JOULURUNO 2010
Taas on joulu uusi,
pöydät notkuvat kystä puuroa
ja taivaalta puskee sankkaa lumikuuroa.
Vaan ei ole tunnelma kuin ennen,
kun kynttilät lepattivat kuusipuussa
ja hämärässä värjöteltiin omena suussa.
Ulkona luo nyt joulu loistoaan,
valosarjat valaisevat pensasaitaa
ja kuin liekeissä pihakoivukin roihuaa.
Salamoita iskevät porraspielet
ja ledeinä leiskuvat räystäät ja rännit
aivan kuin olisi ottanut umpikännit.
Ei yllä nenään tuoksu pihkan,
ei kaiu korvaan kilke vieno kulkusten,
ei raikaa riemulaulut tonttusten.
Missä viipyy kunnon väki,
yksin tarraan punaviinipulloon
ja upotan käteni perunalastukulhoon.
Millä tämä kaikki kuitataan,
seniili on jo mieli ja muistamaton,
vaan yhä se altis on ja niin malttamaton.
Ei lapsuuden joulujakaan muista kukaan,
alituiseen täytyy niitä muistella
ja ees taas kummastuneita päitä puistella.
Unhoon painuu tämäkin joulu,
uudenvuoden melskeen humuun
ja pakkasten huuruiseen kumuun.
OSKI KALTE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti