lauantai 21. marraskuuta 2009

PELAA! - PLAY!

´


Salon taidemuseon ja Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallisen museon kokoama näyttely Pelaa – Digitaaliset pelit Pongista Trineen / Taide pelissä avattiin 20.11. juhlavissa merkeissä Salon taidemuseossa. Kysymys kuuluu: onko peli taidetta vai taide peliä. Vastaus tuntuu joskus ilmiselvältä, mutta johtaa yleensä turhautumiseen. Yökausia kestävää järjetöntä pelaamista ei voi taiteella taata.

Lähestymme asiaa ikivanhan kiinalaisen palapelin Tangramin kautta. Turha kysyä, kuinka vanha peli on, tai onko se edes kiinalainen. Taru kertoo, että pelin keksi tuhansia vuosia sitten mestari Tan, joka kuvitti pelin avulla kirjoituksiaan. Kaikki Tanniset ovat tietenkin mestari Tanin jälkeläisiä. Lisäsin pelin nimeen yhden n-kirjaimen, jolla omistin pelin taideteoksekseni. Nyt tämä kolmiosainen maalaussarja Tanngram on siis nähtävissä Salon taidemuseossa (31.1.2010 saakka).

Peli on yksinkertaisuudessaan häikäisevä, se koostuu seitsemästä palasta, tanista, jotka saadaan aikaan jakamalla neliö seitsemään osaan. Palapeliksikin tangram on erikoinen, peliä ei kasata kokoon vaan hajotetaan, ja tästä jatkuvasta purkautumisen kaaoksesta syntyy yhä uusia maailmoita. Se on kuin maailmankaikkeus, se laajenee ja laajenee, vaan loppua ei ole likimainkaan näkyvissä.

Pelissä on toinenkin kuvataidetta sivuava kummallisuus. Me olemme onnistuneet jakamaan (ei tosin kovin menestyksellisesti) kuvataiteen esittävään ja ei-esittävään (abstraktiin) ilmaisumuotoon. Tangramissa tämä ei toimi lainkaan. Pelihän koostuu kolmioista, neliöstä ja vinokaiteesta – ne eivät esitä mitään muuta kuin itseään. Mutta heti kun näitä kappaleita siirtää, ne alkavat kummallisesti ilmaista itseään. Ne liikkuvat suvereenisti esittävän ja abstraktin maailman läpi. Minä luulen, että meillä on jotain oppimista Tangramista. Lapset sen jo osaavat, kuten Pikku-Kakkosen Tangram-sadut jo joskus 1980-luvulla osoittivat.

Koen itsenikin eräänlaiseksi vinosuunnikkaaksi, taniksi, jota siirrellään mielin määrin paikasta toiseen. Turha kysyäkään, mitä järkeä tässä on. Jos näytän jonkun sukulaiselta, niin ei se mitään, jos näytän pelkältä suunnikkaalta, niin hymyillään kuitenkin.

Asiasta lisää:
Juha Ilvas - Tellervo Lahti (2009), Maalattu maailma - Painted World, NAB
Randy Crawford (1998), The Tangrams Book, Carlton

lauantai 7. marraskuuta 2009

MISSÄ ON SEINÄJOEN TAIDEMUSEO

´














Seinäjoen Taidemuseoyhdistys on toiminut jo 15 vuotta Seinäjoella imaginaarisena taidemuseona järjestäen näyttelyitä, seminaareja, luentoja sekä julkaissut taidekirjoja. Toiminta on aika ajoin ollut niin tehokasta, että monet ulkopaikkakuntalaiset ovat hämmentyneinä kysyneet, että missä se on se Seinäjoen taidemuseo, olemme etsineet koko päivän. No, eihän sitä missään ole. Ei vielä.

Toki taidemuseoyhdistys on järjestänyt pitkään kestäneen toimintansa aikana lukemattoman määrän erilaisia museoasiaa edistäviä tapahtumia ja tiedotustilaisuuksia luunkovassa 'kulttuurikaupungissa'.

Viime tiistaina 3.11. otti paikkansa Seinäjoen taidehallissa keskustelutilaisuus Taidemuseo paikkakunnan imagotekijänä. Asiaa oli kokoontunut pohtimaan taiteenystävien sankka joukko, jossa keikkui 'vielä' monia jo yhdistyksen perustamiskokouksesta tuttuja päitä. Ensin asiaa alusti Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju esitellen mm. toimintaansa Seinäjokea puolta pienemmän kaupungin Salon taidemuseon johtajana.

Sen jälkeen asian ottivat haltuunsa pitkänlinjan keskustelijat. Todettiin ainakin seuraavat näkökohdat: Seinäjoki ei ole kulttuurikaupunki. Taide on turhaa. Taide ei olekaan turhaa. Seinäjoki on kuin onkin kulttuurikaupunki. Todettiin myös, että ainakin kaksi varteenotettavaa taidemuseoehdotusta on jo olemassa, toisesta on jopa alustavat piirustukset tehtynä. Sitten kulttuurilautakunnan puheenjohtaja paalutti tosiasiat: Tällä valtuustokaudella ei voida museota perustaa, mutta kaupungin kulttuuristrategian mukaan on perustettu työryhmä etsimään taidemuseon paikka 2010 mennessä ja 2012 päätetään lopullisesta toteutuksesta.

Lopuksi solmittiin langat solmuun: Taidemuseo ei ole Seinäjoella vain tarpeellinen imagotekijä, vaan aivan välttämätön. Vuoteen 2012 mennessä on taidemuseon paikka ja muoto Seinäjoelta löydetty. Ja siinä se sitten on, Seinäjoen taidemuseo, perustettu 2013. Mutta ehti siinä nupit tutista!