sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

ASGER JORN 100 VUOTTA


Asger Jorn: Talvi ajaa meidät pois, öljy, 1970. Kuva SJT.


Me olemme kipinöitä, joiden tulee hehkua niin kirkkaina kuin mahdollista.”
Asger Jorn


Asger Jorn (1914–1973) syntyi 3.3.2014 Vejrumin pikkukylässä Jyllannin niemen läntisellä puolella. Koulunsa Asger kävi Silkeborgissa, innostui radikaalista politiikasta ja maalaustaiteesta, jolla Skagenin maalareiden perintönä oli Jyllannissa ja koko Tanskassa näkyvä ja juhlittu maine. Ensimmäisen kerran hän esitteli ekspressionistien hengessä maalattuja maisemiaan paikallisessa näyttelyssä 1933.

1936 Jorn hyppäsi moottoripyöränsä selkään ja huristeli Pariisiin. Siellä hän opiskeli Légerin Nykytaiteen Akatemiassa ja työskenteli tovin Le Corbusierin assistenttina. Hän tapasi taiteilijoita kuten Picasso, Hartung, Matta ja Lam. Mutta Jorn ei oikein syttynyt silloin vallinneelle surrealistisella kumouksellisuudelle; se vaikutti sekavalta puuhastelulta. Jorn palasi takaisin Tanskaan.

Saksalaismiehityksen aikana 1941–1944 nuorenpolven tanskalaistaiteilijat, Ejler Bille, Egill Jacobsen, Henry Heerup, Carl-Henning Pedersen jne, kerääntyivät Jornin lanseeraaman julkaisun Helhesten vaiheille. Ryhmä piti yhteisiä näyttelyitä ja jakoi yhteisen taiteen tekemisen konseptin vapaasti assosioituvista väreistä ja muodoista.

Pariisissa Jorn tapasi tulevat cobralaiset Karel Appelin, Dotremontin, Corneillen, Constantin ja Pierre Alechinskyn. Cobra perustettiin 1948 ja ryhmän tyylisuunnaksi vakiintui ”spontaani-abstraktismi”, lopullinen orientoituminen värin ja muodon kieleen. Virallisesti Cobra-ryhmä eli lyhyen intensiivisen kauden 1948–1951, vaikka ryhmän näyttelyjä järjestetään ahkerasti vielä tänäkin päivänä.

Jorn oli intohimoisen kiinnostunut kaikesta uudesta ja radikaalista. Hän syöksyi väreineen ja härveleineen maalauksellisen aihionsa kimppuun ja antoi levottoman sielunsa mellastaa. Hänen taiteensa on epäsovinnaista ja täynnä räjähtävää voimaa. Jornin pyrkimyksenä oli ilmentää maalauksissaan suoraan maalauksellisen voiman ja spontaaniuden vaikutelmaa, mikä vaati teknistä taitoa ja tarkkaa värien tuntemusta – se ei syntynyt pelkästään roiskimalla. Itse hän kuvasi luovaa odysseiaansa kohti maalausta ”odottamattomaksi, tuntemattomaksi, sattumanvaraiseksi, kaoottiseksi, absurdiksi ja mahdottomaksi”.

1950-luvulla Jorn kiinnostui myös keramiikasta ja suuntasi ”helvetillisen pyörremyrskynsä” keramiikkalaattojen käsittelyyn – hän muokkasi savea jopa moottoripyörällään. Näillä menetelmillä syntyi keraaminen 30 metriä pitkä ja 3 metriä korkea keraaminen reliefi aarhusilaiseen koulurakennukseen. Jornin intohimoinen ikonoklasmi suuntautui kaikkeen ympäröivään, hän saattoi uudelleenmaalata valokuvia, painokuvia tai vaikkapa torilta ostettuja maalauksia. 


Asger Jorn: Stalingrad, öljy, 1957–1960. Kuva SJT.


1995 Louisianan taidemuseo järjesti suuren Asger Jornin teosten näyttelyn. Se näytti taas kerran miten paljon Tanskan nykytaide on velkaa tälle ukkosen kaltaiselle isoisälleen. Näyttelykirjassa Peter Shield vertaa Jornin taidetta goottilaiseen katedraaliin, jossa myriadit yksityiskohdat pakottautuvat kohti valoa. Tyypillistä Jornin työskentelylle oli kerroksellisuus. 1956 hän aloitti suurikokoisen maalauksen (296x492 cm) valmistamisen ja esitteli sen seuraavana vuonna Torinossa mahtipontisella nimellä La ritirata di Russia. Myöhemmin hän osittain peitti maalauksen valkoisella ja antoi sille – ikään kuin katuvaisena naureskellen – nimen Le fou rire (Hullunnaurua). Seattlen maailmannäyttelyssä 1962 Jorn esitteli jälleen samasta maalauksesta uuden version nimellä Stalingrad – nyt lopullisessa kuosissaan. Tanskan kulttuurikaanoniin teos valittiin 2006.

Tämän merkillisen miehen luova kiihko on pysähtynyt Silkeborgissa Jorn museon seinille lumoaviksi taideteoksiksi. Jo tuulikaapissa törmää ultramariinia ja mustaa hehkuvaan reliefiin. Museo on hiljainen ja valoisa kuin temppeli; saleissa ja käytävillä vaeltaa mykistyneitä katsojia. 

Jorn alkoi kerätä jo 1953 taidekokoelmaa museota varten. Hän vaihtoi omia teoksiaan tunnettujen taiteilijoiden teoksiin ja sai lahjoituksinakin mm. Ernstin, Arpin, Wolsin, Michaux´n, Dubuffetin teoksia. Nämä kokoelmat saatiin esille Silkeborgissa jo 1959. Eräässä valokuvassa Jorn poseeraa 1965 punatiilisen ja aika vaatimattoman näköisen museorakennuksen edessä.

Niels F. Truelsenin suunnittelema museo valmistui 1982 Gudenån rantapenkereille levittäytyvään vehreään puistoon, yhdeksän vuotta Jornin kuoleman jälkeen. Museo pitää sisällään kokoajansa taiteellisen perinnön ja myös parhaan mahdollisen kokoelman Asger Jornin omaa tuotantoa, maalauksia, keramiikkaa ja veistoksiakin.

Kaikki näyttää yhtä aikaa samanlaiselta ja erilaiselta kuin kaksitoista vuotta sitten, kun kävin täällä edellisen kerran. Jotkut teokset joita silloin en ymmärtänyt saavat minut hämilleen oman puutteellisen näkemisen kykyni edessä. Harmittaa. Ehkä täälläkin pitäisi käydä useammin.

Mikä tahansa todella uusi on luotaantyöntävää, koska se on epänormaalia ja kohtuutonta.”
Asger Jorn


Ko. teksti perustuu aikaisemmin julkaistuun juttuuni: Asger Jorn – Tanskalainen modernin taiteen pyörremyrsky (2002). Mielenkiintoista on, että 6-osainen Maailman Taide (1986) on onnistuttu tekemään mainitsematta kertaakaan Asger Jornia. Mutta eipä siellä mainita Carl-Henning Pederseniäkään, Cobra-ryhmä sentään mainitaan kerran Karel Appelin ja toisen kerran Pierre Alechinskyn yhteydessä. Kirjassa todetaan, että ryhmän ”tavoitteena ei ollut luoda uutta tyylisuuntaa vaan avata väylä itsensä toteuttamiselle, leikille ja mielikuvitukselle”. Olivathan nämä maalarit sentään kärkijoukossa luomassa abstraktia ekspressionismia jo 1940-luvulla, Yhdysvalloissa suuntaus saavutti huippukautensa vasta 1950-luvulla.


Louisiana Revy 2/1995: Asger Jorn.

Museum Jorn – Silkeborg, museon kivitarhaa ja Jean Dubuffetin keramiikkaseinä. Kuva SJT.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti