torstai 4. helmikuuta 2016

PERSPOSKISUUDELMIA JA MUITA ERIKOISUUKSIA


J. P. Donleavyn kuvitusta kirjaansa The Unexpurgated Code (1975).


Mikä
Sortaakaan häntä
Liha vaiko
Murhe musta.
Mikä
Aallonpohjasta nostaa
Ihraako lie
Vai riemastusta.


”Nimeni on George Smith. Nousen aamuisin ylös vuoteen oikealta sivulta, koska olen työntänyt vasemman seinään. Olen liikealalla.” Näin tehokkaasti alkaa J. P. Donleavyn romaani Anteeksiantamaton herra Smith (1967). Siinä on itse asiassa kerrottuna koko tarina – ja sillä siisti. Tarinoitahan on vain muutama, joten asian ydin ei olekaan tarinoissa – kuten usein luullaan – vaan siinä, miten ne kerrotaan. Kaikkein parhaimmissa romaaneissa ei ole sen kummemmin tarinaa kuin juontakaan.

Ihana sydän
liljoissa
Kokomustissa
Tai valkeissa
Kuin lumi.


Herra Smithin tarinakin olisi tässä jo kerrottuna, ellei olisi konttorityöntekijä neiti Tomsonia, joka mutkistaa asioita kaaoksen partaalle saakka. Neiti Tomsonissa salskea vaaleus hymyilee. “Hänen pohkeensa vahvat ja pitkät, kääntyvät usein niin ilmavasti tuonne ja tänne, nilkkaluun vieressä värisee sievä sininen suoni. Hänestä tulisi kotirouva jonka käsissä astiat saattaisivat sulaa.”

Hänellä
Oli suuret.
Ei toivoa
Pienille
Kätösille.


Tässä on puhe arvatenkin neiti Tomsonista, johon herra Smithin tuntemisen viime riekale kohdistuu. Mikä tässä on anteeksiantamatonta, jää arvoitukseksi. Teoksen alkuperäinen nimihän on A Singular Man (1964), jota anteeksiantamattomuus kuvaa perin huonosti. Päinvastoin herra Smith – jolle hylkeet laulavat öisin – on perin runollinen henkilö. Sen voi toki päätellä tekstiin upotetuista lyhyistä, töksähtävistä ja omituisista runoistakin.

Suukko nenännipukkaanne, neiti Tomson.
Sen kun. Mihin vain haluatte.

Tällainen lupaus on liian ylenpalttinen niinkin harvinaislaatuiselle miehelle kuin herra Smith. Siinä avautuu kokonainen erämaa, jonka ylittäminen yksittäiselle ihmiselle on ylivoimainen tehtävä. Tämän myös herra Smith myöntää viittaamalla epämääräisesti toivottoman isoon alaan. Mutta neiti Tomsonilla on uusi ehdotus: ”Osta kuule muutama hevonen ja lähde niiden kanssa johonkin lomakeskukseen. Voisimme tavata. Viettää illan kuistilla tulikärpäsiä katsellen. Odottaisimme tähdenlentoa käsi kädessä kuistin keinussa.”

Tavatkaamme
Omenanvihreässä
Heinäkuussa
Kädenojentaman päässä
Piilossa
Kaukaisimman puun
Alla
Soitamme
Punaista
Pianoa.
Muutumme
Toistemme
Murheeksi.


Jätetään herra Smith, koska jostakin hämärästä uumenesta käteni ovat poimineet oudoimman kirjan, mitä ne kuunaan ovat hypistelleet. Kuinka ollakaan sekin on J. P. Donleavyn kirjoittama, The Unexpurgated Code (1975), joka on täydellinen opas sosiaalisten käytäntöjen viidakossa selviytymiseen. Muinaisina aikoja puhuttiin hyvistä tavoista ja nykyään sosiaalisista taidoista. Donleavyn järeä opus ei ole mikään hyvänkäytöksen kirja, vaan se piruilee avoimesti sosiaalisen kanssakäymisen järjettömyyksillä.

Mademoiselle, may I in a prehensile manner familiarize with a choice contour of your arse.
Don't take liberties with the merchandise you old fart and speak English.


Julkisen esiintymisen eroottista rohkeutta mitataan säädyllisinä pidettyjen alueiden paljastamisella, kuten kaula-aukon syvyydellä. Kaikki riippuu käytännöistä, tavoista ja tottumuksista. Aivan yhtä sopivaa tai sopimatonta olisi vaikkapa persvaon paljastaminen. Ja kuinka ollakaan, sieltäkin löytyisi posket suudeltaviksi. Olisiko se sen typerämpää kuin nykykäytäntöön vakiintuneet ”poskisuudelmat” – viruksien nuohoaminen kanssaihmisten poskipäiltä. Ja sitä paitsi tutkimusten mukaan ”persposkisuudelmat” ovat lähestulkoon virusvapaita. Mutta please armahtakaa minut näistä toimista, ystävät ja sukulaiset voin tarvittaessa kaukaa halata – siinä kaikki.

Are you an ass kisser.
Yes I am, what are you.


Tämä ei kuulosta kepeältä small talkilta. Onko kirjailija pitkään Irlannissa asuneena kadottanut lörpöttelyn taidon. Tämä on niin tuttua, kun ei tiedä mistä puhuisi – ei säästäkään aina voi puhua. Vaan ei hätää, alkuun päästyään keskustelu alkaa sujua leppoisissa merkeissä, kuten sosiaalisissa tapaamisissa on tapana käydä.

Well as a matter of fact I'm an ass kisser too.
Hey gee that makes two of us. Do you want to go first.
O no, after you.
Well thanks, and by the way I like the deep crimson of the carnation you're wearing, I really do.
Well thank you. I really like the way you said that.


Jätetään tämäkin. Kukapa haluaisi tietää, kuinka puhalletaan kuuman keittolautasen yli tai kaikki muut 320 otsaketta, joiden alla kirjoittaja jakaa viisauttaan. Erityisesti minua askarruttaa Donleavyn kirjaansa taiteilema kuvitus, joka putkahtelee harvakseltaan esiin kummallisina piirroshahmoina. Sivulla 283 on ilmiselvästi Donleavyn omakuva.



J. P. Donleavy: Anteeksiantamaton herra Smith, Suom. Eero Huhtala, Otava 1967.
J. P. Donleavy: The Unexpurgated Code, A Complete Manual of Survival & Manners, With drawings by the author, Penguin Books 1975.

J. P. Donleavy: Epitaph, The Unexpurgated Code (1975).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti