Huonoja uutisia on tullut
talviolympialaisista; me Kalevan kankaitten asujat olemme kadottaneet
hiihtämisen taidon. Saamme aiheesta kysyä, keitä me oikein olemme?
Me jotka olemme keksineet hiihtämisen, tuon kahdella liukkaalla
laudankappaleella kiitämisen taidon. Miten tässä näin kävi?
Palataanpa ajassa taaksepäin, myyttien aikaan, kun lieto
Lemminkäinen kävi Lyylikin pajaan sivakoita tilaamaan.
Lyylikki,
lylyjen seppä, Kauppi, kalhujen tekijä,
syksyn lylyä laati,
talven kalhua kaverti,
päivän vuoli sauvan vartta, toisen
sompoa sovitti.
Sai lyly lykittäväksi, kalhu kannan
lyötäväksi,
sauvan varret valmihiksi, sompaset
sovitetuksi.
Saukon maksoi sauvan varsi, sompa ruskean
reposen.
Eivät
olleet aivan halvat merkkivälineet noina aikoina ammoisinakaan.
Seuraavassa säkeessä tavataan Lemminkäinen oman itsensä
voitelumestarina rasvaamassa suksiaan. Lopuksi hän virkkaa tuon
ikiaikaisen kysymyksen, joka niin monesta suusta on viime päivinä
kuultu.
Voiti
voilla suksiansa, talmasi poron talilla;
itse tuossa arvelevi,
sanovi sanalla tuolla:
Liekö tässä nuorisossa, kansassa
kasuavassa,
tuon lylyni lykkijäistä, kalhun kannan
potkijaista?
Lemminkäinen
vastaa kysymykseensä myöntävästi tarkoittaen nuorella lupauksella
itseään. Hän survaisee sauvan käteensä ja lähtee lylyä
lykkimään. Ja vauhti on melkoista, ennennäkemätöntä.
Hiihti
soita, hiihti maita, hiihti aukkoja ahoja:
tuli suihki
suksiloista, savu sauvojen nenistä.
Mitä
me tästä opimme? Vancouverissa ovat kilpaurheiluvalmentajat ja muu
porras valitelleet rahan ja resurssin puutetta ja sanoneet itseään
irti näistä talkoista. Kulttuuriministeri taas vakuuttaa, että
rahaa on jaettu urheiluun kahmalokaupalla. Vastaus on aivan nenän
edessä: kilpaurheilu täytyy tietenkin yksityistää. Mikä muukaan
toimiala on kunnallisessa tai valtiollisessa hoidossa toiminut. Ei
mikään. Mitä kaikkea muuta pitäisi yksityistää?
Kuvassa kiitää hyvin rasvatuin sivakoin hiihtomestari Heidegger. ”Kun maailma katsahtaa meitä, se antaa meille kuvan”, on tämä filosofi sanonut. Ja näin meidän on valmistauduttava hyppyyn, näkemisen hyppyyn, ei vain kerran vaan alituisesti. Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Tämä hyppy on kuitenkin taaksepäin katsova hyppy. Se katsoo taaksepäin hypyn ponnistusalueelle pitääkseen sen näkyvissä. Ponnistusalue on piiri jolla perusteen periaatetta ei aina pidetä prinsiippinä, mutta kuitenkin usein enemmän tai vähemmän selvästi käsitettynä johtoajatuksena. Tarkoittamani ponnistusalue on tavanomaiselle mieltämiselle länsimaisen ajattelun historia.
– Martin Heidegger
Täällä Espoossa on kamalasti lunta. Täällä voisi hiihtää katuja pitkin.
VastaaPoistaMatti Klingen mielestä Lemminki on voinut olla virolainen merirosvo ja sissipäällikkö kirjassaan Muinaisuutemme merivallat. Mutta onhan tuo voinut hiihdellä meren jäätä.
Tuo voiteluohje on mielenkiintoinen. Valio menee konkurssiin jos sen pitää ruveta tekemään suksivoidetta voista. Vai oisko tuo Oimariini vähän sinne suuntaan?
Tässä on nyt otettava askel takaisin. Miten hirvittävän onnettomilta näyttivätkään nuo miljoonia tienaavat jääkiekkoilijapapat, kun USA pöllytti heidän tappioon 6-1. He eivät uskaltaneet katsoa suoraan kameraan, vaan pälyilivät naamat häpeän punaisina kuin kolttosesta kiinni saadut pikkupojat.
VastaaPoistaSatuin juuri samaan aikaan lukemaan tekstiä, jossa oli Lacanin ajatus ihmisen yksityisyyden kääntymisestä yleiseksi esineeksi: siihen riittää pienikin painostus niin koulussa, armeijassa jne. Mutta yleensä jää huomaamatta vapaajan painostukset, joista pahin on urheilu, mutta tapahtuu sitä taiteidenkin alueella.
Hiihdetään mutta ei kilpaa!
Joo. Olin Espoossa perjantai-iltana ja Ilmari vaimoineen tuli illatsuista takaisin, lapset olin jo saanut nukkumaan.
VastaaPoistaIlmari avasi telkkarin ja siinä luki että 1st ja sitten USA4-Suomi0. Lapsi parahti niin kamalasti että juoksin keittiöstä katsomaan että ei kai se ollut taas katkaissut isoavarvastaaan niin kuin pari vuotta sitten. Ei, se oli tuo.
Seppo, minusta juttu on niin, että niitä pomoja ei tarvitsisi olla olemassa ollenkaan. Yhdessä sovittaisiin että pelattaisiin jääkiekkoa ihan huviksemme ja yhdessä mietittäisiin taidenäyttelyjä, kirjoja ja kaikenlaista ja maailma olisi aika mukavaa.
Kai sitä voisi keskustella ja kiivaastikin välillä, mutta en usko että se estäisi hiihtelemästä yhdessä ihan omaan tahtiin.