen esittämiselle/näkemisille mahdollisista maailmoista mahdollisimmassa. Julia Kristeva kirjoittaa artikkelissaan Giotton ilo, että juuri Giotton Helvetissä maalaustaide riistäytyi ensimmäisen kerran valloilleen, "se haki omia ääriään; seuraava askel olisi ollut representaation hylkääminen, jäljelle olisi jäänyt vain väri ja muoto – tai ei mitään". </div><div><br /></div><div>Senkin me olisimme katsoneet, ja katsoimmekin. Mutta nyt kun seison Budapestin Ludwig Museumin kokoamassa João Penalvan takautuvan näyttelyn keskiössä en enää katsokaan kuvataidetta, jota objektiharhainen silmäni yhä etsii, vaan pesänselvitystä, inventaariota.
Tähän on tottuminen ja turhautumisen puuskat on pantava liian kauan kuvan viiveen unelmissa rypeneen silmän tiliin. Katso nyt kun ei ole mitään katsottavaa. On löydettävä metsänkatsojan silmän sijaan puunkatsojan silmä, inventoijan silmä. </div><div><br /></div><div>Mistään ei voi olla enää varma. Mutta olen melkein varma, että uuden palatsimaisen museon saniteettitilojen seinälaatat eivät olekaan aitoa marmoria, vaikka hätäpäissäni niin luulin.
Penalva käyttää valokuvaa todellistamisen välineenä, esineen kuvana, osana kertomusta. Hänellä onkin paljon kerrottavaa: kirjoitusta juoksee monotonisella käsialalla tulostettuna pitkin seiniä. Mutta riittääkö se valokuvan ystävälle? Itselleni kyllä riittäisi vaikka valokuvat olisivat nurin päin. Eikö valokuvan yksitoikkoinen viehätys perustu juuri läsnä olemattomien osiensa kautta luomaan nostalgiseen kaipuuseen kadotetun ajan hämyisiin naarmuihin, varjojen suttuiseen estetiikkaan. </div><div><br /></div><div>Siitä huolimatta se riittää todentamaan ja tallentamaan tarpeeksi tietoa ymmärtävälle silmälle. Daniel C. Dennett vertaa kameraa vanhoihin kuvantamisen 'fiksuihin' menetelmiin ja toteaa, että kamerassa välineenä on jotain aivan erityistä, sillä se on 'tyhmä'. Mutta tiedon siirtäminen ympäristön älyttömiin välineisiin vapauttaa älyllisiä resursseja jossain muualla, ehkäpä juuri tuossa epämääräisessä 'tietoisuuden' saunakamarissa tai kusiaispesässä, miten vain. </div><div><br /></div><div> Penalvan videoiden epätodelliseen maailmaan voi upota kuin syksyn sumuihin, matala lukijan ääni vangitsee pimeään nurkkaan: "Father, I saw it with my own eyes, and I couldn't believe it." Nuorallakävelijä on juuttunut putoamisensa hetkeen, iänikuiseen epäröintiin vihonviimeisen harha-askeleen partaalle: tasapainoa ylläpitävä tanko vavahtaa uhkaavasti ja haparoiva jalkaterä livahtaa vaijerin ohi. Mutta turhaan odotan että ekvilibristi putoaisi, käy voimille tämä edestakainen nykiminen 'ajan hermolla'. </div><div><br /></div><div>Penalvan säntillisesti koostetut valokuva- ja tekstipaneelit silloittavat kuivan asiapitoisesti esineen ja käytännön välille avautuvaa ammottavaa kuilua. Valokuvan tehtävänä on olla varmentamassa olentumisensa rajoilla hoippuvan narratiivisen hapuilun reaalista todentumisessa. Näin olen tullut havainnon (reflektion) äärimmäiselle äärelle ja kummallisinkin esine selittyy kummalliseksi esineeksi, jota jo isoäiti (tai joku muu) käytti kuin esinettä ikään. </div><div><br /></div><div>Näyttelyn 'press-coordinator' juoksuttaa käteeni paksun näyttelykirjan, jossa João Penalva käy kirjeenvaihtoa João Fernandesin kanssa. Taiteilija kirjoittaa edelleenkin käsin viivoitetulle keltaiselle paperille, toinen João kirjoittaa koneella. On pakko epäillä antaako tämän 'epäkirjan' lukeminen sille enää mitään lisäarvoa. Toinen João puhkeaakin kysymään, että mitä järkeä tässä kirjoituksen juoksutuksessa on. Taiteilija vastaa kirjoituksen olevan ”oleellinen osa teoksiani, irrotettuna niistä se kadottaisi merkityksensä ja olisi kovin yksin maailmassa”. </div><div><br /></div><div>Mutta yksin maailmassa eivät ole Penalvan esteettiset hairahdukset, epäolennaisuudet ja muut keskeneräisyydet. Niitä löytyy järjestyneen maailman marginaaleista suttuisuutena, hajoamisina, epämääräisinä naarmuina tai vaikkapa tunnistamattomina valonvälähdyksinä. Yleensä ne jäävät huomaamatta, tai jos huomataankin, niistä pyritään eroon. Että maailma olisi edes joltain osin selkeä ja kirkas. Penalvan näyttelyä en voi taikoa näkymättömiin, mutta tämän tympeän kirjan voin 'bookcrossata' jonkin baarin pöydälle – ajelehtikoon sinne missä kaikki muukin kaaos pitää pesäpaikkaansa. </div><div><em><br /></em></div><div><em>Yön ja päivän välissä
täytyy kerran ilmetä totuus.
Kirjaa se kolmella tavalla,
aina sanomattomana, sellaisenaan,
viattomana – jääköön se silleen.</em></div><div><i>- </i>Hölderlin </div><div><br /></div><div><br /></div><div>Lisäluettavaa: </div><div>Giorgio Agamben, Tuleva yhteisö, Tutkijaliitto (1991) </div><div>Walter Benjamin, Messiaanisen sirpaleita, Tutkijaliitto (1989) </div><div>Daniel C. Dennet, Tietoisuuden selitys, Gummerus (1999) </div><div>Julia Kristeva, Giotton ilo. Modernin ulottuvuuksia, Taide (1989)</div></div><div><br /></div>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-77980540757742908052022-02-20T23:02:00.001-08:002022-02-20T23:12:50.525-08:00LAUTASENNUOLIJAN MATKASSA<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgW4A1RMG2YMio1ZDxBqDrhEkw3hvgkDpLb-WXHB5hNdw6QjGM_nyKekT7AU3iTb4o6CIGylIu-mpbE_psXUoI64j7Kj0jwhMdDr7TabTZpjqfPqCd4lVngUCY9iPPac4sbTI73fJJu3OiYObUVad5gMPqzKsqKH7-sXxS51zyW8PhPIhrjkD2S7ngbWw=s1305" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="992" data-original-width="1305" height="316" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgW4A1RMG2YMio1ZDxBqDrhEkw3hvgkDpLb-WXHB5hNdw6QjGM_nyKekT7AU3iTb4o6CIGylIu-mpbE_psXUoI64j7Kj0jwhMdDr7TabTZpjqfPqCd4lVngUCY9iPPac4sbTI73fJJu3OiYObUVad5gMPqzKsqKH7-sXxS51zyW8PhPIhrjkD2S7ngbWw=w435-h316" width="435" /></a></div><p></p><br /><p style="background: transparent; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"></p><p style="background: transparent; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Aina kun ihminen rukoilee, hän
rukoilee ihmettä. Hyvä Jumala, suo että kaksi kertaa kaksi ei ole
neljä.</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Ivan Turgenev</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; page-break-before: auto;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Talvisen iltapäivän hämyssä osuu
kierrätyskirjojen joukosta käteeni Ivan Turgenevin romaani <i>Rudin</i>
(1855) Maila Talvion suomennoksena. Monien suosikkikirja Turgenevin
tuotannosta on <i>Metsämiehen muistelmia</i> (1852), itseni lisäksi
sitä ovat yöpöydällään makuuttaneet ainakin Hemingway ja
Stalin. Ei tarvitse unilääkettä kun tovin seikkailee luonnossa
metsämiehen seurassa, vaikka itse ei olisi kuunaan metsästänyt.
Metsästystä tärkeämpää Turgenevillekin oli vetelehtiä
luonnossa maaorjien ja muiden tarpeettomien ihmisten parissa. </span>
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Oli ihana heinäkuun päivä,
jollaisia sattuu vain silloin, kun ilma on kauan pysynyt
samanlaisena. Aamuvarhaisesta on taivas selkeä; aamurusko ei leimua
tulipalona, vaan levittää taivaalle heikon punerruksen. Aurinko,
joka ei ole polttava eikä hehkuva, niinkuin kuivan helteen aikana,
ei tumman purppurainen niinkuin rajuilman edellä, vaan kirkas ja
lempeästi säteilevä - kohoaa rauhallisena taivaalle pitkän kapean
kielekkeen varjostamana, lähettää raikkaan sädekimpun ja painuu
pilven sinipunervaan utuun.</i></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Rudinin
ensimmäiset lauseet ovat kuin jatkoa metsämiehen eetokselle
novellista <i>Pakovainio. </i><span style="font-style: normal;">On
kesä, </span><span style="font-style: normal;">aurinkoinen</span><span style="font-style: normal;">
</span><span style="font-style: normal;">päivänsavujen varhoama
</span><span style="font-style: normal;">aamu. </span><span style="font-style: normal;">S</span><span style="font-style: normal;">äätyläiset
ovat vetäytyneet savuisista kaupungeista </span><span style="font-style: normal;">maalaiskartanoilleen
ja dat</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-style: normal;">š</span></span><span style="font-style: normal;">oilleen</span><span style="font-style: normal;">.
</span><span style="font-style: normal;">J</span><span style="font-style: normal;">outilaan
elämänmenon parasta aikaa on kesä, </span><span style="font-style: normal;">kuinkas
muutenkaan,</span><span style="font-style: normal;"> kesäiset päivät
kun heinät heilimöivät, tähkäpäät kahisevat ja ilmassa
visertävät leivoset.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Oli tyyni, kesäinen aamu. Aurinko oli
jo noussut taivaan kirkkaan laen korkeuteen, mutta kaste kimmelsi
vielä vainioilla. Lemuava tuoreus leijaili laaksosta, joka vasta oli
herännyt unestaan, ja varhaiset linnut visersivät metsässä, joka
liikkumattomin lehvin kylpi kasteessa. Ylenevien vainioiden päässä,
jolla ruis juuri alkoi heilimöidä, näkyi kummulla pieni kylä.
Tuota kylää kohti, pitkin kapeaa kylätietä, asteli nuori nainen.</i></span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-style: normal;">Nainen
on Aleksandra Pavlovna Lipin, jota koko kuvernementti piti hurmaavana
naisena, </span><span style="font-style: normal;">eikä ollut siinä
</span><span style="font-style: normal;">suinkaan </span><span style="font-style: normal;">väärässä.</span><span style="font-style: normal;">
”Jopa hänen suora, hiukkasen pysty pieni nenänsä saattoi tehdä
hulluksi minkä kuolevaisen tahansa, puhumattakaan hänen
samettisista mustista silmistään, vaalean punertavasta tukasta,
kuoppasista pyöreillä poskilla ja koko hänen muusta
kauneudestaan.”</span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Niille,
jotka eivät meditatiivista joutilaisuutta arvosta, ei Turgenev ole
sopivaa luettavaa. Se on selvää. Joutilaitten ihmisten kuvauksista
oli tullut jo Turgenevin <i>T</i><i>arpeettoman ihmisen päiväkirjan
</i><span style="font-style: normal;">(1850) </span><span style="font-style: normal;">myötä</span>
suorastaan ilmiö 1800-luvulla. Näitä tarpeettomia ihmisiä on myös
romaanin päähenkilö Dmitri Nikolajevitš Rudin, jota on arveltu
kirjailijan väljähköksi omakuvaksi, mutta myös anarkisti Mihail
Bakunin on epäiltyjen joukossa. <span style="font-style: normal;">Rudin
ei kuitenkaan ole ihan n</span><span style="font-style: normal;">i</span><span style="font-style: normal;">in
tarpeeton, </span><span style="font-style: normal;">että vain
raahautuisi mukana, hän ainakin yrittää </span><span style="font-style: normal;">panna
</span><span style="font-style: normal;">kortensa kekoon.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Sisään saapuva mies näytti olevan
kolmenkymmenenviiden ikäinen. Hän oli pitkä, hiukan
kyyryselkäinen, kiharatukkainen, ruskeaihoinen. (…) Hänen
vaatteensa vanhat ja ahtaat olivat käyneet hänelle pieniksi.</i></span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Rudin astuu sisään varakkaan lesken ja
maatilanomistajan Darja Mihailovna Lasunskin taloon, jossa suurin osa
romaanista ottaa paikkansa. Darja Mihailovna on arvostettu, ylhäinen,
rikas leskirouva, omalaatuinen eikä aina kovin hyväntahtoinen.
Nuoruudessaan häntä oli kuvattu kaunottareksi, mutta valitettavasti
noista nuoruuden viehätyksistä ei hänen nykyiseen olemukseensa
ollut jäänyt jälkeäkään.</span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Miten se on mahdollista! Huudahti
tahattomasti jokainen, joka oli nähnyt Darja-rouvan ensi kerran.
Onko tuo laiha, kuihtunut, terävänenäinen keski-ikäinen nainen
joskus voinut olla kaunotar? Hänellekö kerran lyyroja helkyteltiin?</i>
</span>
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Näin tapahtumat vyöryvät toisen luvun
alussa. Nopeasti lukija saa vuodenajan, maiseman ja päähenkilöiden
lisäksi tietää, että ollaan jossakin kuvernementissa jonkin joen
varrella jonkin salaneuvoksen lesken maatilalla. Kuulostaa ihan
Nobokovilta. </span>
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Darja Mihailovnan taloa pidettiin
miltei ensimmäisenä koko </i><i>X:</i><i>n kuvernementissa.
Valtaisa kivirakennus oli tehty Rastrellin piirustusten mukaan
edellisen vuosisadan malliin, se seisoi ylängön kukkulalla, jonka
juurella juoksi eräs Keski-Venäjän pääjokia.</i> </span>
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Kolmeen kuukauteen Rudin ei juurikaan
poistunut talosta, johon hän oli alkujaan tullut pelkästä oikusta.
Hän oli muka toimittamassa jotakin asiaa, jota joku muu ei ollut
ehtinyt toimittamaan. Hän oli jo ehtinyt kietoa emäntänsä
kaunopuheisuuden seitteihin niin syvälle, ettei Darja Mihailovna
enää tullut toimeen ilman häntä. Kun Rudin erään kerran uhkasi
matkustaa pois, kun rahat olivat loppuneet, lainasi Darja Mihailovna
hänelle oitis 500 ruplaa. Myös naapuri Volintsev oli lainannut 200
ruplaa ja moni muu enemmänkin.</span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Ei ihme, että monet olivat jo
kyllästyneet Rudinin omahyväiseen habitukseen. Naapuri, joka oli
tuntenut Rudinin jo jossakin huikentelevaisessa menneisyydessään,
lausui lopulta tuon hätkähdyttävän syytöksen, Rudin ei ole
mitään muuta kuin ”lautasennuolija”. Se oli ehkä pahinta, mitä
kenenkään ylle voitiinn langettaa noina hyvien tapajoen aikoina.
Myös neiti Boncourt loi katseensa useasti Rudiniin, ”silmissään
omituinen, viekas väre, jommoisen joskus tapaa vanhoilla,
erinomaisen hyvillä lintukoirilla”. Mutta neiti Boncourt ei
sanonut sanaakaan.</span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Mutta pahin oli jo tapahtunut ja
paljastunutkin. Rudin oli kuiskutellut talon tyttären – nuoren
Natalian – korvaan hempeitä höpinöitään. Ja kuten muistamme,
Natalia on 17-vuotias; ikä jota ihmiselämässä ei pitäisi joutua
kokemaan lainkaan. Se saattaa ihmispolon hormonimyrskyn valtaan –
ja se kestää ikuisuuden, se ei lopu koskaan. Nataliakin rakastuu
suin päin Rudiniin tai luulee rakastuneensa, mistä sen voi tietää.
Muistan kuinka itsekin olin juuri tuossa iässä kohtalokkaasti
rakastunut naapurin tyttöön tai mitä sitä kiertelemään,
kaikkiin naapurien tyttöihin. Harva se päivä haudoin päättäväni
päiväni. </span>
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Ollaan Avdjuhinin lammella, jossa jonkin
menneen hirmutyön johdosta aurinko ei sen koommin ollut heleästi
paistanut. Räytynyt Rudin odottelee synkän petäjän varjossa. Hän
oli jo kuvitellut varakkaan talon ottovävyn – lautasennuolijan –
paikan olevan pivossa. Mutta yllättäen uhkaavat mustat pilvet
olivat nousevat taivaalle. Kun hän näkee Natalian saapuvan posket
hehkuen niskojaan nakellen, hän arvaa kaiken paljastuneen. Tuo
muurahaiskäpyä muistuttava leskirouva on antanut tuomionsa – vain
kuolleen ruumiini yli.</span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Hyvä Jumala! Hyvä Jumala,
äänteli Rudin, – tämä on kauheaa! Heti ja äkkiarvaamatta
tällainen isku! … Vai suuttui tiedän äitinne niin kovasti?</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Niin … niin, hän ei enää
tahdo kuulla teistä mitään.</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Tämähän on kauheata! Siis ei
ole enää mitään toivoa?</i></span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Ei mitään</i>.</span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Mitä te nyt aiotte, kyselee Natalia ja
ehdottaa karkaamista näiltä seisomilta. Eihän se tule
kysymykseenkään, mihin me voisimme mennä, sopertelee Rudin,
minähän olen köyhä mies. Natalia purskahtaa itkuun ja vakuuttaa,
että hän olisi ollut valmis karkaamaan, elämään synnissä ja
mitä vain – ”niin tiedättekö, että olisin teitä seurannut,
olisin ollut valmiina mihin tahansa”. Jos vain Rudinista olisi
löytynyt hippunenkin miestä.</span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Kellon lyödessä kuusi ajoivat
Rudinin matkavaunut esiin. Kiireesti rupesi hän sanomaan jäähyväisiä
kaikille. Hän oli surkealla mielellä. Ei hän tällä tavalla ollut
odottanut lähtevänsä tästä talosta: miltei karkotettuna …
Miten kaikki on käynyt? Ja minkä tähden sellaisella kiireellä?
Mutta onhan itse asiassa sama, minkälainen loppu on.</i></span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Kaikki oli sanottu. Mutta onhan sentään
vapaus, tuumii Rudin, ja ehkä joskus vielä leipäpalanenkin, josta
ei tarvitse olla kiitollisuuden velassa kenellekään. Natalialle hän
jättää kirjelappusen, jossa pahoittelee äkkilähtöään, vaan
”muuta keinoa ei ole. Olen päättänyt lähteä ennen kuin minua
selvin sanoin käsketään lähtemään. Lähtöni mukana lakkaavat
kaikki väärinymmärrykset, ja tuskin kukaan tulee minua kaipaamaan.
Miksi sitten viipyisin”.</span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Kohtaloni on omituinen, melkein
koomillinen, antaudun kokonaan, nälkäisenä, kaikkineni päivineni
<span style="text-decoration: none;">ja samalla en saata antautua.
Lopetan vielä elämäni siten, että uhraudun jonkun roskan eteen,
johon en itsekään usko … Voi hyvä Jumala! Olla
kolmenkymmenenviiden ja yhä vielä hankkiutua johonkin työhön!</span></i></span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Loppukohtaus tapahtuu Pariisissa
kesäkuussa 1848, jolloin kansannousu oli jo kukistettu ja barrikadit
hiljentyneet. Henkiinjääneet pakenivat ajatellen vain omaa
pelastustaan. Äkkiä erään barrikadin harjalle nousee
pitkänhuiskea mies olkihatussa ja risaisessa nutussa heiluttamaan
lippua. Kuuluu yksi laukaus ja miehenroikale tipahtaa kuin säkki.
Eräs pakenijoista huutaa: – Se oli se puolalainen, Dmitri Rudin.</span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Saatte nähdä että hänen elämänsä
vielä loppuu siihen, että hän kuolee jossakin Tsarevokok<span style="font-family: Georgia, serif;">š</span>aiskissa
tai T<span style="font-family: Georgia, serif;">š</span>uhlomassa jonkin
peruukkipäisen vanhanpiian syliin, joka tulee muistamaan häntä
nerokkaimpana ihmisenä maailmassa.</i></span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Ivan Turgenev: <i>Rudin</i>, suom. Maila
Talvio, Uusi Suometar, 1896.</span></p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgfO40D35XAFN_N0QEpA_cqeymNHCu3h0MJgGb_RgXl_Y272iZn61pDtyBb71YU-Qbqyg-cCUIIHItXxmjec_-LwOnlFTKUHca53OxoXZHrUCBomqj2i6YucfsqL08qxmMEhDFf5N_SIFXNtoIjXByhhWchGZFaOlfPZKrR8AgcRRXUrHXIsqJ4lvrLEg=s683" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="444" height="349" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgfO40D35XAFN_N0QEpA_cqeymNHCu3h0MJgGb_RgXl_Y272iZn61pDtyBb71YU-Qbqyg-cCUIIHItXxmjec_-LwOnlFTKUHca53OxoXZHrUCBomqj2i6YucfsqL08qxmMEhDFf5N_SIFXNtoIjXByhhWchGZFaOlfPZKrR8AgcRRXUrHXIsqJ4lvrLEg=w227-h349" width="227" /></a></div><br /><p style="background: transparent; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Rudin, Dmitry Kardovskyn kuvitusta.</i></span></p><br /><p></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-84644717733624247442021-11-07T02:04:00.001-08:002022-11-17T00:19:54.673-08:00LIHAT POIS TISKILTÄ<em></em><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9-xcBousXDyk-CX3Enf-GT1vOl7zr4jE4Yei3tP6nGBi7aMfeC-vPv1fwrrL-FsjT7XEckHWJzsePvRUYDRJSo-JhBc4tXWv8oYbxf2cf-oLTaZkOBTS_sghlhDZ0kvVjITxQuEb0GNw2/s1579/TORI.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1036" data-original-width="1579" height="275" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9-xcBousXDyk-CX3Enf-GT1vOl7zr4jE4Yei3tP6nGBi7aMfeC-vPv1fwrrL-FsjT7XEckHWJzsePvRUYDRJSo-JhBc4tXWv8oYbxf2cf-oLTaZkOBTS_sghlhDZ0kvVjITxQuEb0GNw2/w418-h275/TORI.jpg" width="418" /></a></div><br /><div><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<em><span style="font-family: Georgia, serif;">Ruumista voidaan vain elää.</span></em></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><em>–
</em><span style="font-family: Georgia, serif;">Descartes<br />
<br />
”Elämä
avautuu eteemme itsestään. Maailma on meille tuttu ja
jokapäiväinen. Voimme luottaa siihen ja uskoa silmiämme.” Näin
kirjoittaa Juho Hotanen 'maailmanvarmuudesta' Maurice Merleau-Pontyn
(1908-1961) ajattelua käsittelevässä kirjassaan </span><em><span style="font-family: Georgia, serif;">Lihan
laskos </span></em><span style="font-family: Georgia, serif;">(2008). Lähtökohta
on Descartesin teoreemassa, jonka mukaan kaikkea muuta voidaan
epäillä paitsi salaperäistä epäilijää. Merleau-Ponty puhuu
havaintouskosta, kaikki mikä havaitaan, havaitaan aina joksikin.
Tosin kaikki havaittu ei osoittaudu aina todelliseksi. Jo ennen
havaintoa me olemme maailmassa ruumiimme kautta, ruumis ei voi olla
vain tietoisuuden kohde vaan sen perusta.<br />
<br />
Hotasen kirja
johdattaa perusteellisesti Merleau-Pontyn maailmaan, josta voisi
sanoa että se on yhtä ja samaa lihaa. ”Mihin asettaa ruumiin ja
maailman raja, sillä maailma on lihaa.” Kirja on sujuvasti
kirjoitettu ja osin vaikeaselkoinenkin havainnon fenomenologia
avautuu kuin avautuukin kärsivälliselle lukijalle. Kirja loppuu
komeasti, ensin sitaatti Merleau-Pontylta: ”Paha, jonka teen, teen
itselleni, ja kamppaillessani toista vastaan, kamppailen myös
itseäni vastaan.” Ja sitten Hotaselta: ”Vapaus ei ole jotain
yksilön omistamaa, minun maailmani, jota vasten toinen asettaa oman
maailmansa. Vapaus on yhteisessä maailmassamme, yhteisen maailmamme
lihassa.”<br />
<br />
Suomeksi Merleau-Pontya on ilmestynyt
niukanlaisesti, kirjaksi saakka vain Kimmo Pasasen suomentama </span><em><span style="font-family: Georgia, serif;">Silmä
ja mieli </span></em><span style="font-family: Georgia, serif;">(1993), jossa
kirjoittaja pohtii syvällisesti havainnon/näkemisen ja
maalaustaiteen mysteerejä. Maalaus nostaa näkyvän esiin, näyttää
sen ontologisen voiman. Havainnon mahdollisuutta miettiessään
Merleau-Ponty kokee myös minän tulevan havaituksi: ...”minun
pitäisi sanoa, että minussa havaitaan eikä että minä
havaitsen.”<br />
<br />
”Toisin kuin reflektion filosofioissa,
joille oleminen on samanaikaista reflektion kanssa, Schellingillä
ensimmäisen luonnon ideaa innoittaa tunne, että oleminen on
aikaisempaa kaikki reflektio olemisesta, että reflektio tulee
toisena. Tämä ensimmäinen luonto on kaikkein vanhin elementti,
'menneisyyden kuilu', joka pysyy aina läsnä meissä kuten kaikissa
asioissa.” Kirjoittaa Merleau-Ponty kirjassaan </span><em><span style="font-family: Georgia, serif;">La
Nature </span></em><span style="font-family: Georgia, serif;">(1994) hehkuvan
runollisesti. Filosofin tekstejä pitää saada lisää myös
suomeksi.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Ps.
</i></span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Tämä
blogi on vuodelta 2009, joten sen jälkeen on ilmestynyt mm. Maurice
Merleau-Ponty: </i></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Filosofisia
kirjoituksia</i></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>,
toim. & suom. Miika Luoto ja Tarja Roinila, Nemo 201</i></span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">2.</span></span></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Juho
Hotanen (2008): </span><em><span style="font-family: Georgia, serif;">Lihan laskos</span></em><span style="font-family: Georgia, serif;">,
Tutkijaliitto.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
Maurice Merleau-Ponty (1993): </span><em><span style="font-family: Georgia, serif;">Silmä
ja mieli</span></em><span style="font-family: Georgia, serif;">, Taide.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><br /></div>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-42607435692517680912021-10-28T00:50:00.006-07:002022-12-30T06:24:21.344-08:00KAHDEN MAAILMAN KANSALAISIA<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ04ZvEHv_Oh8otIH9O5Er1jcJQO4jiN4INuhRKWVWgiwhpC4euIfdpx6HUdVBiDrQnG0tEuMfxw1_ToWUOMh-UFmOzI3GNaGU6nHVyKST_2ynPwliXP-Y7q0XZnSaJYGyDy6ncW4l6ObM/s1696/1+Pilvet+1+w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="992" data-original-width="1696" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ04ZvEHv_Oh8otIH9O5Er1jcJQO4jiN4INuhRKWVWgiwhpC4euIfdpx6HUdVBiDrQnG0tEuMfxw1_ToWUOMh-UFmOzI3GNaGU6nHVyKST_2ynPwliXP-Y7q0XZnSaJYGyDy6ncW4l6ObM/w438-h256/1+Pilvet+1+w.jpg" width="438" /></a></div><p><br /></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Oheisessa
jutussa seurataan – lainataan, leikataan ja liimataan –
sattumanvaraisesti artikkeleita: Thomas Fuchs: ”Ruumiin muisti ja
tiedostamaton”, Jussi Saarinen & Joona Taipale: ”Donald
Winnicott luovuudesta” (niin & näin 4/2019) sekä Harri
Mäcklin & Jussi A. Saarinen: ”Mitä taide tekee meille?”
(niin & näin 1/2021). Kuvitus SJT (1986).</i></span></span></p><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Donald
Winnicottin mukaan luovuus läpäisee ihmisenä olemista, se alkaa jo
vastasyntyneen lapsen kyvyssä luoda oma maailmansa. ”Aikuisen
ihmisen luovuus on tämän kyvyn säilyttämistä, kehittämistä ja
kultivoimista läpi elämän”. Ulkoiseen todellisuuteen kohdistuvat
luovat impulssit värittävät koko elämisen asenteen, jolloin
”luovuuden tunne tekee elämästä elämisen arvoista”. Tässä
kohtaa tulee taide peliin, sen avulla luovuuden hiuskarvanvarainen
kytkös säilyy tai katkeaa lopullisesti. Paluuta ei ole, sen jälkeen
ei auta kuin tyytyä realiteettien kylmään kyytiin.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Nämä
maailmat ovat psykoanalyysistä tuttuja: objektiivinen
(reaalitodellisuus) ja subjektiivinen (psyykkinen todellisuus).
Reaalinen todellisuus on mahdollisimman monien koettavissa yhteisenä
järkiperäisenä kokemuksena, mutta samalla se on subjektiivisten
näkyjen, halujen ja toiveiden maailman kyllästämä. Tämä tekee
meistä ihmisistä kahden maailman kansalaisia ja todellisesta
todellisuudesta vähemmän todellisen.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Elämä
on nuorallakävelyä luovuuden ja sopeutumisen välillä: toisessa
ääripäässä ovat objektiiviset realiteetit (järki) ja toisessa
subjektiiviset fantasiat ja visiot (luovuus ja hulluus). Winnicottin
mukaan ajautuminen kumpaan tahansa ääripäähän on vaarallista:
”Yhdessä tapauksessa ihmiset eivät tahdo elää loppuelämäänsä
irrallaan tosiasioista, ja toisessa tapauksessa he tuntevat
vieraantuneensa uneksimisesta. Jotkut ihmiset ovat niin vankasti
kiinni objektiivisesti havaittavassa todellisuudessa, että he ovat
sairaita vastakkaisessa merkityksessä: erillään subjektiivisesta
maailmasta ja luovasta tavasta suhtautua tosiasioihin.”</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Winnicott
korostaa, että ”yksilö voi löytää itsensä vain ollessaan
luova”. Itsensä löytämisellä hän viittaa ”mielekkään
vitaaliseen olemassaoloon”. Tämä itse ei ole ”introspektiivinen
prosessi” mielensisäisen entiteetin löytämiseksi, vaan erityinen
keino löytää taiteen tekemisen mahdollisuudet. Mutta itseään
taiteilija ei voi löytää taiteellisista tuotoksistaan, sillä hän
on jo valmiiksi epäonnistunut etsinnässään. Tämä ristiriita on
taiteilijan hyväksyttävä. Kaikki muut voivat olettaa löytävänsä
sitä tai tätä.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Jos
taiteilija etsii itseään, voidaan hänen todeta suurella
todennäköisyydellä jo epäonnistuneen tavalla tai toisella yleisen
luovan elämän piirissä. Valmis luomus ei koskaan paranna
perustavanlaatuista puutteellista kokemusta itsestä.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tämä
kaikki on suurimmalta osaltaan tiedostamatonta. Tiedostus on vain
satunnaisesti lepattava liekki. Tiedostamaton ei ole missään
piilossa, vaan se on kaikkialla elämässämme – se ympäröi ja
läpäisee meidät. Fuchsin mukaan tiedostamaton ei sijaitse yksilön
sisäpuolen vertikaalisissa syvyyksissä vaan eletyn tilan
horisontaalisessa ulottuvuudessa. ”Sen asuinsijoja ovat erityisesti
interkorporeaalisuus ja kanssakäymisemme toisten kanssa, ja näissä
se vaikuttaa kuin jokapäiväisen elämämme nurja puoli.”</span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1mq5VJagjLxVeAZi9F2Yatc1CmkD1Q067Ygxd2YOcL7vfmg75m3cprm-qMz0xefwfNtqQkVOBdsG5UjBi-CiBpc7-ne6PK7v1fxY-sOV8Xuwdpi4jGDj9vKEczLHP7GV3sOg1sM-zpXEt/s1753/1+Pilvet+3+w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="992" data-original-width="1753" height="279" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1mq5VJagjLxVeAZi9F2Yatc1CmkD1Q067Ygxd2YOcL7vfmg75m3cprm-qMz0xefwfNtqQkVOBdsG5UjBi-CiBpc7-ne6PK7v1fxY-sOV8Xuwdpi4jGDj9vKEczLHP7GV3sOg1sM-zpXEt/w493-h279/1+Pilvet+3+w.jpg" width="493" /></a></div><br /><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tiedostamatonta
on turha etsiä jostakin mielen kellarin loukoista tai tietoisuuden
takapihan romukasoista. Se on kaikkialla – keskellä toria ja
keskellä huonetilaa. Se on osa ”tietoisuutemme itsensä
monitulkintaisuutta tai kahtalaisuutta”. Merleau-Pontyn mukaan
”tiedostamaton ei voi olla kolmannen persoonan prosessi, sillä
juuri tiedostamaton päättää, mikä meissä saa tulla virallisesti
olevaksi ja välttelee ajatuksia tai tilanteita, joita vastustamme,
ja siispä tiedostamaton ei ole ei-tietoa vaan pikemminkin
ei-tunnistettua ja muodostumatonta tietoa, jota emme halua omaksua”.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Likiarvoisesta
ilmaisustaan huolimatta Freud oli löytämäisillään sen, mitä
muut ajattelijat ovat paremmin kuvanneet monimerkityksiseksi
havainnoksi. ”Tietoisuus, josta ei lainkaan tiedetä, tuntuu paljon
absurdimmalta kuin se, että jokin mentaalinen on tiedostamatonta.”</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Havaitsemme
vain sen, jonka haluammekin havaita, niinpä historia josta emme
mitään tiedä, on se ”sama ikuisesti kummitteleva asia”,
kirjoittaa Fuchs Benedetto Crocea lainaten. ”Kutakin tietoisuuden
muotoa määrittää läsnäolon ja poissaolon kahtalaisuus: ego
asuttaa yhtä aikaa kahta maailmaa. Näin ne voivat myös toimia
malleina tietoisen ja tiedostamattoman väliselle suhteelle.”
Tiedostamattomat fiksaatiot synnyttää ”implisiittinen mutta aina
läsnäoleva menneisyys, joka kieltäytyy osallistumasta elämän
jatkuvaan etenemiseen”. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Niiden
jäljet eivät kuitenkaan piile sisäisessä psyykkisessä
maalimassa, vaan ne ilmenevät ”sokeina pisteinä”, ”tyhjinä
tiloina” tai kaareutumina eletyssä tilassa: puheen ja toiminnan
”lipsahduksilla”, ihmissuhdekuvioina, joihin henkilö toistuvasti
ajautuu, toimina joita hän tiedostamattaan välttää, tiloissa,
joihin hän jättää menemättä, hänelle tarjoutuvina
mahdollisuuksina, joihin hän jättää tarttumatta.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Nämä
mahdollisuudet ovat reaalitodellisuuden rinnakkaistodellisuudessa eli
taiteen imaginaarisessa maailmassa, joka saattaa yllättäen avautua
ja ottaa ”kokijan ja tekijän valtaansa”. Ehkäpä siinä on syy
taiteen määrätietoiseen vähättelyyn ja marginalisoimiseen.
Vähättelystä huolimatta taidekokemuksen filosofia ja estetiikka
ovat elämismaailman keskiössä. Dialogissaan <i>Mitä taide tekee
meille? </i>Harri Mäcklin ja Jussi
A. Saarinen päätyvät
peruskysymysten äärelle:<i> </i>”Mikä vetää
taiteilijoita luovaan työhön?” ja ”Entä mitä tapahtuu, kun
vastaanottaja uppoutuu teokseen?” </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Taideteoksen
tekeminen ei ole samanlaista kuin jonkin konkreettisen esineen
valmistaminen. Taideteoksessa tutut ”arkipäivän” muodot
muuntuvat oudoiksi ja vieraiksi – toisen maailman elementeiksi.
Paul Klee toteaa luennossaan<i> On Modern Art</i> (1924), että
arkisen realistisiin muotoihin pakotettu maailma ei ole ainoa
mahdollisista maailmoista. Luonnollisiksi koettujen muotojen
jäljentäminen ei ole luovan työn päämäärä, joten syystäkin
taiteilijat ovat ryhtyneet ”luonnonmukaisten muotojen
vääristelyyn”. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Taide
voi olla ”<i>kokemuksellisesti
transformatiivista</i>”, kuten
Mäcklin ja
Saarinen toteavat.
Taideteos
voi kaapata kokijansa ja muuttaa hänen
käsityksen ajasta, paikasta ja jopa kokemuksen itsestä subjektina.
”Vastaavasti taide voi olla
<i>hermeneuttisesti</i> ja
<i>eksistentiaalisesti</i>
<i>transformatiivista</i>
siten, että se muuttaa kokijaa tavoilla, jotka kestävät välittömän
kokemuksen jälkeenkin: taide voi laajentaa ymmärrystä, avata
silmät maailman epäkohdille, tarjota väylän käsitellä ongelmia,
auttaa kokijaa ymmärtämään itseään ja niin edelleen.”</span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Taideteos
voi tuoda esiin hyvin perustavanlaatuisia tunteita, kuten
vieraantuneisuutta, ihmetystä, harmoniaa, tyhjyyden tunnetta tai
yhteenkuuluvaisuutta. Samalla taide voi tarjota ulkoisen kohteen,
jonka kanssa näitä tunteita voi käsitellä ikään kuin
turvallisessa tilassa. Joskus emme edes tiedä näistä tunteista
ennen kohtaamista teoksen kanssa. Juuri tässä on nähdäkseni yksi
taiteen ominaisimmista kyvyistä.</i></span></span></p><p>
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyK-aB3wkTwv-ftBSNwPCPtS64DRp2jeRLbNkpd7oLIB2TokS62I3X9ccptB9mWn65AszNeeViY5P3QcBgS3m68EbXxFsU9qYC-9Z4yZ_J6F3mtX6Mv5TeZRF9TDa2HGOD8lBItrYYz9Ny/s1679/1+Pilvet+4+w+B.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="992" data-original-width="1679" height="246" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyK-aB3wkTwv-ftBSNwPCPtS64DRp2jeRLbNkpd7oLIB2TokS62I3X9ccptB9mWn65AszNeeViY5P3QcBgS3m68EbXxFsU9qYC-9Z4yZ_J6F3mtX6Mv5TeZRF9TDa2HGOD8lBItrYYz9Ny/w418-h246/1+Pilvet+4+w+B.jpg" width="418" /></a></div><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Myös
Freudin näkemyksen mukaan kulttuurin kehitys on johtanut
ihmiskunnassa pysyviin muutoksiin. Samaan tapaan kuin pikkulapsen
kohdalla, joka ensin on kiinnostunut vain ulostamistoimintojensa
tuotteista ja vasta myöhemmin – reaalimaailman löydettyään –
oivaltaa että samoin keinoin voi tehdä taidetta. Ehkä hieman
tekniikkaa terävöittäen – ja siistien. ”Tätä kehityksen
kulkua emme tunne, mutta pääasiasta ei ole epäilystäkään. (…)
järjestystä ja puhtautta vaaditaan kulttuurilta aivan ensisijaisina
piirteinä – siitä huolimatta, ettei niiden elintärkeys tai
merkitys mielihyvänaiheuttajana ole mitenkään ilmeinen.”</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tähän
on mentävä syvemmälle, jos uskallamme. On syytä kysyä, millainen
olio (tai esine) taideteos oikeastaan on. ”Taideteokset eivät ole
mitä tahansa olioita olioiden joukossa”. Elottomien esineiden
joukossa taideteoksilla näyttää olevan omia vaatimuksiaan vaativa
”kvasisubjekti”, kuten Mikel Dufrenne on todennut. ”Sillä on
myös oma syvyytensä, oma tyhjentymättömyytensä, joka on
verrattavissa – mutta ei samaistettavissa – toisen ihmisen
läsnäoloon. Kumpaakaan ei voi ottaa haltuun ja tuoda jäännöksettä
ymmärryksen piiriin.”</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tämä
on ehkä järisyttävintä, mitä olen kirjoittanut, vaikka olen vain
lainannut muita kirjoittajia – ja pysytellyt itse vaiti. Mutta
juuri tällä tavoin syrjäpolkuja mutkitelle ja tiettömiä
taipaleita vaeltaen olen yrittänyt eksiytyä sivistyksen pariin –
valaistulle aukiolle. Tässä vaiheessa nousee esille kysymys, että
millainen otus on taideteos, joka salakavalasti ryhtyy kokijansa
elämismaailmaa muuttaviin toimiin. ”Millä tavoin ja minkälaisten
ehtojen vallitessa taideteos on koettavissa elollisen subjektin
kaltaisena toimijana?” </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Vuorovaikutuskokemustemme
pohjalta odotamme taiteen antavan kokemuksellemme muodon, säätelevän
tunteitamme, jäsentävän sisäistä elämäämme, syleilevän tai
kannattelevan meitä ja niin edelleen. Tällainen teosten tarjoama
”peilaava hoiva” on omiaan vahvistamaan niiden kvasisubjektiuden
tuntua. (…) taideteoksissa itsessään voi olla piirteitä, jotka
edesauttavat niiden kokemista elollisina olioina. (…) kyseiset
piirteet voivat olla materiaalisia; esimerkiksi öljyvärit voivat
muodostaa orgaanisen kudoksen ja ihon kaltaisia kerrostumia.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kaikki
muistavat Sven Lindqvistin kirjan <i>Myytti </i><i>Wu Tao-Tzu</i><i>sta</i>
(1968) ansiosta tapauksen, jossa maalari paikalla olijoiden
järkytykseksi astui sisälle maalaamaansa maalaukseen ja katosi
sille tielleen. Tapauksen yhteydessä mainitaan myös, että
todellinen Wu (Wu Daozi 685-758) oli yletön viinijuoja. Mutta siitä
huolimatta taiteilijat – varsinkin maalarit – ovat kautta aikain
kokeneet uppoutuvansa syvälle maalauksen maailmaan. Teos alkaa
ikään kuin katsoa takaisin (Merleau-Ponty) ja vastavuoroisesti
työstää itse itseään. Teoksen tilallisuus voi limittyä
todellisuuden kanssa ja muodostaa pysyvän kiasmaattisen sidoksen.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Esteettinen
kohde stimuloi kokijan ajattelua, tunteita, mielikuvitusta ja kehoa
niin kokonaisvaltaisesti, että kokija on täysin uppoutunut
vuorovaikutukseen kohteen kanssa. Teorian mukaan tällainen
holistinen, ulkoisista säännöistä vapaa vuorovaikutus koetaan
syvästi miellyttävänä. (…) Uppoutumisen arvoon skeptisemmin
suhtautuvat taas tarttuvat helpommin eskapistiseen tulkintaan:
uppoutuminen tarjoaa mahdollisuuden paeta aktuaalista maailmaa, sen
murheita ja velvollisuuksia.</i> </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>PS.
Jos saan itse sanoa lopuksi jotakin, niin vastustan ajatusta, että
taide päätyisi eskapismiin. Varsinkaan taide luovana tekemisenä ei
ole pakomatka. Kaikkea muuta.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Sigmund
Freud: <i>Ahdistava kulttuurimme</i>, suom. Erkki Puranen, Gummerus,
1982.</span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Paul
Klee:</span><i> On Modern Art</i><span style="font-style: normal;">,
Faber and Faber, 1969.</span></span></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><br /><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMvBckDCnFp4-63Bi2-gtHxO_xRK03XL4KgWWzG7wSL4638oiZz4HVg88XnJiPyFZEkZvGGeFA7GqmTbO18wlQhRnfFyuXJgUfMBTsU59a1wfsj0lCNmNAgXmR0sFHahXJ5Delby5wvJPT/s1636/1+Pilvet+5+w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="992" data-original-width="1636" height="258" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMvBckDCnFp4-63Bi2-gtHxO_xRK03XL4KgWWzG7wSL4638oiZz4HVg88XnJiPyFZEkZvGGeFA7GqmTbO18wlQhRnfFyuXJgUfMBTsU59a1wfsj0lCNmNAgXmR0sFHahXJ5Delby5wvJPT/w425-h258/1+Pilvet+5+w.jpg" width="425" /></a></div><br /><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br />SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-40149212447004739652021-09-15T00:00:00.003-07:002022-08-01T05:47:23.378-07:00HETKIEN TULEVAISUUS<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpJLkoL2XiC_rBeY0KiXEmpAG3dU5IZ7SxueTPA_d-s65pbiFg3ZM-cjRcAwtx3dhBVkB4Nmj7ll8MskcLSldrGrB8RYNvs4CHMwVGOKaO_zN7vJWICZbInl7qI-KoaPMxWId94T0zTTdm/s1522/THE+VEIL+w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1188" data-original-width="1522" height="346" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpJLkoL2XiC_rBeY0KiXEmpAG3dU5IZ7SxueTPA_d-s65pbiFg3ZM-cjRcAwtx3dhBVkB4Nmj7ll8MskcLSldrGrB8RYNvs4CHMwVGOKaO_zN7vJWICZbInl7qI-KoaPMxWId94T0zTTdm/w443-h346/THE+VEIL+w.jpg" width="443" /></a></div><p></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: navy;"><span lang="zxx"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>The
Veil (2021), akryyli kankaalla, 120x155 cm. </i></span></span></span></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: navy;"><span lang="zxx"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></span></span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Taide
on artikuloimatonta huutoa, </i></span></span>
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>joka
on kuin valon ääni.</i></span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Hermes
Trismegistus</span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 3cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 3cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Ajan
olemus on mysteeri, edes maalaustaide ei ajattomassa läsnäolossaan
ole kyennyt ratkaisemaan sitä. Koemme ajan hetkien virtana, jossa
vain nyt-hetki oletetaan todelliseksi, sen ulkopuolelle jäävät
niin tulevaisuus kuin menneisyyskin. Mennyt on ja tuleva on, mutta
siinä välissä ei ole mitään. Me olevaiset keikumme tyhjän
päällä.</span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Hetkien
määrä on loputon ja ääretön. Elää hetkessä, tässä ja nyt,
on vakaa tahtomme. Mutta synkät pilvet nousevat olemisen taivaalle,
kun filosofi toteaa että mikään noista hetkistä ei ole olemassa
juuri nyt. ”Aika on jaettavissa osiinsa, mutta silti mikään sen
osista, mikään sen nyt-hetkistä ei ole läsnä nyt.” (Jacques
Derrida, 1972) </span></span>
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Taide
on aina halunnut nähdä reaalisen todellisuuden muovaaman verhon
taakse – raottaa sitä ja paljastaa salaisuuden. Yhä uudestaan
kysymme salaisuuden perään. Onko sitä, vai onko salaisuus se,
ettei sitä olekaan. Myös taideteos voi olla osa todellisuuden
verhoa tai jopa itse verho. </span></span>
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Havainnon
lopputulosta olemme ryhtyneet kutsumaan kuvaksi – se on tehnyt
meistä näkökyvyttömiä. Valokuva kuvallisena kuvana tuli kuin
taivaanlahjana; se teki meistä lopullisesti sokeita – yhden
maailman kansalaisia. Jääräpäisesti kuvittelemme kuvan olevan
kopion sisäisestä kuvasta, jonka olemme tallentaneet mielemme
romuvarastoon. Piirustus ja maalaus – enempää kuin muutkaan kuvat
– eivät kuulu maailmaan sinänsä, kirjoittaa Merleau-Ponty. ”Ne
ovat ulkopuolisen maailman sisäpuolta ja sisäpuolisen maailman
ulkopuolta, mikä tekee mahdolliseksi sen, että aistiminen on
kaksipuolista.”</span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Maalarille
olemme antaneet hieman lisää liekaa, jonka nykypäivän paineessa
kohti taiteen esineellistämistä haluamme ottaa pois. Haluamme
kiertää liean maalarin kaulan ympärille ja kiristää – ja
tiukasti. Oudon kaukainen on Merleau-Pontyn visio: ”Maalarilla on
oikeus katsoa kaikkea vailla velvollisuutta asettaa asioita
arvojärjestykseen. Maalarin työ menee kiihkeässä
pakottavuudessaan kaiken muun edelle. Maalarin ei tarvitse turvautua
muuhun kuin siihen, minkä hänen silmänsä antavat voimallaan nähdä
ja siihen, minkä hänen kätensä antavat voimallaan maalata.”</span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Alamme
nähdä, että me olemme aika. Me olemme tämä avaruus, tämä
aukio, jonka muistin jäljet neuronien välisten kytkentöjen </i></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>s</i></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>isällä
ovat avanneet. Me olemme muisti. Me olemme nostalgia. Kaipaamme
tulevaisuutta, joka ei tule. Aukio, jonka muisti ja odotukset ovat
avanneet tällä tavoin, on aika, joskus tuskan lähde, mutta lopulta
valtava lahja. </i></span></span></span></span></span>
</p><p align="left" class="western" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="color: navy;"><span style="color: black;">–
</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="color: navy;"><span style="font-family: Georgia, serif;">C</span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">arlo</span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
R</span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ovelli</span></span></span></span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; page-break-before: auto;">
<span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">Kirjallisuudessa
ajan olemusta on käsitelty paljon </span></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI"><i>–
</i></span></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">hulluuden
partaalle saakka ja siitä ylikin. Kadonnutta aik</span></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">a</span></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">a
etsiessään Proust toteaa "todellisuuden muodostuvan vain
muistista", vain muisti takaa – muistaa – että menneessä
ajassa on tapahtunut jotakin erityistä. </span></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">Vasta
Elstirin maalau</span></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">st</span></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">en
äärellä Proust kokee vapautuvansa siitä – ajan ja paikan –
sisäisestä puutarhasta "missä meidän on pysytteleminen".
</span></span></span></span></span>
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">Vladimir
Nabokovin romaanin Ada (1969/1971) </span></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">päähenkilö
tekee myös tutkimusta ajan olemuksesta. Monet aistit ovat silmää
nopeampia, toteaa kirjoittaja, mutta voimakkaimmillaan me koemme
”nykyisyyden vihlaisun” näköaistillamme ”siten, että
harkiten ottaa haltuunsa, käsittää, silmän kokoaman kappaleen
tilaa”. ”Tämä on Ajan ja Tilan ainoa kosketuskohta, mutta sillä
on kauaskantoiset seuraukset.” Me emme vain näe jotakin valmista,
vaan itse teemme – silmin kokoamme – näkemämme.</span></span></span></span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">Nabokov
päätyy Derridan tavoin käsitykseen, että nykyisyys –
nyt-hetkisyys – on vain nollakestoinen tuokio – </span></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">ulottuvuudeton
tahra näkyväisyyden paperilla – </span></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">kahden
olemattomuuden mantereen, menneisyyden ja tulevaisuuden välissä.
”Nykyisyyden tuuli puhaltaa menneisyyden huipulla.” Tässä
vaiheessa epätoivoon vaipuneelle lukijalle kirjoittaja tarjoaa
lohdun sanoja.</span></span></span></span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Meidän
vaatimaton Nykyisyytemme on siis se ajanjakso josta välittömästi
ja todellisesti olemme tietoisia, kun Menneisyyden viipyvä tuoreus
vielä koetaan nyt-hetken osaksi. Jokapäiväisen elämän ja
ruumiillisen totunnaisen mukavuuden kannalta (kohtu</i></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>ull</i></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>isen
terveen, kohtuullisen vahvan ruumiin, joka hengittää vihreää
tuulta ja nauttii maailman hienoimman ruoan, keitetynkananmunan,
jälkimausta) ei merkitse mitään, ettemme koskaan voi nauttia
oikeasta Nykyisyydestä. </i></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>(s
479)</i></span></span></span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Taiteen
ja todellisuuden välillä on kuilu, jota taiteen moninaiset
asiantuntijat eivät ole lukuisista yrityksistään huolimatta
kyenneet hävittämään. Taiteen tärkein tehtävä on tuon kuilun
vahvistaminen ja ylläpito. Tämänpuoleisuuden saarnaajat kätkevät
houkutuksensa viattoman ”yleisötyön” nimiin – sille ei pidä
antautua. Jos kuilun toisella puolella oleva imaginaarinen häviää,
häviää myös tämän puoleinen reaalitodellisuus. </span></span>
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Nuo
viholliset ovat olleet kauan keskuudessamme. Jo Platon pani Sokrateen
ihmettelemään, ”mikä taiteen tarkoitus enää voi olla, jos
meillä jo on todellinen esine tai asia, mitä hyödyttää sen turha
toistamisen”. ”Eikö taide ole aivan liian monimutkainen tapa
saada aikaan näitä kirottuja asioita, joita meillä on jo yllin
kyllin.” Dantoa mukaillen voisi sanoa: Taide epäonnistuu, jos sitä
ei voi erottaa todellisuudesta ja todellisuus epäonnistuu jos sitä
ei voi erottaa taiteesta.</span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Taiteessa
maa nousee uneksimaamme maailmaa vastaan. Se voi palauttaa kokijansa
alkuperäiseen olemiseensa – ehkä vain silmänräpäyksen ajaksi.
Mutta se riittää, se voi valaista meidät tai jättää
mitäänsanomattomaan harmauteen. </span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Taide
on menolippu vapauteen. </span></span></span></span></span>
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI"><i>Oheinen
teksti liittyy </i></span></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI"><i>2021
valmistuneeseen </i></span></span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI"><i>maalaussarjaan,
joka keskittyy nykyisyyden kokemisen ongelmaan, mutta ei voi kuvata
eikä edes olla sitä edellä esiin tulleista syistä johtuen. </i></span></span></span></span></span>
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Seuraavan
kerran maalaukset o</span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">n</span></span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">
nähtävissä 3.-4.9.2022, Konstrundan, ArtHouse Tanninen, Seinäjoki.</span></span></span></span></i></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Linkit:</span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kurkistus
verhon taakse (19.1.2016)</span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: navy;"><u><a class="western" href="https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2016/01/kurkistus-verhon-taakse.html"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2016/01/kurkistus-verhon-taakse.html</span></span></span></a></u></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kurkistus
verhon taakse II (26.7.2019)</span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: navy;"><u><a class="western" href="https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2019/07/kurkistus-verhon-taakse.html"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2019/07/kurkistus-verhon-taakse.html</span></span></span></a></u></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Taideteoksen
ajaton läsnäolo (31.8.2017)</span></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: navy;"><span lang="zxx"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span></span></span></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: navy;"><u><a class="western" href="https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2017/08/taideteoksen-ajaton-lasnaolo.html"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span lang="fi-FI">https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2017/08/taideteoksen-ajaton-lasnaolo.html</span></span></span></a></u></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: navy;"><br /></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: navy;"><br /></span></p><p> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCL3r-gcnI0xOSdaj11HxkDX-i0gO4MC0WrcZbAY7exOfAX-bAsvEShENhIjMKHkXxBkIc7kKIDXtsSCFogyiFYvZVnS8M6VV3JF6XsqGN28DdmCvcuctRch1npMTOzfwjotrPBaF1YtkQOF3qqdPKpSaDrXalRCj8fliOXNt3Ih73RKT3vbApkhd_0w/s1515/Asunto%201%20w%202.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="956" data-original-width="1515" height="259" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCL3r-gcnI0xOSdaj11HxkDX-i0gO4MC0WrcZbAY7exOfAX-bAsvEShENhIjMKHkXxBkIc7kKIDXtsSCFogyiFYvZVnS8M6VV3JF6XsqGN28DdmCvcuctRch1npMTOzfwjotrPBaF1YtkQOF3qqdPKpSaDrXalRCj8fliOXNt3Ih73RKT3vbApkhd_0w/w411-h259/Asunto%201%20w%202.jpg" width="411" /></a></p><span style="color: navy;"><br /><span lang="zxx"><p align="left" class="western" style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;">ArtHouse
Tanninen </span></span></span><span style="color: navy;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;">(2021)</span></span></span></i></span></p><br /></span></span><p></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-39850479343316047262021-07-29T23:03:00.017-07:002021-11-11T00:49:15.986-08:00MIES ELI KESÄÄNSÄ<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmYBVLJWWPn2b4KWZawiqLifX4pWNagytpYwP1uZE8TcSNOYUyYCw5gOcdqEYsQxYp43cfr4Q2k2a4co0UKBduIC88fBP2w0NFvdjnvVQvVDngqYC6HeQcZB0Q3wX8hPyTQa87GyTselWa/s1764/KES%25C3%2584%25C3%2584NS%25C3%2584+3+w+Harakka+2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="992" data-original-width="1764" height="263" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmYBVLJWWPn2b4KWZawiqLifX4pWNagytpYwP1uZE8TcSNOYUyYCw5gOcdqEYsQxYp43cfr4Q2k2a4co0UKBduIC88fBP2w0NFvdjnvVQvVDngqYC6HeQcZB0Q3wX8hPyTQa87GyTselWa/w466-h263/KES%25C3%2584%25C3%2584NS%25C3%2584+3+w+Harakka+2.jpg" width="466" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Helteistä huolimatta rännit on
putsattu ja luiskan peltikatto lakaistu viime syksyn ja talven
roskista. Kuva SJT.</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></p><br /><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Voittajien joukossa on pakko hymyillä.</i></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kuluvana
kesänä on vaivannut kuivuus ja kuuma sää, joka on heilunut
parhaimmillaan 30 asteen seutuvilla. Onneksi viime viikko oli viileän
puoleinen, joten sain puhdistettua talon rännit ja harjattua
pihakatoksen peltikatolta roskat. Turhaan ei yksi lapsuuteni
sankareista ollut Ränni-Pelle. Huteralla aaltopeltikatolla
keikkuminen ei ole kyllä tämän ikäisen äijän hommia, vaan
mistäs siihen otat nuoremman. Naapuri – vanha äijä sekin –
huuteli, että ole nyt varovainen siellä. Mitä muuta tässä voi
olla kuin varovainen – sängystäkin voi pudota ja halkaista
kallonsa. </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Suukopua
lakeuksien kaupungissa ja Somessa on aiheuttanut koirien jäätelö.
Että saako sitä ja mistä saa. Moni Hurtta ja Rekku on pahoittanut
mielensä, kun kioskeilta on tarjoiltu pelkkää ei-oota.
Kääpiöpilsneri Mörkö Joupista peukuttaakin Assan kiskaa; sieltä
on kammottavaan jätskin himoon löytynyt aitoa koirien
vaniljajäätelöä. Samalla Mörkö kuittaa niille, joiden mielestä
koirat eivät tarvitse jäätelöä ja että se muka olisi peräti
epäterveellistä. Sulaa se sokeri koirankin suussa! Ja löytyy ne
diabeteslääkkeet koirillekin! Vuh!</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Eläinasiat
ovat osin karanneet silikonihanskasta. Eläinsuojelijoiden värväämät
joukot kiertävät suuren hybriksen vallassa puistoissa, niityillä
ja metsissä nappaamassa orpoja tai muuten vain ahdistuneita
villieläimiä psykiatriseen kriisihoitoon. Nykymaailman hektisessä
ahtaudessa eläinten ja ihmisten rinnakkaiselo vaatii, että eläinten
asioihin puututaan. Mutta ehkä kannattaisi kohdistaa nuo
eläinsuojelun fasistisimmat kohtelut koti- ja lemmikkieläimiin –
niitä ei enää mikään voi ihmiseltä pelastaa. </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Eläinklinikat
toki hoitavat myös lemmikkieläimiä, joten ruuhka on sietämätön,
vaikka uusia klinikoita ja eläinsairaaloita syntyy kuin sieniä
sateella. Ja kallistakin se on. Eräs lemmikin omistaja
Hyllykalliolta valittaakin, että tänä vuonna häneltä on mennyt
kissan hampaiden hoitoon jo yli tuhat euroa. Jo pelkkä plakin poisto
kissan hampaista maksaa maltaita. Onko kukaan tullut kysyneeksi,
miksi kotikissan hampaissa on ylipäätään plakkia. Ja onko muka
aina ollut. Tarvittaisiinkohan siellä karvaisellakin puolella
sote-uudistusta. </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Monet
syyttävät lemmikki-ihmisiä antropomorfismista eli
ihmisenkaltaistamisesta. Ilkka-Pohjalaisessa eräs kolumnisti
paheksuu erityisesti koirille järjestettäviä häitä, joissa
morsio on mekossa ja sulho kravatissa. Kirkko on niin ahtaassa
rakosessa nykyajan materialismin paineessa, että siellä on
ryhdyttävä vihkimään koiriakin. Varsinkin kun heteroja ei enää
saa naimisiin haulikollakaan. Ihmisen psyyken ytimessä on halu
projisoida omat halut ja tunteet myös eläimiin. Mutta täytyisi
yrittää muistaa, että eläimen ja ihmisen välillä on ylittämätön
kuilu. Toki kuilu löytyy ihmisen ja ihmisenkin väliltä. Ja hyvästä
syystä. </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Muistan yhä nuo menneet ajat, jolloin
hankittiin (kun rupesi parta kasvamaan tai tissit) poika- tai
tyttöystävä – silloin ei muita lemmikkejä kaivattu. Vaellettiin
kaksin keskin maat ja mannut. Mutta nykyään pitää olla koira tai
mieluummin kolme koiraa. Kaduilla ei enää yksinäisiä kulkijoita
näy, kaikki tallustavat koirien perässä kuin orjat haisevia paskapusseja heilutellen.
Yksinäinen kulkija (kuten itsekin olen) herättää epäluuloja.
”Milläs asioilla täällä kupeksitaan”, kysyvät poliisitkin,
jos osuvat paikalle. Olenkin vakavasti harkinnut vanhan ajan kepin
päässä työnnettävän vanerikoiran hankintaa – jos tekisi
vaikka itse, sellaisen jonka häntä heiluisi saranan varassa. Olisi
edullinen ja vähään tyytyväinen eikä paskoisi – vaan takaisiko
sekään vielä kulkijan katu-uskottavuutta. Häh?</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzj9uoSlk_1iJKfNHhs_gKuaH0Zo-ghST27v5lLiE1w7mC_7DdzzbDcI9zTkjKiY0HxD4rA6iLIF8c9pD6NvlnwBi86W-0UVhgdfMg842D5RdOIduJ0JRmPnENWyQcf20Gp8zqI7CA404h/s1763/KES%25C3%2584%25C3%2584NS%25C3%2584+1+w+b.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="992" data-original-width="1763" height="230" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzj9uoSlk_1iJKfNHhs_gKuaH0Zo-ghST27v5lLiE1w7mC_7DdzzbDcI9zTkjKiY0HxD4rA6iLIF8c9pD6NvlnwBi86W-0UVhgdfMg842D5RdOIduJ0JRmPnENWyQcf20Gp8zqI7CA404h/w409-h230/KES%25C3%2584%25C3%2584NS%25C3%2584+1+w+b.jpg" width="409" /></a></div><br /><p></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Ei voi olla kuin tyytyväinen.</i></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Näin olympiakesänä keskustellaan myös
siitä, mikä on urheilua ja mikä ei. Vaivoin menneitä muistan,
mutta Rooman olympialaiset 1960 muistan siitä, että meille
hankittiin televisio. Kun tulin eräänä kesäiltana pihasaunasta
nenäliinankokoiseen pyyhkeeseen sonnustautuneena, oli olohuoneemme
yllättäen ääriään myöten täynnä ihmisiä. Naapurintytöt –
nykyään vanhoja mummoja nekin – hihittelivät uuninpielessä.
Teeveestä näkyi välillä vilisevää mustavalkoista kuvaa, välillä
lumisadetta ja välillä ei mitään. Ja kaikki hihkuivat innoissaan
– sen minkä pullansyönniltä ehtivät. </span>
</p><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Silloin
oli väliä urheilullakin, että miten urheillaan. Nykyään sillä
ei ole mitään väliä, jos vaikkapa kusiaisenpesässä istumisesta
tulisi olympiamitali Suomeen, olisimme esktaasissa. Niin sanotut
kontaktilajit, kuten nyrkkeily, puhuttivat jo muinaisella
1960-luvulla. Että onko siinä laitaa, että nyrkein leivotaan
toistensa naamoja. Ja taas tupsahtaa muistikuva menneisyydestä. Kun
Ingemar Johansson nyrkkeili maailmanmestaruudesta New Yorkissa 1959,
heräsi koko kylä pystyyn aamuyöllä kuuntelemaan ottelua radiosta.
Aivan kuin rautanyrkki Johansson olisi ollut oman kylän eli Pahajoen
poikia. </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Sinä
aamuna Harsian ukko joi viisi pilsneriä Ahingon kaupalla – niin
tohkeissaan hän oli naapurimaan edustajan maailmanmestaruudesta.
Tänäisenä hellekesänä ei oikein jaksa innostua Tokion kisoista,
vaikka media – etupäässä teevee – yrittää hehkuttaa
kisahuumaa olohuoneiden hikisille sohville. Eihän siellä ole
yleisöäkään, kun korona raivoaa yhä pitkin maailmaa. Ja
Japanissahan on iät ajat oltu sitä mieltä, että voittaminen ei
ole oikein mistään kotoisin. Hyvä jousiampuja ei ammu koskaan
kymppiä ja keskivälin suoritus on ihan ok. Pahajoen nuorisoseuran
laskiaishiihdoissakin viimeinen sai lenkkimakkaran.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Monien
mielestä lenkkimakkara oli parempi palkinto kuin Pajusen
talouskaupan voittajille lahjoittamat tinalusikat. Kerran itsekin
sain lusikan lohdutuspalkintona – olin kai neljäs tai viides tai
kymmenes. Isä tarkasteli hetken lusikkaa ja viskasi sen sitten
nurkassa olevaan puulaatikkoon. Ja sinne se katosi sen sileän tien.
Viime yönä Suomeen on tullut uinnissa pronssimitali. Teeveessä
haastatellaan äänettöminä itkeskeleviä miehiä. Suomalainen mies
itkee vain silloin kun urheilusaavutus kohtaa hänen sisäisen
häviäjänsä. Tässäkin toteutuu taolainen viisaus: ”Voittajat
itkeköön!”</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">John
Berger kirjoittaa, että sotia käydään välittömästi tai
välillisesti ”meidän nimissämme”. ”Olemassa olevissa
poliittisissa järjestelmissä ei ole laillista mahdollisuutta
vaikuttaa tehokkaasti meidän nimissämme käytäviin sotiin.” Sama
koskee urheilua, se on jo ajat sitten karannut kaiken kontrollin
ulkopuolelle. Erilaiset urheilujärjestöt, urheiluvaikuttajat,
urheilupoliitikot ja urheilufilosofit valmentavat ja harjoittavat
ihmistaimia jo lapsista alkaen tulevaan urheilutaistoon.
Valmistautuminen urheiluun on totaalista. Tulevista sodista emme enää
ole varmoja, mutta urheilu on ja pysyy. Jos ei tule menestystä, se
on meidän loppumme. </span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 14pt;">Jälkikirjoitus
9.8.2021</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 14pt;"><br /></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Voittajat
itkeköön, hiiteen mitalit.</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Laozi</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Olympian
kisat ovat onneksi ohi ja pääsemme viettämään loppukesää ilman
hermoja raastavaa urheilua. Tosin aamutv:ssä ehdittiin jo
menestymisen paineet nostaa uuteen tappiin; seuraavista kisoista
Pariisissa on tultava puolta enemmän mitaleita. Ei riitä, että
urheilijat mukamas menestyvät tekemällä omia ja Suomen ennätyksiä,
kun niillä ei pääse edes välieriin. Suomi oli mitalitilastossa
vasta 85. Kaikki Pohjoismaat, pienet Baltian maat ja monet muut
pikkuruikkuiset maat (joista ei tiedä ovatko ne edes olemassa)
menivät Suomen ohi – heittämällä. Häpeä on suuri.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Todettiin
yhteen ääneen, että rahaa ja resurssia on löydyttävä lisää –
ja rutosti. Jos on varaa puolustusmenoihin, niin täytyy olla
huippu-urheiluunkin – maata joka ei menesty urheilussa ei kannata
puolustaakaan. Vai? Toisaalta helppo ja taloudellinen ratkaisu on
olemassa. Tulevaisuudessa Euroopan maat voisivat kilpailla yhtenä
ja uljaana Eurooppana. Oi sitä mitalisadetta joka yhtenä Eurooppana
ropisisi suomalaisenkin katajan juurelle. Ei USA:kaan kilpaile
osavaltioittain; hulluuttahan sellainen olisi. Järkeä peliin.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Eniten mitaleita tarvitsevat reilusti yli
100.000 euron vuosipalkkaa nauttivat sekalaiset urheilupomot, ettei
rahanlypsy loppuisi. Kauhulla muistetaan urheilukulttuuriministerin
kymmenkunta vuotta sitten perustama työryhmä HuMu, joka kahden
vuoden aikana käytti toimiinsa 2,6 miljoonaa euroa plus runsaat
matka- ja päivärahat. T<span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: black;"><span face="lemonde-journal, georgia, serif">yöryhmän
jäsenen peruspalkka kuukaudessa oli 11.500 euroa. Todettiin, että
</span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: black;"><span face="lemonde-journal, georgia, serif">palkat
olivat hyvät, mutta eivä</span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: black;"><span face="lemonde-journal, georgia, serif">t
kuitenkaan tarpeeksi hyvät.</span></span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: black;"><span face="lemonde-journal, georgia, serif">
</span></span></span>Tuloksena oli sekava
raportti, joka sisälsi itsestäänselvyyksiä ja lainauksia alan
kirjallisuudesta. Ryhmä lupasi Suomen olevan 2020 mennessä
yleisurheilussa paras Pohjoismaa. Sittemmin ryhmän puheenjohtaja on
valistanut, että sehän oli vain visio eikä raakaa todellisuutta.
Herätkää ihmiset, mutta mihin?</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Ehkä meidän tulisi osoittaa edes
alkeellista sääliä noita haastatteluissa parkuvia hysteerisiä
urheilijoita kohtaan, jotka eivät kyenneet jo etukäteen
hehkutettuja menestyksen odotuksia täyttämään. Ehkä meidän
pitäisi sääliä myös niitä hevosia, jotka piestiin samoista
syistä. Tulisiko ottaa mallia japanilaisista ja palkita huonommin
menestyneitä mutta rehtejä urheilijoita – kesämökkitontti 15.
tulleelle ja presidentti vastassa kotiin palaavia puolivälin urheilijoita. Itse
tähtäsin omana aktiiviaikanani sinne puolivälin huiteille. No,
eihän siitä kiitosta saanut eikä tonttiakaan.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">On myös ehdotettu, että olympiakisoihin
olisi saatava enemmän suomalaisille sopivia lajeja. Ei nyt sentään
mitään saappaanheittoa tai kusiaispesässä istumista. Mutta
esimerkiksi keppihevosratsastus on sellainen laji, johon Suomesta
löytyy maailmanluokan huippuja. Nämä ratsastajat onnistuvat
ilmaisunsa herkkyydellä loihtimaan kepistä esiin kokonaisen
hevosen. Ja lajihan sopii myös miehille – eritoten raavaille
lihansyöjämiehille, joille hevonen on ainakin lauantaimakkarasta
tuttu. Sitä paitsi keppihevonen kestää ankaraakin kuritusta –
keppiä kepille.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; page-break-before: auto;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqVtQ3IZdRapTf-AkzLyecwAdvm7zDD2oAKZoN49cZJT3L6S6fulZ3EVeR2BvCrbZTuAO5ukcOeKW7feHRXH23oy6jJZsEYJow2wgkjHzSMpOTm5eoErcRnLkEDlIO95TGbCgj9-o4bflu/s1748/J%25C3%2584NIS+1+b.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1134" data-original-width="1748" height="288" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqVtQ3IZdRapTf-AkzLyecwAdvm7zDD2oAKZoN49cZJT3L6S6fulZ3EVeR2BvCrbZTuAO5ukcOeKW7feHRXH23oy6jJZsEYJow2wgkjHzSMpOTm5eoErcRnLkEDlIO95TGbCgj9-o4bflu/w444-h288/J%25C3%2584NIS+1+b.jpg" width="444" /></a></div>
<br />
<p></p><p style="break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; page-break-before: auto;"><br /></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Ja jo suhisevat lehvästöissä syksyn
tuulet</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kuivan
hellekauden jälkeen voikukanlehdet ovat kitkeriä ja sitkaita. "Näitä
ei syö enää Tanninenkaan", toteaa naapuri kissalleen tuija-aidan takaa. Vaan
avuksi on rientänyt rohkea pitkäkorvainen otus, joka ahkerasti
puputtaa lehden toisensa perään. Se pitää tauon vain kun kaadan
lisää siideriä lasiin – se nostaa korvansa pystyyn ja kuuntelee
äärimmäisellä tarkkaavaisuudella jokaisen pirskahduksen. Sitten
taas se jatkaa puputtamistaan.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Helteet
ovat ohi, vettä sataa, lämmintä on +16<span style="font-family: Georgia, serif;">°</span>.
Me kaikki olemme sisikunnissamme kuhisevia bakteereja myöten
seinähulluja haluklustereita – siis epämääräisiä kasautumia
käsittämättömässä illusorisessa paikassa jossain päin
maailmankaikkeutta. Mitään meistä ei jää jäljelle, kaikki
häviää. Turhaan tarraamme havainnossa pilkahtavaan reaalisuuden
rippeeseen kuin viimeiseen oljenkorteen. Ja turhaan yritämme katsoa
kauas tai edes jonnekin, minne tahansa.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>KESÄRIESA</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Ajatellaan
nyt vaikkapa </i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>harakkaa,
joka ei edes varislintujen</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>joukossa
ole mikään kultakurkku.</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Mutta
tuolla se istuu korkeimman</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>männyn
latvassa katselamassa</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>pihapiirejä
ja rannattomana</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>avautuvaa
kesäistä lakeutta.</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Kun
taas minä, jonka sielu liitää</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>pilvissä,
jumitan täällä puutarhan</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>perällä
suuren kuusen varjossa.</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Vaikka
yritän katsoa kauas, näen</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>vain
harakkaparan huonosti</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>suitut
perssulat.</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
– <span style="font-family: Georgia, serif;">SJT 2021</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">John Berger: <i>Toisinkertoja</i>,
Literos 1987.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Anni Swan: <i>Ollin oppivuodet</i>, WSOY
1919.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><div><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-69747667796432283122021-07-19T00:35:00.001-07:002023-06-26T03:55:34.893-07:00MAANKIERTÄJIÄ JA UNTELOITA NAISIA<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF6A-R6fm__bFSjMBgx5lfM2L9JMA8KuCjrizv5eDGXdx80YhPDy5MTRXi5drwvvM0BnV9T720fK3Chtzd_6JSVXpDPa1c_puUxSfAc2JoReLpd1ERf3630F-WOPWPDmbAfNc-Vf-p2oR6/s1226/Postivaunut+2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1226" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF6A-R6fm__bFSjMBgx5lfM2L9JMA8KuCjrizv5eDGXdx80YhPDy5MTRXi5drwvvM0BnV9T720fK3Chtzd_6JSVXpDPa1c_puUxSfAc2JoReLpd1ERf3630F-WOPWPDmbAfNc-Vf-p2oR6/w409-h284/Postivaunut+2.jpg" width="409" /></a></div><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Postivaunun matkustajat
”mäkikävelyllä”. Kuvitusta kirjaan Vanhat postivaunut (1926).</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Sinne missä pomeranssit kasvavat!</i></span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Helteiden jatkuessa olen jumittunut
postivaunumatkailuun Yrjä Hirnin opastuksella. Esseessään <i>Maisemia
ja maanteitä Eichendorffin runoudessa</i> (1926) kirjoittaja toteaa
heti ensi riveillä – jotakuta ranskalaista lainaten – että
vaikea on kuvitella vähimmin luonnonkaunista aluetta Euroopassa kuin
saksalaisten asuttama. Siitä huolimatta tai ehkä sen vuoksi juuri
saksalaiset ovat suurimmin sortuneet turhanaikaiseen
luonnontunnelmointiin ja luoneet jotakin niin pöyristyttävää kuin
romantiikan.</span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-style: normal;">Romantiikan
kauden taiteilija oli sa</span><span style="font-style: normal;">nkarillinen
hahmo</span><span style="font-style: normal;">, joka luonnonyhteyden
kautta kohosi korkeampiin sfääreihin. </span><span style="font-style: normal;">Goethen
hahmo nousee </span><span style="font-style: normal;">tuolta huurujen
aikakaudesta </span><span style="font-style: normal;">jäljittelijöiden
ja muiden tuulihattujen piirittämänä, </span><span style="font-style: normal;">kuten
muiden muassa Schlegel, Novalis, Tieck, Arnim, </span><span style="font-style: normal;">Loeben</span><span style="font-style: normal;">
ja Brentano. Kaikki he keikkuvat Hirnin kuvaamissa postivaunuissa,
mutta kirjoitelman pääosassa on runoilija ja vapaaherra</span>
Joseph von Eichendorff (1788–1857). </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Goethea
lukuun ottamatta en ole juurikaan noiden matkamiesten tekstejä
lukenut. Vaan nyt kun lepotuoli porrasterassilla on liian mukava ja
läyhä ilmanhenkäys tuo tullessaan huumaavaa seljantuoksua, olen
pääsemättömissä jossakin siellä ”missä puiden alla on
hiljaista ja viileätä, missä suihkukaivot solisevat ja seljapensas
henkii uuvuttavaa tuoksuaan”. Vain suihkulähteiden lotina ja
postitorvien törähdykset puuttuvat elämysmaailmastani. </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Hirn
toteaakin, että juuri tuollaisille pikaisille havainnoille
Eichendorff on mieluusti antanut runoudessaan ilmaisun. ”Hänen
runoutensa on kuin sävel, joka viipyy hetken siellä, missä
soittaja on tiellä kulkenut. Se on kuin vastustamattoman tenhoava
torvenääni, jonka kaiku kuljettaa yli laaksojen, toisesta
kajahtavasta kallioseinästä toiseen heittäen.”</span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Laulaen vaellamme ohi </i></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>aamunkoiton hiljaisuudessa.</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Ehkä vuoteissaan uinuvat </i></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>laiskurit kuulevat sen uniinsa. </i></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Kun he heräävät</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>huolehtimaan huolistaan,</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>olemme jo kaukana. </i></span>
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Kirjoittaja ei pidä Eichendorffia
suurena runoilijana – sillä traagillinen suuruus on hänelle
vierasta – mutta hilpeästi hänen teoksissaan postivaunut kiitävät
ja torvet soivat. Lukuisasti niissä on myös ”nukahtaneita naisia
ja puiden latvoihin kiivenneitä nuoria miehiä”. Tämä herätti
heti pihapuiden suhinaan uinahtaneen mieleni – sillä niin moniaita
päiviä olen itsekin lapsuudessani ja nuoruudessani puihin
kiivenneenä viettänyt. Oliko siihen olemassa jokin hulluutta
parempi selitys?</span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Nuori runoilija kävi alituista taistelua
esteettisen maisemakauneuden nauttimisen ja brutaalin puissa
kiipeilemisen välillä, huomauttaa kirjoittaja. ”Hän valitsi
mieluimmiten paikakseen korkean päärynäpuun latvan, puun, joka oli
puutarharinteen reunalla ja josta hän saattoi nähdä yli
matalampien puiden kukkivien latvojen tai katsella ukkospilviä,
jotka hiestävinä iltapäivinä yli metsänrannan lähestyivät
häntä.”</span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Mutta puut, metsät ja niityt
näyttivät minusta silloin toisenlaisilta ja kauniimmilta kuin
muulloin. Oli kuin nämä tarinat olisivat antaneet minulle kultaiset
avaimet luonnon aarteistoon ja sen salattuun loistoon. En ollut
koskaan ennen tuntenut itseäni niin hurskaaksi ja iloiseksi.</i></span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Joten puissa kiipeilykin on kai
laskettava runollisen haltioitumisen piikkiin – kirjalliseen
työhön. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Varsinkin
kun niin monet ovat huomanneet, että runojen maisemat on kuvattu
kuin kirjoittaja olisi </span><span style="font-family: Georgia, serif;">jossakin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
korkealla.</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> Eichendorffin
runoilijaystävä Isidor von Loeben </span><span style="font-family: Georgia, serif;">nuhteli</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
häntä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">noista liian usein
toistuvista kuvauksista, joissa ihmiset istu</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ksi</span><span style="font-family: Georgia, serif;">vat
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">pui</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ssa</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Salaperäinen Isidor on
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">luultavasi </span><span style="font-family: Georgia, serif;">runoilija
Otto Heinrich von Loebenin käyttämä pseudonyymi. Sekään ei johda
mihinkään.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Eichendorffilla
taajaan esiintyvät jopa kesken lauseen nukahtelevat kauniit naiset
ovat täydellinen arvoitus. Hirnin tekstissä romantiikan piirin
suorittavalla puolella ei naisia mainita – ohimennen vilahtaa vain
romaanikirjailija Dorothea von Schlegel, valistusfilosofi Moses
Mendelssohnin vanhin tytär ja Felixin sisar. Luulenpa, että
tavallisesti niin järkeville naisihmisille romantiikka oli
sietämätöntä piinan aikaa – ehkäpä he nukahtelivat lopen
ikävystyneinä tai näyttelivät nukahtaneensa.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Hirn
paheksuu eritoten käsittämättömiä äkkinäisiä nukahtamisia
täydessä vaatetuksessa kesken keskustelun niin sisätiloissa kuin
ulkona vapaassa luonnossakin. Esseistimme on pannut merkille
hämmästyttävän määrän nukahtamisia tilanteissa, ”joissa
nykyaikainen ihminen olisi säädyllisesti koettanut pysytellä
hereillä”. Kannattaa muistaa, että kirjoittajan nykyaika on tässä
tapauksessa 1920-luvun alkupuolta. </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Niin raskaan kokeen kuin
kuulijakärsivällisyys on asettanutkin saksalaisten romantikkojen
puolisoiden ja rakastajattarien kestettäväksi, niin ei ole
kuitenkaan ajateltavissa, että luonto, edes hätävarjeluksessa,
olisi näille antanut niin untelon luonteenlaadun, kuin on se, jonka
tapaa Eichendorffin sankarittarilla.</i></span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Mehiläisen pörrätessä
siiderilasissani, havahdun jälleen untelosta olotilastani. Vielä
yksi omituinen juttu on mainittava – ja se on kitara. Milloin
tahansa on ryhdyttävä laulamaan ”haukottelevalle neidolle”
ikkunassa, kivellä tai puussa (siis puissa eivät ole vain miehet,
siellä ovat naisetkin), niin oitis on kitara käden ulottuvilta.
Ollaanpa sitten vaunumatkalla tai patikkaretkellä vuorella, aina
löytyy säestykseen kitara – vain kerran eichendorffilaiset
sankarit joutuvat turvautumaan kylmään lauluun <i>a cappella</i>. </span>
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Eichendorffin lapsuudessa aatelisperheet
pitivät hovia maaseutulinnoissaan ja viettivät iloista ja juhlivaa
elämää. Eichendorffin perheelläkin oli useita linnoja, joiden
välillä alituiseen reissattiin. Sen lisäksi käytiin
kylpylämatkoilla. Eräs matka Karlsbadiin antoi jo aiheen
11-vuotiaan runoilijanidun ensimmäisille muistiinpanoille. Matkaa
teki kokonainen vaunuosasto, ensimmäisinä ajoivat vanhemmat ja
lapset kuuden hevosen vetämissä vaunuissa. Sitten tulivat
kamarineitsyet ja heitukat. Ja viimeisenä seurasi kuormasto ja
palvelusväki. </span>
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Millainen toimenkuva lienee ollut
heitukalla. Ihan poskia kuumottaa kun ajattelenkin, että omilla
kesäretkillämme olisi ollut myös heitukat mukana. Millaisen
kaunosielun sellainen elämä olisi saattanut minusta muovata. Tai
ehkä en olisikaan ollut ohikiitävissä vaunuissa, kuten korvani
juuressa surraava ilkeä ampiainen kuiskaa, vaan rääsyisenä
maaorjana tienposkessa pölyä nielemässä – heitukoiden naurun
raikuessa korvissani. Nykyään eivät edes päiväunet ole enää
mahdollisia. (Ks. alaviite)</span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Aina kun saavuttiin kylpylämatkoilta
takaisin kotilinnaan järjestettiin valtavat juhlat. ”Ja silloin ei
ollut mitään loppua iloisilla kujeilla: naamiohuveilla,
amatööriteattereilla, metsästysretkillä, tansseilla ulkona
luonnon helmassa ja sisällä salongeissa, ilotulituksilla ja
tykinlaukaus- tai vaskirumpu- ja torventoitotustervehdyksillä
vieraiden saapuessa ja lähtiessä.”</span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Tähtien loistaessa kultaisina</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>seisoin yksin ikkunassa.</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Kaukaa kuulin postitorven </i></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>hiljaisen törähdyksen. </i></span>
</p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Sydämeni roihusi, kun ajattelin,</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>oi, kuka voikaan matkustaa</i></span></p>
<p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>tuossa upeassa kesäyössä. </i></span>
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Vanhemmat olivat hemmotelleet nuoria
paroneita – tulevaa runoilijaa ja hänen pari vuotta vanhempaa
veljeä – hankkimalla heille ”katolisen papin” kotiopettajaksi.
Ja kun tuli aika lähteä kouluun seurasi heitä Breslauhun niin
pappi kuin palvelijakin, joka hoiti heidän kaikki asiansa
opiskeluvuosina. Kotikappalaisesta tuli heidän paras ystävänsä,
joka otti ”vallattomana osaa heidän huveihinsa ja
seikkailuihinsa”. Myös nuoret neitokaiset ilmestyivät
päiväkirjoihin vuosi vuodelta yhä enemmän.</span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Oma koulunkäyntini alkoi aivan toisin.
Äiti kyyditsi polkupyörän ”ritsillä” vastahakoisen tulevan
taiteilijan koululle ja jätti seisomaan uuden repun kanssa kivisen
portinpylvään pieleen. Puisen portin olivat opintielle lähteneet
villipedot syöneet jo ajat sitten. ”Teet niin kuin opettaja
käskee”, sanoi äiti. Kun käännyin katsomaan, hänen pyöränsä
kitisi jo kaukana kohti Korpisen kauppaa. Oppilaita toikkaroi ja
räyhäsi pitkin pihaa; ainoa jonka tunsin, oli riu’unlaiha
naapurin tyttö. Olin tullut vankilaan. </span>
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Romantiikan kauden runoilijoille ja
taiteilijoille maisema oli jo itsestäänselvyys. Tuon saman
runollisen huimauksen maiseman tyhjyyden edessä voi yhä kokea
aikalaistaiteilija Caspar David Friedrichin maalauksissa. Se veti
puoleensa tienpäälle kohti uusia ja outoja huimauksia. </span>
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Ei ole sentään mitään, mikä
voittaisi matkustamisen, kun ei matkusta mihinkään määrättyyn
paikkaan, vaan avaraan maailmaan, heittäytyen Jumalan huomaan!
Kuinka silmääkään vielä tuntematon, valtava elämä vastaamme
metsistä ja vuorilta, kukoistavista tytönkasvoista, jotka
tervehtivät meitä hohtavista palatseista, virroista ja vanhoista
linnoista, vakavasti ja iloisesti samalla kertaa.</i></span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="background: transparent; break-before: auto; font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; page-break-before: auto;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>h</i><i>eitukka</i> – 1. (tytön)
heilakka, hepsankeikka. Tytön heitukka. </span></p><p style="background: transparent; break-before: auto; font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; page-break-before: auto;"><span style="font-family: Georgia, serif;">2. – palvelija,
käskyläinen, lakeija; halpamaiseen t. rikolliseen työhön palkattu
henkilö, kätyri. </span>
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>untelo</i> – unelias, raukea,
veltto, tarmoton, saamaton. Untelo nahjus. </span>
</p>
<p style="background: transparent; font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">(Nykysuomen sanakirja)</span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Yrjö
Hirn: <i>Vanhat postivaunut</i>, suom. Alvari Rinne, WSOY 1926.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixizFfoDAUAib3QMeeWbeol1raIOZMvnZinKdlKHlnVvHC1VLvjCqbpfu7XeZRSfASfiXuK-tbUEiV3jTflvxea1o1vKVUlGb63-XO0DoOfNur-TC9M7Z5NnWcrGXcejqToZWrkunyaYtk/s1389/Alas+puusta+1w+b.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1012" data-original-width="1389" height="314" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixizFfoDAUAib3QMeeWbeol1raIOZMvnZinKdlKHlnVvHC1VLvjCqbpfu7XeZRSfASfiXuK-tbUEiV3jTflvxea1o1vKVUlGb63-XO0DoOfNur-TC9M7Z5NnWcrGXcejqToZWrkunyaYtk/w431-h314/Alas+puusta+1w+b.jpg" width="431" /></a></span></div><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Blogin kirjoittaja laskeutumassa
puusta päätettyään liittyä suorittajien sankkaan joukkoon.
Pahajoki 1960-luku. Kuva tuntematon.</i></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i><br /></i></span></p><span style="font-family: Georgia, serif;"><i></i></span><p></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-75625090000973212122021-06-26T23:34:00.001-07:002021-06-26T23:34:11.254-07:00TRISTRAM SHANDY – ITKUPILLIN MATKASSA <p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiejz_ScUinkqgIt_kKlLDetwLbEvo5puem3SVo92Yk0Ad2h5PcTTxug7xA6Dl_SBBvAPHymUM6CTHwI7L5dsDk0e4N80J-JbblZYPLRHrHA57Wd6vAqWF2XfOI0Ta3wwwvslAAFdM5RfZy/s1282/Sterne+A+1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="867" data-original-width="1282" height="301" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiejz_ScUinkqgIt_kKlLDetwLbEvo5puem3SVo92Yk0Ad2h5PcTTxug7xA6Dl_SBBvAPHymUM6CTHwI7L5dsDk0e4N80J-JbblZYPLRHrHA57Wd6vAqWF2XfOI0Ta3wwwvslAAFdM5RfZy/w446-h301/Sterne+A+1.jpg" width="446" /></a></div><br /><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i>Pariisi – Versailles -postivaunut. Kuvitusta kirjaan Vanhat
postivaunut (1926).</i></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Sonninjoutava
juttu — ja varsinainen munakokkeli tarinaksi.</i></span></span></p><p></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– <span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tristram
Shandy</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Vintillä
seikkaillessani käteeni osuu kahtia haljennut kellanruskeaksi
hapertunut Yrjö Hirnin jo 1920-luvulla kirjoittama kirja <i>Vanhat
postivaunut</i> (1926). Kirja on auki leikkaamaton, joten kukaan ei
ole sitä vielä lukenut. Kirjan selailu kuumalla porraskivelle
johtaa Laurence Sternen omituisen mestariteoksen <i>Tristram Shandy</i>
oikukkaille sivuilla. En ole sitäkään lueskellut sitten sen
ilmestymisen suomeksi 1998. Alkujaan teos (<i>The Life and Opinions
of Tristram Shandy, Gentleman</i><i>)</i> ilmestyi useana eri niteenä
1700-luvun puolivälissä. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Sterne
kirjoitti myös toisen huomionarvoisen kirjan, matkakuvauksen<i> A
Sentimental Journey Through France and Italy </i>(1768).
Teos toi tekijänsä – Yorkshiren syrjäkylän vähäisen papin –
suureen kuuluisuuteen koko Euroopassa. Sterne nosti kyynelehtivän
tyylilajinsa niin suureen maineeseen, että jopa Goethe sai siitä
ideoita melodraamaansa <i>Nuoren Wertherin kärsimykset</i>, joka
ilmestyi 1774 vain kuusi vuotta Sternen opuksen jälkeen. Tosin
omassa matkakirjassaan<i> Italienische Reis</i><i>e </i>(1817)
Goethe oli tullut jo
järkiinsä ja hylkäsi tyystin
ylisentimentaalisen
kirjoitustavan.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Mainittakoon,
että ranskalainen kirjailija ja maailmanmies
Xavier de Maistre sai myös
innoitusta
Sternen sentimentaalisesta
matkakirjasta kirjoittaessaan
omituisen pienoisromaaninsa <i>Matka huoneessani </i><i>(</i>1794).
Myöhemmin de Maistre asui Suomessakin, mutta se on aivan eri juttu.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Sternen
matkakirja käännettiin vauhdilla eurooppalaisille kielille. Hirnin
mukaan se synnytti kokonaisen
sentimentaalisten matkakirjojen buumin. Sternen luoman
pastori Yorickin tavasta
matkustaa ja tehdä havaintoja pittoreskeista
yksityiskohdista tuli
vallitseva matkakirjallisuuden
tyylisuuntaus. Sternen
luomat hahmot kummittelivat
helposti
tunnistettavina
tuhansissa eri kertomuksissa.
”Eri maissa syntyi siten
kokonainen kirjallisuus tunteilevista matkoista, jossa kuuluisan
mallin itkuherkkä huumori ja impressionistinen kuvaustapa kaikui
epäitsenäisenä jälkisointuna.”</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">1700-luvun
mittaan postivaunumatka halki Euroopan (<i>Grand </i><i>T</i><i>our
of Europe</i>) oli varsinkin
Englannissa noussut lähes jokaisen sivistyneen ihmisen
pakkomielteeksi. Matkustaminen
huonoilla teillä kievarista kievariin ei ollut mikään suuri
nautinto. Mutta sivistyksen
tähden se oli tehtävä. Sterne
huomauttaakin (piispa Hallin suulla), ettei tiedä suurempaa kirousta
kuin elämä pyörien päällä. Sitä paitsi ”ranskalaisissa
postivaunuissa on aina jotakin vialla”. ”Ranskalaisen
postiljoonin on aina laskeuduttava maahan ennen kun hän on
kolmensadan jaardin päässä kaupungista.”</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Mikä
nyt on vialla? </i><i>— </i><i>Diable! </i><i>— </i><i>köysi
poikki! </i><i>— </i><i>solmu auennut! </i><i>— </i><i>sinkilä
irtoamassa! </i><i>— </i><i>pultti kulunut! </i><i>— </i><i>naula,
paula, kaula, hihna, solki tai soljen kieli kaipaavat korjaamista. </i><i>—
</i><i>Vaikka kaikki tämä on totta, minulla ei mielestäni ole
valtaa sen tähden julistaa kirkonkiroukseen sen paremmin
postivaunuja kuin niiden ajaja</i><i>a</i><i> </i><i>—</i><i> ja
sanoa, että ennen kuljen jalan kymmen tuhatta kertaa </i><i>—</i><i>
tai </i><i>jo on perhana, jos ikinä enää astun vaunuihin </i><i>—</i><i>
ei </i><i>minä tarkastelen asiaa viileästi ja ajattelen, että aina
jokin naula, paula, kaula, pultti, solki tai soljen kie</i><i>li</i><i>
puuttuu tahi kaipaa korjaamista, matkustin minne tahansa </i><i>—</i><i>
en koskaan räksytä, vaan otan vastaan hyvän ja pahan sitä mukaa
kuin ne tielleni tulevat, ja jatkan matkaa.</i>
(<i>Tristram Shandy</i>
s. 424)</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Sen
paremmin Sterne kuin hänen <i>alter egonsa</i> pastori Yorick tai
Tristram Shandy tuskin kaipasivat sellaista sivistystä, jota <i>Grand
Tour</i> tarjosi. Sternen kirjoitustyö sujui muutoinkin mainiosti,
jo kuudes nide <i>Tristram Shandya</i> tuli painosta. Tarkoitus oli
lähteä Lontooseen mainostamaan teosta, kun hän sai rajun
verensyöksyn. Lääkäreiden antaman tuomion mukaan hänen oli
viipymättä matkustettava Etelä-Ranskaan, jos hän aikoi vielä
pelastua. Sterne lähti matkaan tammikuun puolivälissä 1762.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Saavuttuaan
Pariisin Sterne oli kriittisessä tilassa, lääkärit antoivat vain
kuukauden elinaikaa. ”Pyörähdyksien tekeminen vapaalla jalalla,
toisen ollessa jo arkussa ei kai ole arvokkain tapa valmistautua
loppuansa varten.” Jos ei kuolemaa karkuun ehkä pääsekään,
niin olisihan se ”melkoisen urhoollinen tapa taistella masennusta
vastaan”. Ja kuten <i>Tristram Sh</i><i>an</i><i>dysta</i> voimme
lukea, Sterne-Yorick onnistui kuin onnistukin tällä erää päästä
kuolemalta karkuun. ”Minä olen ajanut takaa monta miestä läpi
Ranskan, sanoi kuolema, mutta en koskaan ketään, jolla olisi ollut
niin huima vauhti.”</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Eräs
lehtimies oli kuitenkin jo ehtinyt lähettää Lontooseen uutisen
Sternen kuolemasta. Englantilainen sanomalehdistö julkaisi ylistäviä
muistokirjoituksia ja koko Coxworldin seurakunnan väki sonnustautui
mustiin osoittaakseen kunnioitusta sielunpaimenelleen. Samaan aikaan
Pariisissa Sterne koki ranskalaisen ilmapiirin tervehdyttävän
vaikutuksen. Hän liehui parhaissa tamineissaan juhlasta toiseen,
liehitteli naisia ja riekkui suuna päänä ryyppyseuroissa. Pariisi
oli Sternelle riemuvoitto, vaikka mitään hänen kirjoittamaansa ei
ollut vielä ranskaksi käännettykään.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Matkakirjaa
aloitellessaan Sterne seurasi ajan käsikirjoitusten kuivakkaa
tyyliä, mutta hylkäsi sen pian liian vaivalloisena ja ryhtyi
sepittämään niitä näitä humoristiseen ja sarkastiseen sävyyn.
Ensimmäiseksi kohteeksi osui Calais, josta kirjoittaja myöntää
tietävänsä juuri sen verran, minkä parturi oli hänelle kertonut
partaveistä teroittaessaan. ”Sillä ilta oli hämärtynyt, kun
saavuin, ja lähtiessäni seuraavana aamuna oli pilkkopimeää.”</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;">
”<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Ennen
kuin poistun Calaisista”, matkakirjailija sanoisi, ”olisi kenties
paikallaan kuvailla sitä.” — Minusta se ei ole ollenkaan
paikallaan — miksei mies voi kulkea kaikessa rauhassa kaupungin
halki ja antaa sen olla, kun sekään ei puutu häneen, täytyykö
hänen kääntyillä sinne tänne ja vetää esiin kynänsä
jok’ikisen kohtaamansa koirankopin kohdalla, pelkästä näyttämisen
halusta.</i> (<i>Tristram
Shandy </i>s. 418)</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><p style="background: transparent; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.8cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: small;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9p301ll6J3Hx4lfpTS4DBsPbYVMeiwHy451KjKnGESKrqhHDBMHaqpEFCUbdt1nOTiP-fTV6FsxIBjND6XZTx33SpVOwj9ADBa5o-Vf26dPz8jzJfAjWZOb6PbfM0ADKpdiAKAPG8RQLr/s650/Sterne+A+3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="499" data-original-width="650" height="326" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9p301ll6J3Hx4lfpTS4DBsPbYVMeiwHy451KjKnGESKrqhHDBMHaqpEFCUbdt1nOTiP-fTV6FsxIBjND6XZTx33SpVOwj9ADBa5o-Vf26dPz8jzJfAjWZOb6PbfM0ADKpdiAKAPG8RQLr/w424-h326/Sterne+A+3.jpg" width="424" /></a></span></span></div><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i>Pater Lorenzo -nuuskarasia, kannessa Moulinsin onneton Maria.
(Enamel Patch Box, Bilston)</i></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 14pt;">Nuuskarasioiden
veljeskunta</span></span></p><i></i><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Erään
sattumuksen vuoksi oli Sterne tullut kohdelleeksi Calaisissa
kerjäläismunkki Isä Lorenzoa tylysti kieltäytymällä munkin
tarjoamasta nuuskasta. Katumuksen iskettyä oli Sterne vaihtanut
suurieleisesti oman tyylikkään emaliupotuksin koristellun
nuuskarasiansa munkin vaatimattomaan häränsarveen. Jostain syystä
juuri tämä episodi nostatti saksalaisen lukijakunnan tunteet
pintaan ennennäkemättömällä tavalla.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Muutamat
saksalaiset kirjailijat, kuten Hirn kirjoittaa, saivat päähänsä
perustaa ”ystävyys- ja tunteellisuusliiton, jossa Isä Lorenzon
nuuskarasian piti olla ritarimerkkinä ja koossapitävänä
symbolina”. Johan Georg Jacobi (Goethen ystävän Fritz Jacobin
veli) julkaisi 1769 avoimen kirjeen, ”joka ilmoitti, että eräs
seura herroja ja naisia oli päättänyt hankkia itselleen kukin
nuuskarasian, jonka ulkokanteen oli kultaisin kirjaimin kaiverrettu
<i>Pater Lorenzo</i> ja sisäkanteen <i>Yorick</i>”. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Lorenzo-rasiat
saivat sangen suuren levikin. Hampurista, jossa liitolla oli
keskuksensa, lähetettiin paljon rasioita ylt’ympäri Saksaa,
vieläpä Tanskaan ja Liivimaahankin. Eri tahoilla, Strassburgissa ja
Koburgissa jne, perustettiin uusia, itsenäisiä yhteenliittymiä
Lorenzo-veljeskunnan merkeissä. </i>(<i>Vanhat
postivaunut</i> s. 92)</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tähän
liittyy vielä yksi kummallinen episodi. Postivaunujen vieriessä
läpi Moulinsin kantautui matkustavaisten korviin perin surullinen
huilun ääni. Soittaja oli sittemmin Sternen ansiosta koko Eurooppaa
itkettänyt Moulinsin Maria. Järkensä menettänyt kaltoin kohdeltu
Maria-tyttönen istui puun juurella vuohensa kanssa ja soitti
surullista sävelmää. Kun näkymään lisättiin vielä ikihempeä
pastori Yorick, oli se valmis leviämään painokuvina kaikkialle –
myös Lorenzo-rasioiden kansiin. Tosin kapinen vuohi vaihtui
vaivihkaa söpöön koiranpentuun. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tämän
kohtauksen jälkeen suunniltaan liikuttunut pastori Yorick hoippui
”hämähäkinkoivillaan” takaisin postivaunuihin. Taustalla
kuului yhä tuo munaskuita myöten riipivä huilunsoitto. Mutta matka
jatkui ja kirjoittaja muisti yhtäkkiä: ”Mikä oivallinen
ravintola odottikaan meitä Moulinsissa.”</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Vastaisku
tuli nopeasti, se oli ollut jo jonkin aikaa ilmassa. Tosin k</span></span><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">uolema
ehti napata Sternen</span></span><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">
maaliskuussa 1768, joten hän ei ehtinyt kokea </span></span><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">maineensa
menettämistä </span></span><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">ja
muistonsa häpäisemistä</span></span><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">.
</span></span><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Vastaiskun
takana oli satiirikko ja anglofiili </span></span><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">Georg
</span></span></span></em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Christoph
</span></span><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">Lichtenberg
– häpeämättömän vihainen mies. </span></span></span></em><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">Lichtenberg
matkusti Englantiin ja siellä Sternen entiset </span></span></span></em><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">tuki</span></span></span></em><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">jat
parjasivat häntä kuin vierasta sikaa. Hänen sentimentoonsa ei
voinut luottaa, todettiin, se oli pelkkää teeskentelyä.</span></span></span></em></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">Elämäkerturinsa
mukaan jopa Byron sanoi halveksivansa miestä, joka oli jättänyt
vanhan äitinsä ja sisarrukkansa heitteille. Sitä oli vaikea uskoa,
kun ottaa huomioon Byronin omat kotiolot. Tuo heitteillejättö ei
pitänyt aivan paikkaansa. Sterne kyllä tuki poloja sukulaisiaan
taloudellisesti, mutta ei halunnut pieneen pappilaansa lisää kahta
naispuolista riivinrautaa, kun hänellä oli siellä jo yksi
ennestään – vaimonsa Elizabeth. </span></span></span></em>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">Lichtenberg
kaivoi esiin kaiken mahdollisen pilkatakseen Sterneä ja ivatakseen
julmin sanoin nuuskarasiayhdistysten tunteilevia hölmöjä. Hyviä
ja avosydämisiä ihmisiä on turha etsiä sellaisten ”tunteilevien
korupuhelijoiden” joukosta kuin Sterne, totesi Lictenberg. ”Kolmen
pennin kolikko hätää kärsivälle on aina </span></span></span></em><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">enemmän
arvoinen</span></span></span></em><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">
kuin </span></span></span></em><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">suurinkaan
osanoton kyynel.” ”</span></span></span></em><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">Unissani
olen paljon sääliväisempi kuin valveilla”, kirjoitti Lichtenberg
osuvasti ”Töherryskirjaansa”.</span></span></span></em></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Esseisti
ja kulttuuripersoona Yrjö Hirn kirjoittaa 1920-luvun näkökulmasta,
jolloin jo ihailtiin Goethen kaltaisten kirjailijoiden asiallista
esitystapaa ja halveksittiin ylenpalttista tunneherkkyyttä.
Yleisesti todettiin <i>Tristram Shandy</i> romaanina
käännöskelvottomaksi ja episodimaisessa juonettomuudessaan
lähestulkoon lukukelvottomaksi.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Tässä
ainaisessa itkuvalmiudessa on jotakin, joka hyvin soveltuu Laurence
Sternen persoonalliseen temperamenttiin, sellaisena kuin sen oppii
tuntemaan hänen kirjeenvaihdostaan rakastettujensa kanssa. Siinä on
myöskin jotakin, joka on tunnusmerkillistä koko sille sukupolvelle,
johon hän kuului, sen kyynelrauhasten toimintakyky kun näyttää
olleen paljon korkeammalle kehittynyt kuin myöhempien polvien.</i>
(<i>Vanhat postivaunut</i> s. 80)</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Mutta
eihän sen näin pitänyt mennä eikä mennytkään. Nykyisenä
postmodernina aikana voimme jälleen olla varmoja tarttuessamme
<i>Tristram Shandyyn</i>, että meillä on käsissämme yksi kaikkien
aikojen suurimmista romaaneista. Sitä on verrattu Rabellais’n
<i>Gargantuaan</i>, Joycen
<i>Ulussekseen</i> ja ties mihin. Ja aivan turhaan, sitä ei voi
verrata mihinkään – se on aivan omanlaatuisensa nerouden ja
hulluuden tuotos. Sitä paitsi jos arvioisimme kirjallisuutta
tekijöidensä elämäntapojen kunnollisuuden mukaan, ei jäljelle
jäisi montaakaan mestariteosta. Sellaisia hunsvotteja ne ovat
olleet, kirjailijat. </span></span>
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Oi
kunpa isäni tai äitini, tai suoraan sanoen molemmat, sillä he
olivat siihen toki kumpainenkin yhtä velvolliset, olisivat vähän
katsoneet, mitä tekivät pannessaan minua alulle.</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.7cm;">
– <span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tristram
Shandy</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Yrjö
Hirn: <i>Vanhat postivaunut</i>, suom. Alvari Rinne, WSOY 1926.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Laurence
Sterne: <i>Tristram Shandy, elämä ja mielipiteet</i>, suom. Kersti
Juva, WSOY 1998.</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Laurence
Sterne: </i><i>A Sentimental Journey Through France and Italy (1768)</i></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><a href="https://www.gutenberg.org/files/804/804-h/804-h.htm"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>https://www.gutenberg.org/files/804/804-h/804-h.htm</i></span></span></a></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Goethe
matkustaa Roomaan 21.10.2011.</i></span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><a href="https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2011/10/goethe-matkustaa-roomaan.html"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2011/10/goethe-matkustaa-roomaan.html</i></span></span></a></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinS4OSJK3xfngpo7f1q18FVtBjlVutdtHD3FA1FcniLsd63uwKWGBlzCpHDUCuOLw_wVAzsrVXvF1SE_2ymETUZyVHGfNJydj2EG3A19IRyKjAdcg99y2VJxaZ3eDcTJaJB9ERx2R3RQPg/s778/Sterne+A+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="472" data-original-width="778" height="255" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinS4OSJK3xfngpo7f1q18FVtBjlVutdtHD3FA1FcniLsd63uwKWGBlzCpHDUCuOLw_wVAzsrVXvF1SE_2ymETUZyVHGfNJydj2EG3A19IRyKjAdcg99y2VJxaZ3eDcTJaJB9ERx2R3RQPg/w420-h255/Sterne+A+2.jpg" width="420" /></a></div><br /><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i>Sterne and Death by Thomas Patch (1768). The Print Collector/Print
Collector/Getty Images.</i></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i></p><br /><p></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-7273141506201132852021-06-20T01:46:00.000-07:002021-06-20T01:46:23.835-07:00OSKIN SYNTYMÄPÄIVILLÄ<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSIZQpOdDIdTosMjd6ZKnkKmUegYkzewH5P6WNEnaxx9jJBVfD69XU5_gcOk1Eu6JJbTGeMcCC4LpDYHB94A7qv1m41G3RLT_bshyphenhyphenczoeDjtuwNFdfrYkmQeJQZP61D0gnfbruPSEXWiem/s1504/OSKI+1+w+B.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1020" data-original-width="1504" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSIZQpOdDIdTosMjd6ZKnkKmUegYkzewH5P6WNEnaxx9jJBVfD69XU5_gcOk1Eu6JJbTGeMcCC4LpDYHB94A7qv1m41G3RLT_bshyphenhyphenczoeDjtuwNFdfrYkmQeJQZP61D0gnfbruPSEXWiem/w418-h283/OSKI+1+w+B.jpg" width="418" /></a></div><br /> <p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Jo heti aamusta leivon mehevän</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">laidoiltaan
palaneen nektariinipiirakan. </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ylikypsiä
nektariineja sattui olemaan </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ja
paljon muuta siinä ei tarvittukaan.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Aurinko
paistaa huumaavasti niin kuin se </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">alkukesän
aamupäivänä vain paistaa.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Lorvin
ulos ja huomaan oitis nurmikolle </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ilmestyneen
koiranpaskan, vaikka siinä on</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">vieressä
pyllistävä koirankuva: <i>No Shit!</i></span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Se
ei tarkoita, että tässä olisi paikka</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ihmiselämän
tapahtumista lyyrisimmälle </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">suvituulen
pyyhkiessä paljaat pakarat.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Sitä
se ei todellakaan tarkoita.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Rastas
tempoo maasta puolimetrisen</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">lieron
ja huitelee sitä ilmassa kuin lassoa.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Päätän
viedä kookkaan maalauksen vintiltä</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">kellariin,
kun nyt kerran jalkeilla ollaan.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Pihan
ylitys ottaa voimille, on sietämättömän </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">kuuma
ja satunnainen puuska riepottaa.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Perun
kaikki tekemäni päätökset ja siirryn</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">porrasterassille
juomaan punaviiniä.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kun
raivoisat hyttyset tekevät siitäkin </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">lopun
hiivin vaivihkaa vinttikammioon.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ikkunasta
näen miten naapuri tyhjentää</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">tarhansa
lampea, hyttysten kutupaikkaa. </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Siitä
ei ole epäilystäkään.</span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVMf4tfGD3XkGMYjl92cus5KSOhHuWch4emMIMCXWqKZPW7yAvp1c1OZ8ipRopn3XND3rktInG0g9Oct78GZ8aKsQTIufUzSKbXes7lkT56YUnDWKa7LUEriKr9gGxxj73HIR1A4JVMNI_/s1596/OSKI+3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1022" data-original-width="1596" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVMf4tfGD3XkGMYjl92cus5KSOhHuWch4emMIMCXWqKZPW7yAvp1c1OZ8ipRopn3XND3rktInG0g9Oct78GZ8aKsQTIufUzSKbXes7lkT56YUnDWKa7LUEriKr9gGxxj73HIR1A4JVMNI_/w447-h286/OSKI+3.jpg" width="447" /></a></div><br /><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Ajattelin kuunnella musiikkia, mutta</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">lepokorituoli
myötäilee liian mukavasti.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Nimeäminen
on outoa puuhaa, moni</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">on
saanut kontolleen väärän nimen.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Pannaan
sille nimeksi Ensio, on kätevästi </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">nimi-
ja syntymäpäivä samana päivänä.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Näin
vaati isoisäni Aleksander, mutta</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">lopulta
valittiin seuraavan päivän Seppo.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Muuttaessani
tähän taloon oli ovessa </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">irtokirjaimista
koostettu nimikyltti. </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Osa
kirjaimista oli tippunut pois, joten</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">jäljelle
oli jäänyt vain: Oski Kalte. </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Nimet
jääkööt juhlimatta.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Auringon
ehtiessä kierroksellaan</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">läntiseen
ikkunaan siirryn eriparisin</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">lasein
Henry Westonin siideriin.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Mieleen
palaa etäinen syntymäpäivä</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">kesään
puhjenneen Hald-järven rannalla </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Jyllannin
maaseudulla ja Powysin </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">romaani
”Herra Westonin hyvää viiniä”.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Viinikauppias
Weston kauppaa vain</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">kahta
viinilaatua: rakkautta ja kuolemaa.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Joten
yllätyksenä ei tule, että eräästä</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">erityisestä
päivästä lähtien herra Grobe</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">on
katsonut maailmaa murheellisesti.</span></p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Eikö
me kaikki. </span>
</p>
<p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-7Afd-LI-i4ngNGcyeGoG9nnOm3wWq-o0ZOPWdaprEwFfpH1WnR_z5E_FhnV-vhk-K-y3NU-W-9A4d2dG90PaRh0FLTrkKtcuURN5dh9Awdsjodv-m_txbjfz0xtW0APARRfPo1sdETV1/s1567/OSKI+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1020" data-original-width="1567" height="277" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-7Afd-LI-i4ngNGcyeGoG9nnOm3wWq-o0ZOPWdaprEwFfpH1WnR_z5E_FhnV-vhk-K-y3NU-W-9A4d2dG90PaRh0FLTrkKtcuURN5dh9Awdsjodv-m_txbjfz0xtW0APARRfPo1sdETV1/w426-h277/OSKI+2.jpg" width="426" /></a></div><br /><span style="font-family: Georgia, serif;"></span><p></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br /></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2978549580907945333.post-86668229720361072952021-06-07T23:52:00.004-07:002022-11-03T01:03:34.508-07:00ENSO – THE CIRCLE OF LIFE<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheWIoQIK3ILJDv2f59FfqC6wncT3c2XlzXLSGhZasPEjiz7VyENNXGjLKreJIO6d2g0vW4mGXdyehR6rRs6d1lEpbYtyRFV30DBuGpqh2beLkADS4qu2OAJbZHxEzpJ2dCRJCmoGyXvNvS/s1788/ENSO+A+%2526+B+F.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="725" data-original-width="1788" height="161" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheWIoQIK3ILJDv2f59FfqC6wncT3c2XlzXLSGhZasPEjiz7VyENNXGjLKreJIO6d2g0vW4mGXdyehR6rRs6d1lEpbYtyRFV30DBuGpqh2beLkADS4qu2OAJbZHxEzpJ2dCRJCmoGyXvNvS/w396-h161/ENSO+A+%2526+B+F.jpg" width="396" /></a></div><br /><i style="font-family: Georgia, serif; font-size: 12pt;"><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: #050505;">E</span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: #050505;">nso
A & B, 2020, </span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: #050505;">2
x 1</span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: #050505;">10</span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: #050505;">
x 1</span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: #050505;">42</span></span><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: #050505;">
cm. Kuva SJT.</span></span></i><p></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin: 0.1cm 0.1cm 0cm 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 14pt;"><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">On
todella jotain, jota ei voi ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä.</span></span></em></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin: 0.1cm 0.1cm 0cm 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><em><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: #050505;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><i>Mystistä
ei ole se, miten maailma on, vaan että se on</i></span></span></span></em><em><span style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal;"><span style="color: #050505;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-style: normal;">.</span></span></span></span></em></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin: 0.1cm -0.4cm 0cm 1cm;">
<em>– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 14pt;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">Ludwig
</span></span></span></span></span></em><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 14pt;"><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">Wittgenstein</span></span></span></em></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Olen
vakuuttunut, että monet havaintoni maailmasta ovat tosia; niiden
todellisuuden puolesta täytyy olla monia todisteita – en vain
tiedä mitä tai missä ne ovat. </span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Joten
käännyn takaisin olemisen kehälle ja kierrän kunnes saavun
aukiolle, josta löydän itseni sellaisena kuin olen.</span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Ehkä
sekään ei riitä vaan olemisen ympyrää on piirrettävä ja
maalattava yhä uudelleen ja uudelleen.</span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Heidegger
liittää fenomenologiasta tutun ”ymmärtämisen kehän” osaksi
mielen rakennetta kuvaamaan ”täälläolon ajallisuutta tuttuuden
ja vierauden välissä”. Hans-Georg Gadamer näkee hermeneuttisen
kehän prosessina, jossa merkitykset tulkitaan yhä uusilla
merkityksillä kierros kierroksen jälkeen. Merkitysten virrasta ei
löydy kivijalkaa, jolle voisi perustaa ”tukevan todellisuuden”. </span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm; margin-right: -0.4cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Ratkaisevaa
ei ole päästä kehästä ulos, vaan oikea tapa tulla kehään. Tämä
ymmärtämisen kehä ei ole ympyrä, jossa mikä tahansa tietämistapa
liikkuu, vaan se on itsensä täälläolon eksistentiaalisen
esirakenteen ilmaus.</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm; margin-right: -0.4cm;">
– <span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Martin
Heidegger (<i>Oleminen ja aika,</i> s. 197)</span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Myyttinen
tarina kertoo, että Romulus valjasti härän auran eteen ja piirsi
kyntäen ympyrän, jonka sisään Rooma rakennettiin. Tuloksena oli
hämmästyttävä ympyränmuotinen mutta samalla neliömäinen
kaupunki – <i>urbs quadrata</i>. Onnistuiko Romulus ratkaisemaan
kreikkalaisia suuresti askarruttaneen ympyrän neliöimisen ongelman.
Neliönmuotoista ympyrää ei voi ajatella, vaikka sen voi sanoa
ääneen – <i>neliöympyrä</i>.</span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Enso
on zeniläinen meditaatio- ja hengitysharjoitus, jossa yhden
uloshengitysjakson aikana piirretään tai maalataan yhdellä vedolla
elämää, aikaa, maailmankaikkeutta jne. symboloiva ympyrän kehä.
Buddhalaisuudessa ympyrä on valaistumisen ja ei-minkään symboli –
äärettömyydestä nollaan.</span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tarkoituksena
on ylittää sisäisen ja ulkoisen kokemuksen raja. </span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Se
alkaa tästä tai mistä tahansa.</span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="color: #29303b;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Ja
kun joskus tulen tienristeykseen ja löydän paikan, jossa
harhaanmenoni alkoi, silloin aloitan uudelleen alusta työn ja tien,
niin luontevasti ja vakavasti, kuin vain alusta-alkaja voi...</i></span></span></span></p><p align="left" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="color: #29303b;">– <span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Rainer
Maria Rilke (Viareggio 8.4.1903)</span></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Ympyrä
on tärkein geometrinen symbolikuvio. Neliötä tai kolmiota on
vaikea luonnosta löytää, mutta täydelliset ympyrät – aurinko
ja kuu – ovat kiertäneet ihmisten elämystaivaalla aikojen alusta
saakka. Myös hedelmät ovat usein pyöreitä. Pimeästä näkemisestä
runoileva Juan de la Crux koki granaattiomenan pyöreän
kehämäisyyden symboloivan jumaluutta, jolla ei ole alkua eikä
loppua. Todella nähdäkseen runoilijan oli astuttava
tietämättömyyden pilveen, sysimustaan yöhön, "ja hän
ymmärsi suuria asioita (<i>grandes cosas entendi</i>)."
</span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>In
the joy of night,</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>in
secret so none saw me,</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>no
object in my sight,</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>no
other light to guide me,</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 0.9cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>but
what burned here inside me.</i></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm; margin-right: -0.4cm;">
– <span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Juan
de la Crux</span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Pelkäänpä,
että taiteilijanvapauksin turvin olen saattanut tutun ympyräkuvion
dekonstruktion häikäilemättömiin kouriin ja samalla jäävännyt
siltä metafyysiset merkitykset. Kuten moneen kertaan olen turhaan
vakuuttanut, maalaukseni eivät viittaa mihinkään itsensä
ulkopuolelle. Mutta monet ovat taas sitä mieltä, että sellainen –
mitään esittämätön taideteos – ei ole edes mahdollinen. </span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kysymys
nousi esiin jo ensimmäisten abstraktien maalausten yhteydessä.
Näkemisen prosessista tuli osa taidekokemusta, kiista, joka jakoi
taidemaailman. Siihen tarttui 1950-luvulla kaksi keskeistä
abstraktin taiteen maalaria – kuin härkää sarvista. Olivatko he
eri mieltä vai onko sekin vain näköharhaa:</span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm; margin-right: -0.4cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>There
is no such thing as a good painting about nothing.</i><br />
– Mark
Rothko<br />
<br />
<i>There is no such thing as a good painting about
something.</i><br />
– Ad Reinhardt </span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Siis
voiko taideteos – kuten maalaus – olla riittävä sellaisenaan –
<i>tathata</i> – eikä vain jonkin poissaolevan sijaistajana. Ehkä
me emme ole vielä huomanneet sen sellaisuutta. Ehkä lopullista
ratkaisua ei olekaan. Jokainen on näkemisensä kanssa yksin. Sen
kanssa voi näköjään elää – ja on pakkokin. ”Kun jotakin
nähdään (todella nähdään), näkijänä olen aina minä.” </span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Intersubjektiivisten
kokemusten kautta taideteos vaikuttaa kokijaansa eräänlaisen
”kvasisubjektin” tavoin. Se voi muutta koko elämismaailman.
Mutta filosofi lopettaa tylysti nämä mietteet toteamalla, että kun
viestimme jotakin, emme koskaan saa tietää, ”mitä toisessa
päässä tapahtuu”. Vaikka koko reaalitodellisuus on rakennettu
tuon oletetun tietämisen varaan. </span></span>
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-right: -0.4cm;">
<br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 14pt;"><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kaikki
on avoinna esillä, ei ole mitään selitettävää. Meille
tärkeimmät asioiden aspektit ovat niiden yksinkertaisuuden ja
jokapäiväisyyden vuoksi kätkössä. Emme voi huomata niitä, koska
ne ovat aina silmiemme edessä.</span></span></em></span></span></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm; margin-right: -0.4cm;">
<em>– <span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 14pt;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">Ludwig
</span></span></span></span></span></em><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: 14pt;"><em><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-style: normal;">Wittgenstein</span></span></span></em></span></span></p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; break-before: auto; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1cm;">
<span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;"><i>Yön
ja päivän välissä<br />
täytyy totuuden kerran ilmetä.<br />
Kirjaa
se kolmella tavalla:<br />
sanomattomana, sellaisenaan,<br />
viattomana
– jääköön se silleen.</i><br />
– Hölderlin </span></span>
</p><p style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p><p style="line-height: 0.51cm; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 0.51cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Linkit:</span></span></p><p style="line-height: 0.51cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><a href="https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2015/08/idan-ja-lannen-maalarit.html"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2015/08/idan-ja-lannen-maalarit.html</span></span></a></span></p><p style="line-height: 0.51cm;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><a href="https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2015/05/tangram-versus-tanngram.html"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2015/05/tangram-versus-tanngram.html</span></span></a></span></p><p style="line-height: 0.51cm;"><a href="https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2014/04/valohamya.html"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;"><span style="font-size: 12pt;">https://seppo-zen-selallaan.blogspot.com/2014/04/valohamya.html</span></span></a></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin: 0.1cm 0.1cm 0cm 1cm;"><br /></p><p style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 0.52cm; margin: 0.1cm 0.1cm 0cm 1cm;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9rTklz-ZrTu6lR2aa2rPhDS3ZOX4EtGuJExkTgtDGo5XgvtdenEQtpb305UHTP4OLuQKbB4BLmh1mbut3vfEqdJ7j6Bxuf0Md8Yb-zBNjRSUXT4LlObRv7F65kSJjC8oe6FbyC7dwmgw5/s1465/ENSO+2+w.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="992" data-original-width="1465" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9rTklz-ZrTu6lR2aa2rPhDS3ZOX4EtGuJExkTgtDGo5XgvtdenEQtpb305UHTP4OLuQKbB4BLmh1mbut3vfEqdJ7j6Bxuf0Md8Yb-zBNjRSUXT4LlObRv7F65kSJjC8oe6FbyC7dwmgw5/s320/ENSO+2+w.jpg" width="320" /></a></div><br /><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><p style="background: transparent; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #050505;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Enso
– The Circle of Life. Kuva SJT. </i></span></span></span></p><p style="background: transparent; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #050505;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"></span></span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;">”<i>Enso (formally spelled ensō) is a sacred
symbol in Zen Buddhism meaning circle, or sometimes, circle of
togetherness. It is traditionally drawn using only one brushstroke as
a meditative practice in letting go of the mind and allowing the body
to create, as the singular brushstroke allows for no modifications.”
</i></span><span style="color: black;"><i>(</i></span><span style="color: black;"><i><a href="https://ensotherapy.co/enso-story">The
Story of an Enso - Enso Integrative Therapy</a>
</i></span><cite><span style="color: black;"><i><a href="https://ensotherapy.co/">https://ensotherapy.co</a><a href="https://ensotherapy.co/enso-story">
› enso-story</a></i></span></cite><cite>)</cite></p><p style="background: transparent; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; line-height: 0.52cm; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #050505;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i><br /></i></span></span></span></p><br /><p></p>SEPPO-ZEN-SELÄLLÄÄNhttp://www.blogger.com/profile/11037737572997171991noreply@blogger.com0