keskiviikko 24. helmikuuta 2010

MITEN TÄSSÄ NÄIN KÄVI?
















Viime vuosisadan merkittävin hiihtävä filosofi Martin Heidegger ja tyylikästä menoa lumisessa rinteessä. Ei tämä toki mitään hirvenhiihtoa ole.


Huonoja uutisia on tullut talviolympialaisista; me Kalevan kankaitten asujat olemme kadottaneet hiihtämisen taidon. Saamme aiheesta kysyä, keitä me oikein olemme? Me jotka olemme keksineet hiihtämisen, tuon kahdella liukkaalla laudankappaleella kiitämisen taidon. Miten tässä näin kävi? Palataanpa ajassa taaksepäin, myyttien aikaan, kun lieto Lemminkäinen käy Lyylikin pajaan sivakoita tilaamaan.

Lyylikki, lylyjen seppä, Kauppi, kalhujen tekijä,
syksyn lylyä laati, talven kalhua kaverti,
päivän vuoli sauvan vartta, toisen sompoa sovitti.

Sai lyly lykittäväksi, kalhu kannan lyötäväksi,
sauvan varret valmihiksi, sompaset sovitetuksi.
Saukon maksoi sauvan varsi, sompa ruskean reposen.


Eivät olleet aivan halvat merkkivälineet noina aikoina ammoisinakaan. Seuraavassa säkeessä tavataan Lemminkäinen oman itsensä voitelumestarina rasvaamassa suksiaan. Lopuksi hän virkkaa tuon ikiaikaisen kysymyksen, joka niin monesta suusta on viime päivinä kuultu.

Voiti voilla suksiansa, talmasi poron talilla;
itse tuossa arvelevi, sanovi sanalla tuolla:
Liekö tässä nuorisossa, kansassa kasuavassa,
tuon lylyni lykkijäistä, kalhun kannan potkijaista?


Lemminkäinen vastaa kysymykseensä myöntävästi tarkoittaen nuorella lupauksella itseään. Hän survaisee sauvan käteensä ja lähtee lylyä lykkimään. Ja vauhti on melkoista, ennennäkemätöntä.

Hiihti soita, hiihti maita, hiihti aukkoja ahoja:
tuli suihki suksiloista, savu sauvojen nenistä.


Mitä me tästä opimme? Vancouverissa ovat kilpaurheiluvalmentajat ja muu porras valitelleet rahan ja resurssin puutetta ja sanoneet itseään irti näistä talkoista. Kulttuuriministeri taas vakuuttaa, että rahaa on jaettu urheiluun kahmalokaupalla. Vastaus on aivan nenän edessä: kilpaurheilu täytyy tietenkin yksityistää. Mikä muukaan toimiala on kunnallisessa tai valtiollisessa hoidossa toiminut. Ei mikään. Mitä kaikkea muuta pitäisi yksityistää?

3 kommenttia:

  1. Täällä Espoossa on kamalasti lunta. Täällä voisi hiihtää katuja pitkin.

    Matti Klingen mielestä Lemminki on voinut olla virolainen merirosvo ja sissipäällikkö kirjassaan Muinaisuutemme merivallat. Mutta onhan tuo voinut hiihdellä meren jäätä.

    Tuo voiteluohje on mielenkiintoinen. Valio menee konkurssiin jos sen pitää ruveta tekemään suksivoidetta voista. Vai oisko tuo Oimariini vähän sinne suuntaan?

    VastaaPoista
  2. Tässä on nyt otettava askel takaisin. Miten hirvittävän onnettomilta näyttivätkään nuo miljoonia tienaavat jääkiekkoilijapapat, kun USA pöllytti heidän tappioon 6-1. He eivät uskaltaneet katsoa suoraan kameraan, vaan pälyilivät naamat häpeän punaisina kuin kolttosesta kiinni saadut pikkupojat.

    Satuin juuri samaan aikaan lukemaan tekstiä, jossa oli Lacanin ajatus ihmisen yksityisyyden kääntymisestä yleiseksi esineeksi: siihen riittää pienikin painostus niin koulussa, armeijassa jne. Mutta yleensä jää huomaamatta vapaajan painostukset, joista pahin on urheilu, mutta tapahtuu sitä taiteidenkin alueella.

    Hiihdetään mutta ei kilpaa!

    VastaaPoista
  3. Joo. Olin Espoossa perjantai-iltana ja Ilmari vaimoineen tuli illatsuista takaisin, lapset olin jo saanut nukkumaan.

    Ilmari avasi telkkarin ja siinä luki että 1st ja sitten USA4-Suomi0. Lapsi parahti niin kamalasti että juoksin keittiöstä katsomaan että ei kai se ollut taas katkaissut isoavarvastaaan niin kuin pari vuotta sitten. Ei, se oli tuo.

    Seppo, minusta juttu on niin, että niitä pomoja ei tarvitsisi olla olemassa ollenkaan. Yhdessä sovittaisiin että pelattaisiin jääkiekkoa ihan huviksemme ja yhdessä mietittäisiin taidenäyttelyjä, kirjoja ja kaikenlaista ja maailma olisi aika mukavaa.

    Kai sitä voisi keskustella ja kiivaastikin välillä, mutta en usko että se estäisi hiihtelemästä yhdessä ihan omaan tahtiin.

    VastaaPoista