KIROTTU KOKOELMA

Harri Äijälä: Nimeämätön, 1994. Kuva SJT.

Tänä keväänä on ollut harvinainen mahdollisuus tutustua Pohjalaisen Taiteilijaliiton taidekokoelmaan Nelimarkka-museossa. Tätä luettaessa kokoelma on jälleen siirretty takaisin varaston uumeniin. Kokoelmaa alettiin koota Eero Nelimarkan ehdotuksesta heti liiton perustamiskokouksessa 1943. Hanketta vauhditettiin mahdollisuudella kuitata teoslahjoituksella liiton jäsenmaksut. Teoksia kertyikin jo 1950-luvun puoliväliin mennessä 44 kappaletta.

Yhdistys ei tietenkään voinut toimia ilman jäsenmaksuja, joten maksut palautettiin myöhemmin. Kokoelman teoksia yritettiin sijoittaa Vaasan kouluihin ja muihin julkisiin tiloihin vaihtelevalla menestyksellä. Aikaa myöten kokoelma hajosi yksittäisinä teoksina mitä erilaisimmille seinille. Pysyvää paikkaa ei kuitenkaan löytynyt, joten teokset varastoitiin 1962 Vaasan maakunta-arkistoon. Näyttelyn muodossa kokoelmaa esiteltiin Pohjanmaan museossa 1980, Seinäjoen taidehallissa 1985 ja Nelimarkka-museossa 1994.

Kokoelma kartuttaminen keskeytyi useiksi vuosiksi, sillä taiteilijat eivät halunneet lahjoittaa teoksiaan varastoon. 1980-luvulla kokoelma siirrettiin Vaasasta Seinäjoen taidehallin varastoon. Seinäjoella puuhattiin innostuneina taidemuseota, jonne kokoelma oli tarkoitus lopullisesti sijoittaa. Mutta eihän siitä mitään tullut. Seinäjoellakin haluttiin päästä kokoelmasta eroon, joten se deponoitiin 2003 Lapuan taidemuseon varastoon.

Lapualla kokoelma ei ollut koskaan esillä – muutama teosta lukuun ottamatta – ja sielläkin siitä haluttiin päästä eroon. Joten tänä keväänä kokoelma muutti vähin äänin Alajärvelle Nelimarkka-museoon. Jos Eero Nelimarkka eläisi, voitaisiin todeta että äikkis, lopultakin syypää sai sen kontolleen. Mutta eihän kokoelma vieläkään kotonaan ole, vaan yhä se etsii paikkaansa tulevasta pohjalaisen (modernin) taiteen museosta. Minne ikinä se sitten pystytetäänkin.

Sijoituspaikka on se kynnyskysymys, joka on estänyt kokoelman kehittämisen. Tosin kokoelma sai näyttelyn yhteydessä uuden lahjoituksen, Saima Alapotin maalauksen. Tällä hetkellä teoksia on jo yli 80. Melko vähän satapäisen liiton jäseniltä, varsinkin kun suurin osa teoksista on edesmenneiden mestareiden käsialaa. Mutta kokoelma on määräänsä laadukkaampi – silti sitä on häädetty paikasta toiseen ja tungettu varastojen uumeniin. Ja salaa toivottu, että joku heittäisi avaimen jorpakkoon.

Väkisinkin muistuu mieleen, että varastossa köllöttää myös Seinäjoen Taiteilijaseuran taidekokoelma. Vaikka sitä ei nyt tässä muistellakaan. Ihmetellä kuitenkin voi, miksi pohjalaiset eivät halua omaa taidettaan esille.

Ilmestynyt kolumnina Ilkassa 7.6.2017

1. Yngve Bäck: Tyttö bensiiniasemalla (1951); 2. Saima Alapoti: Kesämekko (1988); 3. Aini Lähdesmäki: Hedelmäasetelma (1952); 4. S. J. Tanninen: Torrid Evening (1999); 5. Sulo Iivonen: Satamakuva (1947); 6. Annie Krokfors: Akorjen tienoota (1948); 7. Matti Annala: Tyttö läksyjen ääressä (?); 8. Veikko Vionoja: Tytön pää (1948); 9. Lars Höglund: Elämän syke (2002); 10. Arvi Mäenpää: Maisema Etelä-Ranskasta (1926); 11. Hanna Kantokorpi: Pyhä Sebastian (1995); 12. Yrjö Vihantola: Silta (1948). Kuvat SJT.