ULKOKULLAISUUTTA

”Viinilasia kohottaessaan ihminen itsekin kohoaa aivan uuteen ulottuvuuteen.” Aapelinkaupungin trenditietoiset viininmaistajat nostamassa maljaa koittavalle keväälle. Kivenpuisto 2008.

Juodessa voi olla kivaa ja sosiaalistakin, mutta naula päässä ei pidä örveltää.

Etiketti 1/2016

Poikkesin Alkossa ostamassa pari pulloa punaviiniä. Nykyään suurin osa alkoholikaupan asiakkaista ostavat viiniä, olutta ja siideriä. Näin Alkokin haluaa asioiden olevan, kunnolliset tolkun ihmiset ostamassa ruokaviiniä ja saunaolutta. Onneksi epämääräiset keskikaljankittaajat on saatu markettien ja lähikauppojen asiakkaiksi. Pysykööt siellä ja jokivarren pusikoissa. Mutta jos oikein tarkoin katsoo, saattaa Alkossakin nähdä outojen varjojen häilähtävän. Juuri näitä varjoja varten on kassojen läheisyyteen tuotu lavallinen kirkasta viinaa – ”kossua”. Ja kuin taian iskusta iltaan mennessä lavasta ei ole kuin tikut jäljellä.

Mutta on Alkon hyllyillä muitakin väkeviä viinoja, tummahehkuisia arvokkaan näköisiä pulloja. Eikä turhaan, sillä toisinaan myymälään koputtelee kävelykepin kanssa vanhempi herrasmies hankkimaan syntymäpäiväkonjakkia tai nimipäiväviskiä. Se on päivän kohokohta – Alkossakin. Vanhempia ”kukkahattuisia” naisia varten on ns. ”amarettohylly”, josta löytyy kahviliköörejä sekä arveluttavia makuviinejä. Sieltä alahyllyn vaiheilta saattaa bongata myös mahansa huonoilla viineillä pilanneen paikallisen druidin valitsemassa inspiraation lähteeksi Gambinaa, Waldemaria tai Dorista.

Nappasin mukaani esitetelineestä uuden Etiketti-lehden, vaikka sen ulkokullatut jutut aiheuttavatkin sieluuni tasapainottomuutta. Tämän numeron teemana on ”katuruoka”. Se on trendikästä jos mikä. Etiketin toimitus suorastaan liitää trendien harjalla, kuten sisällöstä voi päätellä: Bordeaux'n uusi sukupolvi; Mitä kuuluu, Tallinna?; Panimot laittoivat parastaan; Piristä booli inkiväärillä; Ruokatrendien Alko; Brunssi Berliinissä jne. Trendikästä on poiketa missä tahansa viinimaakunnassa, mutta miten Tallinna pysyy vuodesta toiseen trendien huipulla. Se on ihme! No, mikäs ihme se on, vastaan jo itse yhteen ääneen.

Viininlipittäjät ovat olleet trendikkäitä jo ammoisista ajoista saakka. Viinilasi – pikari – on nerokas keksintö, sitä kohottaessaan ihminen itsekin kohoaa aivan uuteen ulottuvuuteen. Runous kuiskii hänen korvissaan ja sielunsa silmin hän näkee kaukaisuudessa siintävän merkityksistään vapaan maan. Vain harvoin ihminen yltää sellaiseen kliimaksiin, ja silloinkin vain pudotakseen sieltä jokapäiväisyyden synkeään alhoon. Kaikkea muuta kuin trendikästä on tavoitella uutta nousua. Turha on yrittää kavuta takaisin Pegasoksen selkään krapulakaljan voimin. ”Sillä kaikkein merkittävimpiä eivät ole ne tekijät, jotka meitä täällä pidättelevät”, kuten viisas viinijuoja Seneca kirjoittaa.

”Paljonko juomaa juhliin?”, kysyy Etiketti ja vastaa. ”Alkujuomaksi riittää useimmiten yksi lasillinen kuohahtavaa / hlö. Aterialle varataan alkuruoalle yksi lasillinen viiniä ja pääruoalle kaksi /hlö.” Välihuomautus: Tässä vaiheessa ystäväni olisivat jo kuohahtaneet lähimpään Pubiin. Vinkkinä boolin kulutukseen lehti tarjoaa mykistävää nyrkkisääntöä: ”Yksi lasillinen / tunti / hlö.” Edelleen sama välihuomautus. Hyvä vinkki sen sijaan on mitata omistamansa viinilasit – nykyään kun on jopa valtavia puolilitraa vetäviä viinilaseja – tai juhlaporukka on ”kanttuvej” ennen kuin on saatu grilliä kuumaksi.

Trendikkäät viininjuojat vaativat myös trendikästä ruokaa. Juusto saa viinin laulamaan, tiesivät jo roomalaiset. Etiketti tarjoileekin aina kaikkein kuumimmat trendiruoat ”maailmalta”. Kiinalaiset kevätkääryleet ovat jo vanhoja tuttuja, mutta entä vietnamilaiset kesäkääryleet. Barbaariset lihansyöjät voivat haksahtaa vaikkapa intialaiseen broilerivindaloohon. Lihattomana vaihtoehtona löytyy phad thai tofulla. Sen sijaan bataattiranskalaiset eivät ole enää trendikäs vaihtoehto vaikka lehti niin väittääkin.

Tällä kertaa sorrumme testaamaan reseptiä ranskalaiset vuohenjuusto-sienikrepit. Kaikki menee hyvin kunnes tullaan kohtaan ”1 tl sormisuolaa”. Että mitähän v....a nyt tehdään, kun ei ole sormisuolaa. Jätetään lätyt paistamatta ja siirrytään suoraan suositeltuun viiniin. Tällä kertaa se on punaviini Bordeaux'n alueelta. ”Nuoruutensa intoa puhkuvien Bordeaux'n punaviinien rakenne toimii hienosti kreppien täyteläisyyden ja vuohenjuuston hapokkuuden kanssa.”

Joimme saman tien kaksi pulloa. Vuohenjuuston hapokkuuden korvasi oma perus hapokkuutemme. Onnettomasti kävi tässä taannoin myös kesäkääryleiden kanssa. Etsimme ympäri Uumajaa riisipaperia, mutta turhaan. Sattui olemaan lauantaipäivä, joten paikallinen itämainen marketti oli kiinni. Siellä niitä olisi saattanut olla. Ihmettelimme yhteen ääneen, että mikä näitä ruotsalaisia vaivaa, eivätkö he ymmärrä trendien päälle mitään. Eivät ymmärrä, vastaan itse.

Lainaan lopuksi vielä Senecaa. Se tuo arvovaltaa tähän arkaan ja ankarasti mielipiteitä jakavaan aiheeseen: ”Erotat, mikä on viinin, mikä hunajaviinin maku: ei ole väliä, kulkeeko virtsarakkosi läpi sata vai tuhat amforallista: olet viinin suodatinsäkki. Tiedät vallan mainiosti, miltä osterit, miltä punamullot maistuvat: ylellisyytesi ei ole jättänyt sinulle mitään koettelematonta tuleville vuosillesi. Ja silti nämä ovat ne asiat, joista sinut kiskotaan irti vasten tahtoasi.”

Asua taloa

Ei vieraita vuosikausiin,

vanha kissakin jo kuollut.

Ei suuria suunnitelmia,

kunhan nappaan näkymän

havainnon sumeaan silmään.

Iltapäivällä otan lasillisen viiniä,

leikkaan leivän ja keitän teen.

Illalla juon koko pullollisen.

SJT 2005

PS. Ulkokultaisuus on lähinnä teeskenneltyä pintakiiltoa. Sen sijaan ulkokullaisuus on jo sisäinen ”sielun alennustila”.

Etiketti, Alkon lehti asiakkaille, 1/2016.

Lucius Annaeus Seneca: Kirjeet Luciliukselle (n. 62 jaa–64 jaa), suom. Antti T. Oikarinen, Basam Books, 2011.