keskiviikko 3. marraskuuta 2010

EI NIIN HYVÄTAPAISET FILOSOFIT












Viikset jotka suhisivat aikanaan koko ajattelevan maailman yllä.


Jos ajattelee suuresti, täytyy myös erehtyä suuresti.
Martin Heidegger

Suuret sielut kykenevät suuriin hyveisiin, mutta myös suuriin paheisiin.
Descartes


Kun joskus koulutien alaluokilla törmäsin filosofiaan jäi siitä kuva, että maailmassa on kiistämättömiä totuuksista ja viisaita miehiä, jotka ovat niitä ajatelleet. Opettaja ei tätä harhakuvaa kiistänyt; luultavasti hän oli samaa mieltä, että filosofia on ikiaikaisesti pysyvien totuuksien esittämistä ja ylläpitoa. Edelleenkin toivon, että niin olisi ollut – sen verran minua hututtaa tuo jo poikasena kokemani petos, että asiat eivät olekaan niin kuin ne ovat.

Tähän vanhaan kaunaan osuu mukavasti kirja Huonosti käyttäytyvät filosofit, jossa alan miehet Rodgers ja Thompson käyvät tunnettujen filosofien Rousseau, Schopenhauer, Nietzsche, Russel, Wittgenstein, Heidegger, Sartre ja Faucault kimppuun. Lukija odottaa tämän nimiseltä kirjalta paljon, eikä suotta. Kirja poimii nokkelasti mielenkiintoisia elämäkertatietoja ja yhdistää ne ajankuvaan ja kulloisenkin filosofin toimintaan ja valintoihin omana aikanaan. Filosofitkin erehtyvät – ja joskus tuntuu että he eivät mitään muuta teekään.

Tämä kirja ei vain kerro, vaan se haastaa ja väittää. Kirjan kirjoittajilla on paljon sanottavaa näistä ajattelijaihmisistä, jotka ovat paljon vaikuttaneet siihen mitä me pidämme omana mielipideilmastonamme. Mielipiteet ovat ihmissuhteiden liimaa, käteviä ja mukavia, mutta niillä ei tee mitään suoraan koettavassa aikaan ja tilaan ammottavassa maailmassa. Sekin valkenee kirjaa lukiessa.

Schopenhauer oli yrmeä äijä jo nuoruudessaan, niin yrmeä että hänen äitiään liehitellyt Goethe sai masennuskohtauksen nähtyään tämän synkän nuoren miehen. Schopenhauer rakasti taiteita ja erityisesti musiikkia, josta hän sanoi, että musiikki ei ole kuten muut taiteet kopioita ideoista, vaan itse idea.

Nietzschestä muistetaan aina tokaisu, kun menet naisen luo, älä unohda ruoskaasi. Mutta ikimuistoisessa valokuvassa ruoskaa heilutteleekin Nietzschen pakaroiden yllä määrätietoinen Lou Salomé, ehkä ensimmäistä kertaa (feministisessä kontekstissa) tuolla asenteella. Samaista piiskaa otti monessakin mielessä suorastaan käsittämättömän uhrinäytöksen kautta Foucault, mutta juuri vähempää ei voinut odottaakaan filosofilta joka ensitöikseen kirjoitti hulluuden historian.

Jätämme kirjan, vaikka ymmärtämisen puute salpaa hengityksen. Hauskaa olisi tietää, mitä Wittgenstein sanoi häntäheikki Russellista ajattelijana, mikä oli Heideggerin "suuri munaus", millaista oli meno nuoren Sartren kämpillä ja kuka filosofeista olikaan Hitlerin koulutoveri Linzin reaalikoulussa.

Mutta aivan lopuksi kirja haastaa myös lukijansa: ”Riippumatta siitä kuinka tietoisia olemme omista rajoitteistamme ja hulluuksistamme, näiden filosofien erehtyväisyyden arvostaminen voi rohkaista meitä ajattelemaan itsemme tuolle puolen.”

Kaikista nurkista ja loukoista kuuluu varovaista salakavalaa hiljaista mutinaa ja keskinäistä kuiskuttelua. Minusta tuntuu kuin siellä valehdeltaisiin.
Friedrich Nietzsche


Nigel Rodgers & Mel Thompson (2006): Huonosti käyttäytyvät filosofit. Gummerus.

1 kommentti:

  1. Aasinsilta asiaan, mutta katsoessani juuri Areenasta laulaja-näyttelijä Marianne Faithfull´in tarinan – tuli mieleen yhteneviä ajatuksia. Hänet MF:n ”löysi” manageri eräässä silmäätekevien muusikkojen ja taiteilijoiden partyssa sanoen löytönsä syyksi, että kaikki vain olivat niin juovuksissa, että hän ajatteli kokeilla tehdä tähden tuollaisesta nätistä ja rehellisenoloisesta tytöstä. Sitä nuori Marianne F oli–ainakin näytti olevan nuorena dokumentissa, jonka aikana ehdin ajatella hyvän kolumnisi ristiriitaisuuksien tuntoja filosofien kautta, joita en vielä ollut lukenut.

    Marianne F esiintymistensä, huumekäytön, parin eronsa, lapsen syntymän ja toisen keskenmenon jälkeen sanoo kuvaaja-haastattelijalleen, että tärkeintä on rakkaus–aito rakkaus. Kun on juuri nähnyt miten suosiota saanut laulaja lähtee Mick Jaggerinsa luota ennenkuin hänet itsensä jätetään samoin kuin edellisestä yhteiselokumppaninsa luota sortuen taas huumeisiin ja löytäen niistä lohtunsa –ajattelee näiden julkkisten olevan kuin näkyville nostettuja –ei roolimalleja vaan ihmismielen malleja. Heitä korkeassa potenssissa, koska nopealla elämänrytmillään, esillä olollaan, monilla tuttavuuksillaan ja rahoillaan pystyvät toteuttamaan elämäntyyliä, jota tavallisemmat ihmiset pienemmässä mittakaavassa. Kuin aina täytyisi elämän kulkea vasta suurien erehdyksien ja kompastusten kautta myöhäisen iän oivalluksiin - niin banaalilta kuin tuo rakkaus -sana aina kuulostaakaan kaikkien hullujen toilauksien jälkeen.
    Mistä siis tahto ja tarve rohkaista meitä ajattelemaan itsemme tuolle puolen.” ?

    VastaaPoista