VIIMEINEN LÄHTÖLASKENTA

Jorma Korpela: Musta Ikaros, sarjasta ”Yölento”, 1991. Kuva SJT.

Usein kuulee sanottavan, että ”sota ei yhtä miestä kaipaa” ja että ”kukaan ei ole korvaamaton”. Ehkä se pätee sodassa ja politiikassa, mutta todellisessa elämässä se ei päde. Maailmassa – ja eritoten taidemaailmassa – jokainen yksilö on korvaamaton omassa erityisessä eksistenssissään. Lars Gustafsson kirjoittaa eräässä esseessään: ”Jos Cezanné olisi – luoja paratkoon – kuollut pikkupoikana tuhkarokkoon, olisiko joku toinen todellakin voinut tehdä hänen työnsä?” Ainoastaan joku Dawkinsin tapainen yksitoikkoisuuden edustaja saattaisi luottaa ”sokeaan kelloseppään”.

Taidemaalari, visionääri ja yölentäjä Jorma Korpela on poistunut lopullisesti stafliansa äärestä. Kesken taiteellisen työnsä, kuten Pohjalaisen muistokirjoituksessa (5.11.2015) todetaan. Non Art Group taiteilijaryhmän jäsenistöstä yli puolet on saanut saman lähtölaskennan, joten uuden näyttelyn suunnittelu on siirretty toiseen kategoriaan – muistonäyttelyiden sarjaan. Kuten siirtyi myös Korpelan viimeinen itse kokoama näyttely Vuosien varrelta K. H. Renlundin museossa (25.9.–22.11.2015).

Jorma Korpela esitteli 1989 Seinäjoen taidehallin näyttelyssä kokeellista puoltaan fluoresoivilla maalauksillaan. Päivänvalossa teokset näyttivät lähinnä hiilipiirustuksilta, mutta UV-valossa ne loivat hämmästyttävän illuusion absoluuttisesta väristä – valolla maalaamisesta. ”Mutta (kuten kirjoitin tuolloin lehtijutussani 3.2.1989) väriaineita sekoittaessa ei voi välttyä ajatukselta, että tämä on aika sotkuista puuhaa ja toivottoman kaukana väriopin teoreettisista lupauksista, jotka toteutuisivat ideaalisina vain jos saisi sotkea puhdasta valoa. Mielenkiintoista on kuvitella Jorma Korpela työskentelemään pitkää työpäivää tuohon mustansiniseen valoon. (…) Joka tapauksessa Korpelan aikaansaama lopputulos on vaikuttava, jopa shokeeraava. Poikkeuksellisesta tekniikasta huolimatta Korpela on onnistunut säilyttämään hyvin oman luontaisen ekspressiivisen ilmaisutyylinsä. Temaattisesti nämä uudet teokset liittyvät jo tutuiksi tulleihin teossarjoihin Jumalten pidot ja Alkulentäjät.”

Jorma Korpela aloitti uransa pohjalaisen maiseman ja miljöön kuvaajana. Hänen maalauksissaan on yhtä aikaa ekspressiivistä voimaa ja eksistentiaalisten tuntojen intensiivistä ilmausta. Ympäristön ja maiseman paatos hallitsee maalausten tunnelatausta henkilökuvausta myöten. Maalausten henkilöhahmot ovat osa maisemaa, ikään kuin olemassaolon pakko olisi puristaisi heidät osaksi synkeähkön maiseman kuvamaailmaa. Korpelan ihmiset ovat kaksinkin yksin. Toisaalta miljöö itsessään sisältää inhimillisen mahdollisuuden, se saattaa pilkahtaa vaikkapa valona öisessä ikkunassa, mikä saa tummat vihreät ja siniset hehkumaan heleää lämpöä.

Pohjanmaan museon näyttely 1991 todensi Korpelan kehityskulun ekspressiivisistä esittävistä aiheista murroksen kautta abstraktiseen esitystapaan. Tie johti jo maineensa lunastaneen muotokuva- ja maisemamaalarin yhä syvemmälle mystisiin näkyihin ja symbolisiin lentämisen teemoihin. Lainaan näyttelystä kirjoittamaani tekstiä:

”Abstraktin ilmaisun peruselementit näkyvät jo Korpelan asetelmissa, perspektiivin purkaminen muuntaa kuva-alan lähes kaksiulotteiseksi ja dynaamiset väripinnat saavat esineitä tärkeämmän roolin sommittelussa. Ensimmäisissä Yölento-sarjan maalauksissa esineelliset elementit ikään kuin putoavat pois kuvasta, lähtevät lentoon – jäljelle jää puhdas maalaus, abstraktio. Lentämisen teema symboloi taiteilijalle heittäytymistä tuntemattomaan, intuitionsa vietäväksi. Samalla se edustaa niitä rajoja jotka taiteilijan on ylitettävä – mahdottoman mahdollistamista. Korpelan ilmailusarjat ovat tuottaneet komeita postabstraktisia maalauksia ja herkkiä väri- ja viivatutkielmia. Mutta myös humoristisia piirroksia, kuten Koitos III (1985), jossa hintelä alaston taiteilija yrittää jälleen kerran lentoon täysin mahdottomalla rakkineella.”

http://jormakorpela.fi/index.html

S. J. Tanninen: Värien ihmeellinen maailma, Jorma Korpelan fluoresoivia maalauksia Seinäjoen taidehallissa, Ilkka 3.2.1998.

S. J. Tanninen: Ilmassa ja maan kamaralla, Yölento, Jorma Korpelan maalauksia Pohjanmaan museossa, Ilkka 11.4.1991.

Jorma Korpela: Koitos III, 1985, taiteilijan omakuva. Kuva SJT.