TÄYSIN SOPIMATONTA

´

Arne Jacobsen ja S. J. Tanninen hämmentävässä kohtauspaikassa?

Nuorena poikasena tuli tehtyä joskus jotakin sopimatonta, jota sai koko suku hävetä. Eräs tapaus liittyi pitkiin alushousuihin, joita äitini vaati pitämään ainakin helluntaihin saakka. Eräänä kuumana kevätpäivänä vedin mielenosoituksellisesti pitkäpunttiseni Pahajoen urheilukentän lipputankoon. Jostain kumman syystä koko kylä tiesi kenen kalsarit siellä liehui. Opettajakin kävi torumassa, että sellainen käytös oli täysin sopimatonta.

´

Kuluneella kesäkaudella tuo sopivaisuuden raja tuli taas vastaan ainakin kuvataidetta ja huonekaluja yhdistävässä näyttelyssä. Tämä Kalustetalo Vepsäläisessä järjestetty taidenäyttely sai median vaikenemaan täysin, vaikka kerrankin olisi ollut jotakin mistä kirjoittaa. Myös muutamat näyttelyyn osallistumattomat taiteilijat jupisivat, että on häpeällistä (tai ainakin rumaa) viedä taidetta myytävien 'kalujen' sekaan.

Näyttelyn idea oli hieno. Jokainen taiteilija sai etsiä suuresta myyntihallista itselleen mieluisan huonekaluryhmän ja ripustaa siihen teoksensa. Se toimi todella hyvin, muutamassa tunnissa upea näyttely oli pystyssä. Omat maalaukseni pääsivät Arne Jacobsenin tuolien kanssa samaan nurkkaukseen. Avajaisyleisö oli innoissaan. Miksi tällaista ei ole keksitty aiemmin, sanoivat monet. Paitsi nämä muutamat, joiden mielestä avajaistarjoilukin oli viineineen ja janssonin kiusauksineen täysin sopimatonta.

Vaikka näyttely kesti pitkään, tuntui kuin sitä ei olisi ollut lainkaan olemassa. Eräs toimittaja sanoi, että tuollaisesta näyttelystä kirjoittaminen olisi suoranaista mainontaa. Samaan aikaan lehtien kulttuurisivuilla ilmestyi kyllä erillisiä juttuja huonekaluista, mm. yli puolen sivun artikkeli Yrjö Kukkapuron tuoleista. Samoin juttuja ilmestyi erillisistä taidenäyttelyistä. Mitä tästä opimme, ei taaskaan mitään.