KELASSA KAIKKI ASIAT OVAT HYVIN

Elämässä – Mitt i allt, 2/2013. Kelan lehti joka kotiin. Kuva SJT.

”Työ pitää kiinni elämässä!”

”Kotona olo ei kaduta!”

Elämässä – Mitt i allt, 2/2013

Kelan lehti jokaiseen kotiin Elämässä 2/2013 on juuri ilmestynyt. Se on niitä lehtiä, jotka keskusliikkeiden, urheiluseurojen, seurakuntien ym. julkaisujen ohessa lojuvat työhuoneeni sivupöydälle päivän pari kaiken muun postilaatikkorääsän seassa, kunnes heitän koko kasan kierrätykseen. Vaikea niitä on suoraan pois heittää – jotkut ovat sentään nähneet vaivaa ja tuhlanneet resursseja saadakseen läpyskän ”kunnon kansalaisen” eli minun luettavaksi. Sen verran olen aikaisemminkin lehteä vilkaissut, että tiedän Kelalla menevän hyvin – asiat rullaa ja toimihenkilöt johtajineen ovat parasta A-luokkaa. Nyt päätin jostakin käsittämättömästä syystä lukaista lehden.

Elämässä – Mitt i allt -lehti ei ole mikään vaatimaton laitos, se ilmestyy 2 kertaa vuodessa, painos 2,7 miljoonaa kpl ynnä erityispainos näkövammaisille. Lehti löytyy toki myös verkosta. Toimituksessa työskentelee päätoimittaja, toimitussihteeri ja toimituksen sihteeri. Nyt on jo 45. vuosikerta menossa, joten olisin minä voinut lehden lukea jo aikaisemminkin. Ehkä olen tullut sellaiseen vaiheeseen, että mielenkiinnon kohteet alkavat muuttua ellei kokonaan hiipua. Lähes päivittäin joku puhelinmyyjä soittaa ja kertoo minun tarvitsevan nykyään aivan määrätynlaisen lehden, kuten ET, Voi hyvin, Hyvä sanoma, Tee Itse, Kodinrakentaja, Viva, Oma aika, Tähdet ja avaruus... Voi hyvät hytyvinokkaat sentään!

Lehden taitto on tylsää, mutta toki lehden sisältökin on tylsää, joten ne korreloivat toisiaan. Lehden painoasu on voimaton ja kuvat hailakkaan sävyttömiä – syvälle paperiin uponneita. Kuvituskin kertoo, että ei vain lehti vaan myös elämä itse on tylsää. Kotona on tylsää, työssä on tylsää ja harrastuksissa on tylsää. Stressi ajaa ahtaalle, tarvitaan vapaata: isyysvapaata, työvapaata, hoitovapaata, osapäivävapaata ja vapaata tylsästä elämänkumppanista. Ja tässä Kela tule apuun ja tarjoaa avustusta ahdinkoon. Vaan se ei ole enää avustusta, vaan ”etuisuutta”. Etuisuuksia lehdessä on lueteltu täydet kolme sivua. Niitä on paljon – ei kannata ryhtyä tässä luettelemaan. Ja kaiken löytää myös verkosta.

Olen kuullut monien sanovan – huolimatta tästä jokakotiin kannettavasta lehdestä – että Kelan ”etuisuuksista” on vaikea saada selkoa ja hakukaavakkeiden täyttö on vaikeaa ellei peräti mahdotonta. Nyt tähän ongelmaan Kela tarjoaa lehden mukaan ”henkilökohtaista Kela-neuvojaa”, joka auttaa ”kokonaistilanteen kartoituksessa” ja tukihakemusten täyttämisessä. Kuulostaa aivan liian hyvältä. Muistan vielä nekin ajat, kun meillä oli paikallisessa terveyskeskuksessa ”omalääkärit” – nyt siellä ei ole lääkäreitä lainkaan. Mutta toki me uskomme positiiviseen vaihtoehtoon, kun niin sanotaan.

On kerrottava omakohtainen kokemus. Olin sienimetsässä kun Kelasta virkailija soitti ja kysyi, miksi minä en ollut hakenut minulle kuuluvaa ”etuisuutta”. Hämmentyneenä vastasin, että OK minä tulen huomenna käymään. Ei tarvitse, minä voin tämän hoitaa, vastasi nuorekas virkailija. Kerroin eräälle ystävälleni, että ajatella miten hienoa palvelua nykyään saa. Ystäväni epäili kyseisen virkailijan olleen ekapäivää töissä, ja vielä niin shokissa ettei osannut käyttäytyä järkevästi.

Elämässä – Mitt i allt -lehti kertoo, että me elämme monikulttuurisessa maassa ja vieraskielinen asiointi yleistyy. Kela tarjoaakin ”tietoa sosiaaliturvasta 15 kielellä”. Ja ”Infopankki” löytyy verkosta. Lehti kertoo myös, että Kelasta on ryhdytty soittamaan: ”Kelasta, päivää!” Jos hakemuksesta puuttuu vaikkapa päivämäärä, niin enää ei lähetetä hidasta ”postipostia”, vaan soitetaan ja asia ratkaistaan siinä silmänräpäyksessä.

Kela on julkaissut ”oppaan kääntyneille”. Kuulostaa mielenkiintoiselta, ja jotenkin pysähdyttävän omakohtaiselta. No, opas on tarkoitettu ikääntyneille – siis nykyään ”kääntyneille”. Minulle tämä vain passaa. Opas löytyy osoitteesta www.suomi.fi/ikaantyneille. Oppaassa kerrotaan kaikki se, mitä tällainen ”ikäkääntynyt” saattaa tarvita ”erilaisissa arkielämän tilanteissa”. Hyvä näin, mutta pyhäpäivät on pärjättävä omillaan. Me elämme pelottavan arkipäiväkeskeisessä kulttuurissa – tilanne vaatisi pikaista syväanalyysiä! Eihän miellä ”kääntyneillä” mitään arkipäivää ole!

Lopuksi on kysyttävä, kun kaikki tämä Elämässä – Mitt i allt -lehden tieto on myös verkossa, niin mihin tätä jokakotiin jaettavaa paperilehteä tarvitaan. Eikö sen tekeminen jakeluineen ole hirvittävän kallistakin. Eikö siinä tuhlata niin aikaa kun resurssejakin – niitä kallisarvoisia ”etuisuuseuroja”. Ja tärkein kysymys: lukeeko sitä kukaan?

”Joskus asiakas kaipaa laajaa opastusta eri tukien ja palveluiden viidakossa. Henkilökohtainen Kela-neuvoja perehtyy asiakkaan kokonaistilanteeseen”

”Kelasta, päivää!”

Elämässä – Mitt i allt, 2/2013