GUGGENHEIM BILBAO -- UUDEN VUOSITUHANNEN ARKKITEHTUURIA

         
Guggenheim Bilbao- museon pääsisäänkäynti. Taustalla museon lävistävä Puente de La Salve. Kuva. S. J. Tanninen

Lokakuussa 1997 avattiin 1900-luvun viimeinen suuri taidemuseo

Guggenheim Bilbao. Parissa vuodessa museosta on muodostunut

merkittävä modernin taiteen instituutio Euroopassa. Kävijöitä

museossa on ollut jo huikeat 2.5 miljoonaa.

Hotellin aulassa jaettava esite kertoo Bilbaon olevan neljänneksi suurimman kaupungin Espanjassa ja suurimman Baskimaassa. Bilbao on tärkeä satamakaupunki, teollisuuden ja kaupan keskus, ja nyt se on Guggenheim museon ansiosta myös modernin taiteen keskus.

Harmaana marraskuun päivänä avautuu Etxebarrialta avara näkymä kaupungin keskustaan ja siltojen rytmittämälle Nerviónjoelle. Vasemmalla vanhan kaupungin kupeessa joen ylittää Puente del Arenal ja suoraan alapuolella on Puente del Ayuntamiento. Erikoisin silloista on Santiago Calatravan piirtämä kävelysilta Zubizuri ja järein viimeisenä näkyvä Puente de La Salve, joka näyttää syöksyvän suoraan jonkin avaruudesta pudonneen metalliotuksen läpi.

Otus on uusi Guggenheim museo, suunnaton silkinhohtoinen organismi, joka näyttää kasvavan suoraan joen penkereestä. Maailman parhaaksi arkkitehdiksi mainittu Frank O. Gehry on onnistunut yhdistämään futuristisen muotokielen nykypäivän kumoukselliseen rakennustekniikkaan. Materiaaleina on kalkkikivi, teräs, lasi ja titaani. Rakennuksen ulkoseinät on päällystetty kangasmaisen ohuilla titaanilevyillä.

Museon kokonaispinta-ala on 32 500 neliömetriä, josta näyttelytilaa on kolmessa kerroksessa yli 10 000 neliömetriä. Sisääntuloaulan 55 metriä korkea Atrium valaisee kaikkia näyttelytiloja. Lasiseinäiset hissit sekä teräsportaikot- ja sillat johdattavat katsojia galleriasta toiseen. Yleisön käytössä on myös auditorio, ravintola ja museokauppa.

Miksi juuri Bilbao

Jo ennestään Salomon R. Guggenheim säätiöllä on kaksi museota New Yorkissa, Peggy Guggenheim Collection Venetsiassa ja näyttelyhuoneisto Berliinissä. David Lister ihmettelee Modern Painters -lehden (Winter 1997) artikkelissaan, miten Guggenheim-säätiön johtaja Thomas Krens sai päähänsä rakentaa Euroopan lippulaivansa juuri Bilbaoon, joka on kaukana kaikkialta.

Krensin mukaan New Yorkissa ei ole tarpeeksi tilaa suurille näyttelykokonaisuuksille. Säätiö lanseeraa näyttelynsä ensin New Yorkissa pienempänä versiona ja räväyttää ne sitten esille todella mammuttimaisina Bilbaossa. Näin on tapahtunut mm. Rauschenbergin ja Warholin retrospektiivisten näyttelyiden osalta. Tässä on yksi syy, joka on johdattanut jo pari miljoonaa kävijää Bilbaon Guggenheim museon kaleidoskooppisille käytäville. Krens ei kuitenkaan aio kyllästää Bilbaota amerikkalaisella kulttuurilla, vaan sulattaa koko läntinen taide-elämä monisäikeiseksi kokonaisuudeksi, joka huomioi myös paikalliset ominaispiirteet.

Mitä mieltä baskit itse ovat amerikkalaisten museosta ja sen vikkelästi englantia puhuvista työntekijöistä. Ystäväni Jon Lazaro kehottaa minua menemään paikalliseen taidemuseoon, Museo des Bellas Artes, koska se on koko Espanjan toiseksi paras eurooppalaisen taiteen museo. Valitettavasti museo on remontissa. Niinpä tyydymme nauttimaan Jonin pieteetillä valmistamaa päivällistä, jonka pääruokana on kokonaisia mustekalan silmiä mustekalan musteessa. Viini on hyvää.

Lopuksi

Guggenheim museon häikäisevä "titanium flower" antaa oman erikoisen leimansa kaupungin hieman väsähtäneeseen ja läpikotaisin 'eurooppalaiseen' arkkitehtuuriin. Sen lisäksi se tuottaa niin suuria ja järisyttäviä näyttelyitä, että Bilbaon lentokenttääkin on pitänyt suurentaa.

Kahdessa vuodessa ei ole ehtinyt tapahtua kovin paljon, mutta amerikkalainen ja keskieurooppalainen nykytaide on museossa vahvasti läsnä. Toki myös paikallista taidetta on esitelty, ainakin Eduardo Chillida, Cristina Iglesias ja Prudencio Irazabal ovat saaneet omat näyttelynsä.

Museon yläpihaa hallitsee Jeff Koonsin megalomaaninen 12 metriä korkea koiranpennunmuotoinen kukkaistutus. Taustalla kohoavan Artxandan rinteillä savut nousevat niin kuin ne ovat aina nousseet. Iltaan mennessä kaupungin vuorten ympäröimä kulhomainen olemus peittyy pilviin; ikään kuin kansi pantaisiin yöksi kiinni.

Juttu on ilmestynyt Ilkassa 28.11.1999